Star Trek: Discovery -putki, osa 11: örkkitisseistä fantasioinut poikaystävä muuttuu ongelmaksi

Pahassa universumissa ensimmäinen sankarien tapaama kanamies on tietenkin sarjan ainoan kanamiehen alistettu versio. Viime jakso fiksusti myönsi, että vaihtoehtoisen todellisuuden toiminta vaikuttaa todisteelta kohtalon johdatuksesta. Koen sci-fin ja satumaisuuden luontevaksi yhdistelmäksi, mutta suhdetta sarjaan varjostaa lähinnä kai Farscape, joka ankkuroi itsensä todellisuuteen hahmojen tunteilla ja huumorintajulla ja ansaitsi luvan harrastaa vitsimäisiäkin käänteitä. Discovery koettaa ravistella Star Trek -perinteitä ties millä kaljaräpillä, mutta sitten palaamme Michael Burnhamin vakavaan ilmeeseen, joten vakavoidun, hörähtääkseni taas kohta "tahattomalle komedialle".

Burnham ei suostu teurastamaan vieraan universumin klingoneja, joten juonihaarniskaan uskoen hän teleporttaa taistelukentälle selvittääkseen, miksi klingoneilla on kavereita. Veikkasin vastauksen olevan se, että ihmisten pahalla imperiumilla on Suomi, Ruotsi ja ties mitä, kun klingonit taas asuvat planeetta Klingonilla kaupunki Klingonissa. Ihmiset tarvitsivat vain vähän pahaa tahtoa sortaakseen galaksin kaikkia kaupunkirotuja, joiden on paniikissa liittouduttava. Parempaa vastausta ei saada teltassa, jossa galaksin viimeiset 7 kapinallista (tms) kyräilevät.

Sänkimies paljastuu ihmisen ja klingonin petolliseksi yhdistelmäksi vähän niin kuin jos RoboCop olisi robo, jonka tekemiseen käytetty cop on hämäystä. Robon ollessa Michaelin vastustaja ja copin ollessa hänen rakastajansa, käänne ei voi jättää kylmäksi – no, kyllä se voi. Asiat eivät ehdi vakiintua siinä määrin, että muutos rekisteröityisi muutoksena. Positiivisesti ajatellen Michael totesi aiemmin, ettei hän ole rakastanut ketään ja nyt hänellä on sydänsuruja, joten käänne on oiva kuin se, jos sankaritar saisi tietää ihanan prätkäjätkän panevan kaikkia.

Silmäni kuivuvat, kun yritän selvittää räpytteleekö Michael.


Keskiarvo 11 jakson jälkeen:


< Jakso 1-10 --- Jakso 1-12 >