Tuorein sisältö

Juno

Ensi-ilta: 01.02.2008
Genre: Draama, Komedia
Ikäraja: 11
Jari Tapani Peltonen

02.02.2008 klo 23.44 | Luettu: 18305 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Juno on elämänmakuinen draamakomedia, jonka kutsuminen realistiseksi olisi turhan kova kehu oikeaa elämää kohtaan. Yleisömenestykseksi, kriitikoiden lempilapseksi ja neljän Oscarin ehdokkaaksi noussut filmi paksuksi pamahtavasta teinitytöstä ei myöskään ole fantasiaa, ei taide-elokuvaa sanan yleisimmissä merkityksissä, eikä itse asiassa edes mitään erikoista, mikäli sitä tarkastelisi kohtaus kohtaukselta, eikä kokonaisuutena. Juno ikään kuin sijoittuu utopiaan. Siinä on sen hienous. Tuossa todellisuudessa kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja moniongelmaisia kuten me oikeatkin, mutta yllätys, yllätys, siellä heillä jokaisella on myös terve määrä älykkyyttä ja persoonallisuutta, sekä sielu. Ei tarvitse kuin kävellä elokuvateatterista kotiin tuiki tavallisena lauantaina, ja arvostus junomaista maailmaa kohtaan kasvaa.

Lienee turvallista ja kauaskatseista julistautua Oscar-ehdokas Ellen Pagen ihailijaksi tässä vaiheessa. Tyttö oli aidosti pelottava Hard Candyn lihasta sakottavana punahilkkana, ja nyt hän saa pelottavan helposti katsojan rakastumaan suustaan pahaan teinipiru Junoon. Joskus hervottoman hauskaa, muulloin vähintäänkin pikkunäppärää dialogia jatkuvalla syötöllä haastavasta Junosta maalautuu reilun puolentoista tunnin aikana niin ehyt ja eläväinen kuva, että hahmon tuntee tunteneensa ikuisuuksia. Juno ei ole ongelmanuori, muttei ilmeisin perustein aivan ongelmatonkaan. Tyttö on jännittävä ja salaperäinen samaan aikaan, kuin suora ja rehellinen ja joku, johon todella voi luottaa. Juno on liian upea ihminen ollakseen oikeasti olemassa – ja silti hän tuntuu oikeammalta kuin oikeat ihmiset? Ota tästä nyt selvää.

Käsikirjoituksesta vastannut ensikertalainen Diablo Cody ei ole keskittynyt pelkästään nimihenkilöönsä, vaan kirjoittanut kliseistä vapaan fiksun pienen tarinan ja luonut sitä varten tasavahvan hahmokaartin. Kaikki tärkeät heput ovat moitteetta näyteltyjä. Jokainen on vuorovaikutussuhteessa Junoon erilaisella, vilpittömällä, kokonaisuutta älykkäästi rikastuttavalla tavalla. Lapsen teini-isä (Michael Cera) on hiljainen jeesmieshissukka, mutta kuitenkin joku, jonka voi uskoa olevan Junon kaltaisen tytön ystävä. Junon isä (J.K. Simmons) ja äitipuoli (Allison Janney) ovat täydellisen ihania ihmisiä nimenomaan sellaisella tavalla, että vaikka he eivät kaikkia lastensa tekemisiä hyväksy, muistavat he silti mitä vanhempien tulee olla. Junon toukkaa kärkkyvä lapseton pariskunta tuo mukaan omat jännitteensä. Jennifer Garner on erinomainen roolissaan. Garner ilmaisee vilpittömän leveästi hymyillessäänkin sellaista surua ja kaipuuta, ettei se voi olla tarttumatta eläytymiskykyiseen katsojaan.

Juno ei ole ainoa, joka on saanut suuhunsa lentäviä lauseita. Populäärikulttuuriviittauksilla kyllästetty yliluonnollisen osuva dialogi on sen verran huvittavaa, että suomenkielisen tekstityksen seuraaminen on synti. Täydellisyyttä hipova koominen ajoitus lienee selkein yksittäinen syy, miksi Juno saa odottamaan paljon myös ohjaaja Jason Reitmanilta, jonka edellisestä elokuvasta Thank You For Smoking en pitänyt yhtään. Tavallaan voi myös sanoa, että Reitmanin ja muiden kuvauksesta ja leikkauksesta vastaavien taito näkyy siinä, ettei heidän kädenjälkensä näy missään. Juno on sulavaliikkeinen, iskevä, katu-uskottava ja tätä päivää yrittämättä olla. Säteilevien roolisuoritusten ohella mieleen jää lähinnä vain Kimya Dawsonin fiksusti käytetty musiikki. Kappaleet ovat yhtä elokuvan kanssa - yhtä hupsuja, osuvia ja koskettavia kuin muu materiaali - ja täten tunnelatauksen alleviivausta sieltä osuvimmasta päästä.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Asterix olympialaisi... Kauko Röyhkä & Riku ... >

Keskustelut (6 viestiä)

vinderax

Rekisteröitynyt 11.10.2007

03.02.2008 klo 01.34

Itse en juuri draama leffoista pidä ja niitä on aika suppeasti tullut katseltua, mutta sanotaan nyt että kyllä Juno ihan perjantai illan leffana menee. :)
lainaa
Husu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

03.02.2008 klo 03.53 1 tykkää tästä

Kiiiiiiiiiiiiiiiiva leffa oli kyllä.
lainaa
Juhza

Rekisteröitynyt 02.12.2007

03.02.2008 klo 23.57 1 tykkää tästä

Oli kyllä positiivinen yllätys tämä leffa. Kerrankin täytyy olla samaa mieltä Oscar-komitean (tms) kanssa. Tämä leffa ansaitsis kyllä ainakin parhaan naispääosan Oscarin. Parhaan elokuvan and.
lainaa
panda8

08.03.2008 klo 12.08

Ellen Page. Ellen Page?
Edellinen Ellenin elokuva, Hard Candy, jätti tosiaankin kylmäksi, ja tyttö lähinnä nostatti ihokarvat pystyyn ja aiheutti lieviä kuvotuskohtauksia. Nyt jo elokuvateatteriin mennessäni olin valmiiksi asennoitunut negatiivisesti ja odotin pelonsekaisen kauhun vallassa Pagen esiintuloa.

Ailahtelevana en itseäni pitäisi, mutta nyt on pakko myöntää, että taidan kuitenkin olla. Minä rakastin tyttöä ja elokuvaa, sitten inhosin ja sitten jokin taas hurmasi minut täysin. Tämän tyyliset elokuvat normaalisti aiheuttavat välittömän oksennusreaktion, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Tavallinen idea tuotiin esille epätavallisella tavalla, mikä ilahdutti suuresti. Draamakomeadiaksiko tämä luokitellaan? Jos niin on, niin allekirjoitan täysin. Nauratti, ja melkein jopa itketti, pakko myöntää.

Herra ja rouva Loring olivat myös vähintäänkin mielenkiintoisia. Aluksi olin täysin herra Loringin puolella, ja luulin ymmärtäväni jopa hyvin hahmon sielunelämää. Alaikäisen tytön lähentely ja rokkitähtihaaveet 30-vuotiaalta (?) kuitenkin menivät hieman yli hilseen ja miehen pisteet ottivat roiman harppauksen alaspäin. Teki mieli lyödä miestä ja lähettää hiilikaivoksille. Kunniaa ja kummarruksia J. Garnerille, joka teki rouva Loringista monitasoisen ja mielenkiintoisen, huolimatta hahmon pakkomielteisistä yrityksistä ylläpitää perheidylliä.

Harvinaisen onnistunut, viihdyttävä draamakomedia, joka ei sortunut siihen tavalliseen USA-teenager-pregnancy-desperate-love-crisis -sähläykseen.
Näyttelijäkaartikin aivan mainio, Pagesta paljastui kaikkea mielenkiintoista, kuten myös Garnerista ja Batemanista. J. K. Simmons oli mainio sivuroolissaan.
En osaa päättää, että oliko tämä täydellinen viiden tähden suoritus, vai puuttuiko tästä se jokin, se jokin, jota ei osaa kuvailla, ja joka tekee elokuvasta neljän ja puolen tähden arvoisen.
lainaa
Marq

Moderaattori

Rekisteröitynyt 25.01.2008

17.03.2008 klo 19.28 1 tykkää tästä

Katselin tämän pari päivää sitten lentokoneessa postimerkin kokoiselta näytöltä. Tunnelma tuntui tiivistyvän loppua kohti ja jenkkileffojen muovisuutta välteltiin oivasti: kunnon lällyssähän muksu olisi tietysti lopulta päätetty pitää itse jne. Päähenkilön nokkela sanailu alkupuolella pisti vähän korvaan - ehkä muistutti liikaa raivostuttavasta Gilmore girlsistä, mutta sitten senkin alkoi tulkita puolustusmekanismiksi vaikean tilanteen edessä.
lainaa
paladeissan

30.03.2008 klo 18.08 4 tykkää tästä

Aivan. Sairaan. Hyvä. Elokuva. Piste.
lainaa

Kirjoita kommentti




Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova