Suomen paras mutanttiryhmä jatkaa hyväksi koettua genretrippailua. Bändin mutanttimusiikki on edelleen vaikeasti sanalliseen muottiin puristettavaa rytmimusiikkia. Suoräimeeseen ja outoon aavikkobluesiin yhdistyvät etelän hedelmät ja autotallin kolinat. Lisänä ulisevat urut ja tööttäävät torvet, wah-wah. Grave Groove groovaa, alusta viimeiseen hengen pihahdukseen. Jokainen biisi ottaa vauhtia eri maanosasta, varsinainen maailmanmatka. The Mutants on esimerkki musiikista, joka ei tyhjennä pajatsoa kerralla. Kerroksia ja tunnelmia löytyy useaan kuuntelukertaan. Musiikin rikkaus ei kuitenkaan tee Grave Groovesta kaoottista maailmankolinaa. Rautalangalla päällystetty garagerock on kuitenkin liian ahdas määritelmä.

Wham ei pidä kiirettä, sähköinen tunnelmapala ottaa Doorsin mukaan ja aavikkomatka alkaa. Outerspace Odyssey syöksyy vanhemman hardrockin riffein armottomaan groovepyörteeseen, funk it. El Matador Del Diablo heittää kolonnan Espanjaan, härkätaistelijan herkkupala saa huumaavaa nostetta saksofonin puheesta. Queen Of The Meadow Hill siirtyy savuisen salakapakan kautta Tarantino-leffaan, jossa Nick Cave lausuu kuivia lauseita. Kalkutta ottaa esiin Jimi H:n ja Santanan, tiukkaa jamittelua särisevän skeban voimin...viileen rosoista. Nacht Im Cafe Ohne antaa vauhtia James Bondille, puhaltimissa on vahva sanoma. CMC (Carlos Muchas Cervezas) tööttää garagea ja säröä isän kädestä, varsinaista aavikkoräimettä. Mutantit kaivavat stoner-kiveä. Dark Galaxy pyytää Carlos Santanan armottomaan funk-jamiin.

The Mutants pitää kokea. Grave Groove potkii jalat liikkeelle. The Mutants on edelleen instrumentaalista rock-pitoista menomusiikkia parhaasta tuutista. Grave Groove on voodoo-poppamiesten esiin nostama ilmestys, joka jatkaa ilman väsymyksen tunnetta. Onhan se mutantti.