Tuorein sisältö

The Wrestler - Painija

Ensi-ilta: 16.01.2009
Genre: Draama
Ikäraja: 15
Jari Tapani Peltonen

15.01.2009 klo 15.10 | Luettu: 31683 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Vapaapainija Randy "The Ram" Robinson oli kuumaa kamaa 80-luvulla - kuten oli myös Mickey Rourke, joka häntä näyttelee. Molempien näkökulmasta 90-luku oli syvältä. Kun The Ram jatkoi painimista ja tuhosi sekä perhesuhteensa että ruhoparkansa, Rourke hylkäsi Hollywoodin ja ryhtyi nyrkkeilemään, vaikkei ollut enää mikään nuorukainen. 20 vuotta loiston päivien jälkeen The Ram saa uuden tilaisuuden: legendaarinen ottelu täyttää pyöreitä vuosia, joten uusintamatsi saattaisi olla keino palata kirkkaampiin parrasvaloihin. Tulkitsemalla The Ramia, Rourke on löytänyt oman mahdollisuutensa ja ottanut siitä kaiken irti, tehden vuoden 2008 toiseksi puhutuimman roolisuorituksen heti Heath Ledgerin Jokerin jälkeen. The Ramin koettelemukset eivät ole vielä tässä - mutta loput tästä tarinasta jokaisen täytyy katsastaa itse.

Pellepaini ja pienen budjetin intiimit draamat suunnataan yleensä eri yleisöille, jotka feudaavat keskenään. The Wrestler ei valitse puolta. Jos olet sitä mieltä, että toisiaan vuorotellen mätkivät steroidihirviöt kireissä trikoissa ovat ilmiönä säälittävä, niin ehkä The Wrestler ohjaa mielipidettäsi siihen suuntaan, että säälistä katoaa jos nyt ei terä, niin pilkallinen sävy. Jos taas arvostat painijoita hurjia stuntteja tekevinä, yleisön vuoksi uhrautuvina viihdetaiteilijoina, ehkä arvostat heitä vielä enemmän tämän jälkeen. Yhtä kaikki kyseessä on liikuttava, jännittävä ja paikoitellen hyvinkin hauska tarina loppuun ajetusta miehestä, joka ei ymmärrä elämää painin ulkopuolella.

Vapaapaini on vaativa urheilulaji, jossa otteluiden lopputuloksista päättävät yleisön viihtyvyydestä välittävät henkilöt, toisin kuin mm. nyrkkeilyssä. 50-vuotiaanakin The Ram on fanien ja kollegoiden kunnioittama kehäkettu, joskin vain viikonloppuisin ja pienissä piireissä. Mies on yhä iso ja valmis suuriin riskeihin. The Ram rakastaa tätä kaikkea kuin vanha aviopari rakastaa toisiaan. Pitkinä arkiviikkoina The Ram ei kuitenkaan ole edes "Randy Robinson", vaan Robin Ramzinski: asuntovaunussa punkkaava yksinäinen, raihnainen mies, joka työskentelee lähimarketissa ja hakee naiskontaktia tissiklubilta. Kun ura näyttää olevan ohi, miesparka yrittää nousta oman elämänsä sankariksi lämmittelemällä suhdetta äkäiseen tyttäreensä (kohtalainen Evan Rachel Wood – elokuvan ainoa heikko lenkki) ja toiseen suhteellisesti yli-ikäiseen viihdetaiteilijaan, 40-vuotiaaseen strippariin Pamiin (vakuuttava ja sympaattinen Marisa Tomei).

Kamera seuraa painijamme elämää arkisesti kuin kyseessä olisi dokumentti - kuinka viekasta ohjaaja Darren Aronofskylta! Aronofsky on todistanut mm. Unelmien Sielunmessulla, että raivokkaan energinen tyyli voi rikastuttaa sisältöä, ja nyt hän sitten päinvastoin todistaa, että laatunäyttelijä kameran edessä on kaikki mitä hän tarvitsee liikutellakseen ajatuksia, kylmiä väreitä ja kyyneleitä. The Wrestler on karu ja vähäeleinen, mutta ihailtavasti hallittu elokuva. Jo muutaman minuutin sisään on kouriintuntuvaa, minkälaista tuskaa pelkkä olemassaolo on pitkään mureutetulle miehelle. Rourke on tietenkin se varsinainen sankari, joka tuntuu elävän aidosti läpi kaiken mitä The Ram henkisesti ja fyysisesti tuntee – mutta "muutaman minuutin sisään" hänen naamaansa ei ole vielä edes näytetty. Rourke ja Aronofsky hallitsevat jäykkää ja romuluista hahmoa siinä määrin, että ilman minkäänlaista taiteellista liioittelua Randy näyttäytyy rusinaksi kuivuneena He-Manina purkittaessaan mummolle munasalaattia päivätyössä, mutta säteilee voimaa ja karismaa repiessään itsensä riekaleiksi hardcore-ottelussa. Randy on painija.

The Wrestler alleviivaa tämän Bruce Springsteenin samannimisellä, syvältä kouraisevalla biisillä, joka ehti jo voittaa Golden Globen: "jos olet nähnyt yksijalkaisen koiran, olet nähnyt minut". Randy "The Ram" Robinson on yhden tempun poni. Mukava ja hyväntahtoinen mies ei onnistu muussa kuin painissa ainakaan siten, että hän itse tilannetta hallitsisi; jopa miehen kokemissa ystävyyden murusissa on aina mukana jonkinlainen surullinen säälielementti (fanien ja kollegoiden ihailua lukuunottamatta). Mitä Randysta tai tapahtumien sarjasta pitäisi sitten ajatella ja mitä tunteita tämän kaiken pitäisi herättää, se on hyvinkin pitkälti katsojasta kiinni. The Wrestler yksinkertaisesti esittää täyteläisen uskottavana sellaisen palan elävää elämää, jota useimmiten pidetään vitsinä tai tarkastellaan fanipoikalasien läpi.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Funeral For A Friend... Discomadot... >

Keskustelut (17 viestiä)

GanymeDes

Rekisteröitynyt 23.04.2007

15.01.2009 klo 15.57

Katsoin tämän muutama päivä sitten. Vaikea olla pitämättä.
lainaa
jepulis

15.01.2009 klo 16.08

"tehden vuoden 2008 toiseksi puhutuimman roolisuorituksen heti Heath Ledgerin Jokerin jälkeen"

Kyllä tämä nyt on sontaa. Paljon parempi tämä nyt oli kuin Ledgerin suoritus.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

15.01.2009 klo 16.19

jepulis kirjoitti:
"tehden vuoden 2008 toiseksi puhutuimman roolisuorituksen heti Heath Ledgerin Jokerin jälkeen"

Kyllä tämä nyt on sontaa. Paljon parempi tämä nyt oli kuin Ledgerin suoritus.


Toiseksi PUHUTUIN, ei toiseksi paras.
lainaa
jepulis

15.01.2009 klo 16.36

Jari-Pee kirjoitti:
jepulis kirjoitti:
"tehden vuoden 2008 toiseksi puhutuimman roolisuorituksen heti Heath Ledgerin Jokerin jälkeen"

Kyllä tämä nyt on sontaa. Paljon parempi tämä nyt oli kuin Ledgerin suoritus.


Toiseksi PUHUTUIN, ei toiseksi paras.


D´oh!
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

16.01.2009 klo 09.14

Arvostelun perusteella lippu ostettuna sunnuntaiksi. Pellepainia tuli muutama vuosi sitten katsottua paljonkin, Eddie Guerreron ja Chris Benoitin tapaukset vaan veivät lajista maun.
lainaa
RavenX

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

16.01.2009 klo 09.19

Pitkään olen odottanut Rourken kunnollista paluuta parrasvaloihin, joten tässäköhän se nyt viimeinkin olisi. Pitääpä ehdottomasti tarkestella jossain vaiheessa.

Nyt pitää kyllä muutenkin antaa Peltoselle iso käsi arvostelusta. Voisin melkeinpä väittää, että parasta tekstiä tähän mennessä. Jos leffa sai neljä ja puoli tähteä, niin tekstille antaisin vähintään saman.
lainaa
deedsd

16.01.2009 klo 09.54

Mahtaakohan showpainimiesten palkkiot olla aivan niin surkeat, että vielä uransa loppuvaiheilla pitää painaa niska limassa paskaduunia, jotta saisi asuntovaunuröttelönsä kulut kustannettua?

Joo hyvä leffa on. Ehkä jopa viime vuoden paras pätkä.
lainaa
Kaappis

Rekisteröitynyt 13.10.2008

16.01.2009 klo 20.36

deedsd kirjoitti:
Mahtaakohan showpainimiesten palkkiot olla aivan niin surkeat, että vielä uransa loppuvaiheilla pitää painaa niska limassa paskaduunia, jotta saisi asuntovaunuröttelönsä kulut kustannettua?

Ei ehkä näiden WWE-supertähtien, mutta pienissä liigoissa ei palkkiot ole kovin suuria.

Itsekkin tykkäsin tosi paljon tästä pätkästä. Tätä kyllä pystyy suosittelemaan kaikille vakavalla naamalla.
lainaa
Tillu

Rekisteröitynyt 30.03.2007

16.01.2009 klo 22.17

deedsd kirjoitti:
Mahtaakohan showpainimiesten palkkiot olla aivan niin surkeat, että vielä uransa loppuvaiheilla pitää painaa niska limassa paskaduunia, jotta saisi asuntovaunuröttelönsä kulut kustannettua?

Joo hyvä leffa on. Ehkä jopa viime vuoden paras pätkä.
valitettavan moni 80-luvun pieru painii edelleen kun ei tajunnut säästää rahaa huippupäivinä. Jenkeis ei tuolla indyskenessä paljoo pääse rikastumaan.
lainaa
jep

16.01.2009 klo 23.13

jepulis kirjoitti:
Paljon parempi tämä nyt oli kuin Ledgerin suoritus.


Tai sitten ei, idiootti.
lainaa
Jaha

17.01.2009 klo 00.08

jepulis kirjoitti:
"tehden vuoden 2008 toiseksi puhutuimman roolisuorituksen heti Heath Ledgerin Jokerin jälkeen"

Kyllä tämä nyt on sontaa. Paljon parempi tämä nyt oli kuin Ledgerin suoritus.

Jaajaa, et ole kuullut sellaisesta sanasta kuin "mielipide" ?
lainaa
Dix-Tracys

Rekisteröitynyt 22.04.2007

17.01.2009 klo 10.33

Kunhan tulee tännekin, niin tulee katsottua.

Tuli jo pari kk sitten huomattua, että mielenkiintoinen pätkä kyseessä.
lainaa
Zimbushka

Rekisteröitynyt 14.07.2007

18.01.2009 klo 01.18

Itse en kyllä tykännyt yhtään tästä. Mjaah... ehkä en vaan ymmärtänyt leffan nerokkuutta.
lainaa
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

18.01.2009 klo 19.59

Palasin juuri teatterista ja annan aplodit herra Rourkelle.
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

18.01.2009 klo 21.04

Elokuva oli surullinen ja raadollinen, mutta samalla kaunis tarina. Rourken suorituksesta paistoi syvä ymmärrys esitettävään hahmoon, monessakin mielessä. Myös Tomei teki hyvän roolin, samoin monet muista painijoista. Jari jätti sopivasti kertomatta leffasta tärkeitä osia, joiden vuoksi se kannattaa käydä itse katsomassa.

Melankolinen mestariteos, joka varmasti vetoaa myös niihin, jotka eivät painia ole seuranneet.
lainaa
Mauno

Rekisteröitynyt 16.03.2009

18.03.2009 klo 01.55

Mickey Rourkesta välittyy todellakin ''Randyn'' tuska ja turhautuneisuus elämäänsä kohtaan. Rourke tekee kyllä mahtavan työn roolissaan. Ja ohjaaja on kyllä loistava. Muistan vielkiin kun pienen ryyppy putken jälkeen rapulassa katoin unelmien sielunmessun ja kuinka pahan olon se sai aikaiseksi. Tässä oli hieman jotaan samaa sisimpään koskettavaa.
lainaa
Vompatti

28.03.2009 klo 22.00

Vaikea keksiä, mistä kaikki hehkutus on peräisin... Toki Rourke vetää elämänsä parhaan roolin, mutta käsikirjoitushan oli kliseisistä kliseisin. Hetkeäkään ei tarvinnut arvailla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja se jeesusvertauskuvien määrä - vähempikin alleviivaus olisi riittänyt.

No ehkä jenkkiyleisö pitää tällaisesta suorasta rautalangasta.
lainaa

Kirjoita kommentti




V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova