Kotimainen Northern Discipline onnistuu hieman vähentämään Machine Head -kuormaa Harvester of Hate -albumillaan. Orkesteri vertautuu selkeästi modernin metallin ja rässin Jenkkinimiin kuten Hatebreed tai DevilDrive. Onneksi bändissä on ripaus Pohjoismaista väriä, joka antaa Northern Disciplinelle omanlaista lisäväriä. Toisaalta rajuun riekkumiseen ja aggressioon luottavalle albumille löytyy maailmalta samalle viivalle lähtijöitä. Selkeämpi melodia-aines jää Northern Disciplinen kohdalla vähemmälle, raaka runttaus ja kaasujalan suruton käyttö johtavat ajatuksia hardcoren suuntaan. Metalcoremaista kuvastoa seuraava Reminisscence ja kiekon nimibiisi antavat ankaruudessaan rahoille vastinetta mutta My shell -siivun tyyppiset perushuudatukset laimentavat ilonkiljahduksia.

Albumin materiaali on hyvinkin tasalaatuista ja tehokasta mutta massasta erottuakseen bändi kaipaisi silmille iskeviä lisävivahteita. Isosta maailmasta löytyy aina vähintään yhtä kiukkuinen huutaja, muurinmurtajariffejä löytyy Jenkkilänkin jannujen taskuista...allekirjoittaneen mielestä Northern Disciplinen kannattaisi lisätä Pohjoismaista epätoivoa ja melankoliaa - näin tehdessään bändin ei kuitenkaan tarvitse tarttua kivirekeen. Metalcoremainen riekkuminen alkaa levyn loppua kohden vaipua puudutuksen välikappaleeksi.

One shot one kill vaikuttaa jo turhankin sekavalta väkivaltatuokiolta. Unbind the truth rutistaa ja puristaa rystyset verillä mutta jotenkin meno on kaavamaista...kliinistä. Albumin päättävä Zero ei opi uusia temppuja. Northern Discipline on muodollisesti sataprosenttisen päteva ilmestys mutta nykymaailman studiotekniikka onnistuu syömään albumilta tunnetta ja aitoa hikipisaroiden tuoksua. Bändillä on ideoita ja riffejä mutta tasapäistävä tuotanto hukkaa punaisen langan. Lopputuloksena bändi ei onnistu säilyttämään mielenkiintoa täysimittaisen suorituksen osalle ja varsinkaan yllättämään loppumetrien kahinoissa.