Kotimainen "industrial shock metal" -orkesteri Fear Of Domination jatkaa jo kahdelta aikaisemmalta albumilta tutulla tiellä eli eurodanceindustrialmetallin parissa. Biitti on raskasta ja sekoilukerroin mittarin ylälaidalla. Vauhtia on enemmän kuin laki sallii. Bändi tekee osaltaan irtiottoa Turmion Kätilöistä...tosin napanuora on pitkä mutta parissa siivussa bändillä on selkeästi kunnianhimoa pyrkiä ulos eurodancemetallin discovaloista. Varsinkin Marilyn Manson -henkinen Parasite on synkkyydessä rypevä outolintu, mainoa tunnelmapala. Kiekon avaava Paperdoll lupaa myös paljon, jopa uudistunutta ilmettä - viisussa on harkittua selkeyttä ja melodisuus iskee positiivisessa mielessä korvat punaiseksi.

Wicked world ja Violence disciple palaavat kuitenkin tutun jytkyputken ja friikkisirkuksen äärelle - eurohuuma nappaa genitaaleista ja turboahdettu (tai turpaan ahdettu) riekkuminen yltää Kätilöiden harrastamalle mukavuusalueelle. Violence disciple on jo suoranainen dancemetalsirkus. Deus ex machina on kiekon ehdoton korvakarkki ja tanssilattialle pakottava elementti, kuin Kätilöporukka Army Of Lovers -coverin kimpussa.

Organ grinder jatkaa Army Of Lovers -fiilareissa mutta tällä kertaa slovarilinjalla! Outoa. Needle-kappaleen vieraileva naisvokalisti tuo biisiin ylevyyttä ja salonkikelpoisuutta, kertosäe on kuin Amaranthen kiekolta. Paikoin kovinkin kaavamaisten kappaleiden joukosta Legion-viisun remix-väännös hakkaa metallivapaasti reikää aivokoppaan kiihkeän aktiivisesti.

Kun albumin yleissoundi on kautta linjan viritetty tukevan tuhtia ja tarkasti erottelelevaa linjaa noudattaen, kuulijan vastuulle jää kylmän ja kovan kysymyksen asettaminen...olenko eurodanceindustrialmetal-hipsteri? Jos sekoilevalla asenteella etenevä teknometalli nostaa nousevaa kiimaa, Distorted Delusions on mainio levy kyseiseen mielentilaan. Verrattuna vaikka Black Light Disciplinen tuoreimpaan levynäyttöön, Fear Of Domination käy suoremmin itse asiaan ilman alkulämmittelyitä.