Vuonna 2006 Helsingissä perustettu Devil I Know fanittaa kuulemma mm. Hardcore Superstaria ja Avenged Sevenfoldia. Orkesterin melodinen hard rock möyryää paikoin myös suhteellisen matalilla kierroksilla (=kevyen luokan Black Label Society) mutta kokoonpanon ulosannista riitää viitteitä myös lievästi grungemaiseen puristukseen. Kiekon avaavasta Scream and shout -kappaleesta allekirjoittanut on huomaavinaan Doom Unit -vivahteita.

Melodista, kyllä, ja suhteellisen tukevalla skeballa varustettua mutta orkesterin selkeä kulkusuunta jää huomaamatta. Kiekko vaikuttaa hajanaiselta ja tyylikokeilua tehdään moneen lokeroon. Syntikoita on taustalla mutta niiden roolille ei tunnu löytyvän selkeää ohjenuoraa. Varsinkin sovitusten suhteen bändi olisi kaivannut avukseen tiukempaa auktoriteettia. Devil I Know jää monestakin syystä arvoitukseksi.

Open up your eyes tyrkyttää hyvinkin kireää ja kiukkuista skebariffiä mutta kertosäe vedetään sievistelevällä "kaunis poika katurokkaa" -asenteella. Bells of death on kuin Reckelss Love -coveri, hieman tuhdimmilla soundeilla. Insomnia vaikuttaa tukkoisen nuhaiselta - miksi ihmeessä reipasluontoiseen hard rock -palaan tuupataan harmaanankean alavireistä skebaa? Overrated on kuin asenneversio Sunrise Avenuen siivusta (?)...entä sitten Not anymore, soundi on suorastaan pörröisen muhkeaa vaikka siivua voisi ajatella katurokkaavana Backyard Babies -huudatuksena.

Devil I Know jättää jälkeensä enemmän kysymysmerkkejä kuin selkeitä huutomerkkejä. Viisuissa on ideaa ja soittotaitoa löytyy mutta musiikillista suuntaa voi haarukoida moneen suuntaan. Pienellä säädöllä bändistä voi tulla vaikka grungemetallia, goottirokkia, progemetallia, kasariheviä tai Sunrise Avenue -klooni. Ennemminkin kokoonpanon soisi suuntaavan reilummin katurokkaavaan muottiin. Ainakin linjan selkiyttäminen olisi hedelmällistä. Lisäksi tiukempi studiokäskyttäjä lienee pakollinen valinta.