Kirjalähde: suosikkinäyttelijä muistelee Talvisota-leffan kuvauspaussia - 'Ryypiskeltiin ehkä kuukauden verran'
Johanna Venhon kirjoittamassa kirjassa "Martti Suosalon tähänastinen elämä" suosikkinäyttelijä kertoo mm. suhteestaan alkoholiin.
"Vaikka minusta yritettiin Irwiniin liittyvissä raflaavissa lehtiotsikoissa leipoa alkoholistia, ei tosiasiassa ole koskaan pystynyt juomaan viinaa niin paljon, että siitä olisi tullut ongelma. Opiskeluaikana oli toki iloista opiskelijaelämää ja reissuja kavereitten kanssa. Ehkä eniten join Talvisota-elokuvan kuvauspaussilla 1980-luvun lopulla: paussi kesti joulusta helmikuuhun ja asustin Paloheinässä kommuuniasunnossa. Elokuvarahaa oli tullut tilille, sillä ostettiin pimeitä pulloja yöllä kapakkailtojen jälkeen. Silloin kavereitten kanssa valvottiin, pyörittiin ja ryypiskeltiin ehkä kuukauden verran, juotiin elokuvarahat pois. Pimeän pullon myyjä Vaasankadulla ilmoitti meille, että hän lähtee lomamatkalle. Oli tienannut niin paljon meidän viinarahoillamme. Hän alkoi lopulta jo ihmetellä meininkiämme ja kysyi, miksemme hae kossujamme Alkosta. Naureskelimme, ettei sitä koskaan tiedä, millä tuulella kapakkaillan jälkeen on. Oli jonkinlainen riitti, että kapakkaillan jälkeen lähdettiin hakemaan pimeää pulloa. Hetken mielijohteesta mukamas, ei suunniteltu. Alkosta ostaminen olisi ollut liian suunnitelmallista.
"Myöhemmin elämässä jo työtahtikin on estänyt ryyppäämisen: jos on esitys illalla ja edellisiltana on juopotellut, sehän on ihan karmeaa. Yhden esityksen pystyy satunnaisesti vetämään krapulassa, mutta jos sitä tahtia jatkaa, voimat loppuvat äkkiä. Tosin kyllä vanhan liiton näyttelijät paljon kapakoissa istuivat, se oli sen ajan juttuja. Perhe jäi heillä luonnollisesti kokonaan sivurooliin. Mutta mitään roolia ei ole tarkoitettu tehtäväksi niin, että pää ei ole selvä. On myös teatterin luottamuksen pettämistä, jos niin tekee".
Lainatut kohdat ovat Johanna Venhon kirjoittamasta kirjasta "Martti Suosalon tähänastinen elämä" (WSOY).
"Vaikka minusta yritettiin Irwiniin liittyvissä raflaavissa lehtiotsikoissa leipoa alkoholistia, ei tosiasiassa ole koskaan pystynyt juomaan viinaa niin paljon, että siitä olisi tullut ongelma. Opiskeluaikana oli toki iloista opiskelijaelämää ja reissuja kavereitten kanssa. Ehkä eniten join Talvisota-elokuvan kuvauspaussilla 1980-luvun lopulla: paussi kesti joulusta helmikuuhun ja asustin Paloheinässä kommuuniasunnossa. Elokuvarahaa oli tullut tilille, sillä ostettiin pimeitä pulloja yöllä kapakkailtojen jälkeen. Silloin kavereitten kanssa valvottiin, pyörittiin ja ryypiskeltiin ehkä kuukauden verran, juotiin elokuvarahat pois. Pimeän pullon myyjä Vaasankadulla ilmoitti meille, että hän lähtee lomamatkalle. Oli tienannut niin paljon meidän viinarahoillamme. Hän alkoi lopulta jo ihmetellä meininkiämme ja kysyi, miksemme hae kossujamme Alkosta. Naureskelimme, ettei sitä koskaan tiedä, millä tuulella kapakkaillan jälkeen on. Oli jonkinlainen riitti, että kapakkaillan jälkeen lähdettiin hakemaan pimeää pulloa. Hetken mielijohteesta mukamas, ei suunniteltu. Alkosta ostaminen olisi ollut liian suunnitelmallista.
"Myöhemmin elämässä jo työtahtikin on estänyt ryyppäämisen: jos on esitys illalla ja edellisiltana on juopotellut, sehän on ihan karmeaa. Yhden esityksen pystyy satunnaisesti vetämään krapulassa, mutta jos sitä tahtia jatkaa, voimat loppuvat äkkiä. Tosin kyllä vanhan liiton näyttelijät paljon kapakoissa istuivat, se oli sen ajan juttuja. Perhe jäi heillä luonnollisesti kokonaan sivurooliin. Mutta mitään roolia ei ole tarkoitettu tehtäväksi niin, että pää ei ole selvä. On myös teatterin luottamuksen pettämistä, jos niin tekee".
Lainatut kohdat ovat Johanna Venhon kirjoittamasta kirjasta "Martti Suosalon tähänastinen elämä" (WSOY).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti