Tuorein sisältö

Täällä Pohjantähden alla II

Ensi-ilta: 24.09.2010
Genre: Draama, Sota
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

24.09.2010 klo 17.15 | Luettu: 8236 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Yhä ihmetyttää, että Timo Koivusalon 190 minuutin spektaakkeli Täällä Pohjantähden alla oli myönteinen elämys. Tahattoman huumorin pilkahdukset auttoivat suurta suomalaista tarinaa tuntumaan perisuomalaiselta. Kuten mainittua, hihittelyn tarve väheni loppua kohden ja yhä vahvemmin kunnioitin elokuvaa draamana. Väinö Linnan romaanitrilogian viimeiseen niteeseen perustuva Täällä Pohjantähden alla II jatkaa siitä mihin tarina ja fiilikset jäivät. Myös tämän katsoin mielelläni, vaikka aivan loppuun saakka lähdemateriaali ei kykene auttamaan ohjaajaa, jonka vision persoonalliset piirteet ovat vahinkoja. Vaikka elokuvat ovat samaa tuotantoa, kenties palaute on auttanut tekijöitä siivoamaan tahatonta huumoria: Pulttibois-vammaisellakin on vain cameorooli. Sen mitä osa II asiallisuudella saavuttaa, sen se tasapaksuudella menettää.

Kertomus Koskelan perheestä jatkuu, kun kansalaissodassa punaista väriä tunnustanut Akseli palaa kotiin vankileiriltä kansalaisluottamuksen menettäneenä. Kävellessäni näytökseen hörähdin ääneen rantatiellä muisteltuani, kuinka rusina nimeltä Ilkka Koivula näytteli Akselia nuorenakin miehenä. Näissä vaiheissa, kun Akseli aloittaa perheenisänä ja ehtii nähdä poikien varttuvan, Koivula on mies paikallaan. Mieshän on Suomen Clint Eastwood: olisin kiinnostuneempi jännäreistä Harjunpää ja pahan pappi ja Vares – Kaidan tien kulkijat, jos rötöksiä ratkoisi tällainen helvetillisessä rumuudessaan veistoksellinen, patoumiensa alla inhimillinen tosimies. The Expendables olisi äijempi leffa, jos Koivulalle olisi maksettu sivuroolista se, mitä Stallonen kajaalit kustansivat.

Sisällissota kiinnosti kansaa kun Linna kirjat kynäili, ja sisällissota kiinnostaa ainakin minua eduskuntavaalien alla. Osa II kuvaa sitä mitä sitten tapahtuu, kun vihamiesten on jatkettava elämää rinnakkain, vaikka heillä on suomalaisten sosiaaliset taidot. Kiitosta annan juuri tälle teokselle: muut versiot eivät ole välimuistissani. Piikittelyä, juonittelua, asioiden vääristelyä, ja samalla sitä, etteivät voittajat ja häviäjät voi loppuelämää kaunan varaan rakentaa, kuvataan asiallisesti. Kun tarinaan kuuluu sekä sisäistä että ulkoista konfliktia, halpa ratkaisu olisi esittää Venäjän uhka kansakuntaa yhdistävänä talkootapahtumana. Kai näin osittain tehdäänkin. Ennen kaikkea Koivusalon jätti mieleeni kuvan, että tavallinen tuppukylän Akseli kiroilee sodassa kuin sodassa, kun herrat ovat taas tällaista kuolevaisten päänmenoksi järjestäneet.

Täällä Pohjantähden alla II ei tarjoa laadukkaampaa näyttelyä kuin viimeisin suomalainen mestariteos Prinsessa, mutta Koivusalon kokonaisuus on tasapainoisempi. Tiettyyn pisteeseen saakka teatterimaisuus pukee eeppisiä tarinoita, intiimejä taas harvemmin. Pohjantähden pappi hoomoilanen ja muiluttava natsiopettaja ovat jäykkiä hahmoja kuten on prinsessan mielisairaalan diktaattori, mutta tässä tarinassa tällaiset hahmot ovat vain kitkaa rattaissa. Tämä on saaga. Yksittäisten hahmojen pään sisään ei ole tarpeen päästä. Vuosikymmenet kuluvat. Maailma kehittyy. Kiinnostavien hahmojen ja sivujuonien määrä, osaltaan myös hävyttömän suureellinen musiikki tasoittavat pintavirheitä.

Osa II on heikoimmillaan käsitellessään sotia. Kohtuujouheva kerronta alkaa nykiä koivusalomaisesti, kun valokeilassa on vuoroin kuolemista, vuoroin itkemistä. Toki tällainenkin elämään kuuluu. Saatan katsoa elokuvaparin yhdellä istunnolla lähitulevaisuudessa hahmottaakseni paremmin kokonaisuuden. Siitähän tämä kertoo, että elämä on pyllystä ja sitten kuollaan. Viiden ja puolen tunnin kesto on passeli keino maksimoida kärsimyksen määrä, kun taas episodien väliin jäänyt aika vähentää kokonaisuuden iskuvoimaa. Koin laajuuden itsensä ongelmana vasta viimeisen tunnin aikana, kun en enää muistanut, mikä funktio tietyillä hahmoilla ja asioilla olikaan.

Jos Koivusalo jatkaa kehittymistä samaa tahtia, hän on kymmenen vuoden kuluttua seuraava Spielberg. Huomautetaan nyt kuitenkin, että tarkalleen vuosi sitten pidin Koivusaloa yhtenä tämän ulottuvuuden kehnoimmista ohjaajista. Kivaa on, kun noin muuten mukava mies onnistuu.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< The Kids Are All Rig... Haudattu... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova