Vuonna 2015 julkaistu Xenoblade Chronicles X jäi monelta pelaajalta kokonaan väliin, monestakin syystä. Suurin näistä oli sen julkaisualusta, sillä Nintendon Wii U -konsoli ei koskaan ollut se maailman suurin myyntimenestys. Lisäksi japanilaisen Monolith Softin JRPG:t ovat aina olleet sen verran persoonallisia, että moni peligenren ystäväkin kiertää ne kaukaa.


Nyt onkin kultainen tilaisuus joko verestää 10 vuoden takaisia muistoja, tai paikata aukko yleissivistyksessä, sillä Xenoblade on palannut entistä ehompana versiona. Xenoblade Chronicles X: Definitive Edition ei ole vain tuttu peli julkaistuna uudelle alustalle, vaan se sisältää pinon melko dramaattisiakin muutoksia.

Tuloksena on peli, joka saa varmasti monet raapimaan päätään, mutta myös monet hullaantumaan täysin.



Villit urbaanit legendat väittävät, että Xenoblade Chronicles X:n piti alkujaan olla moninpelattava MMO. Huhujen paikkansapitävyydestä en toki voi sanoa mitään, mutta ne tuntuvat uskottavilta, koska koko pelin rakenne tuo mieleen MMO:t. Pelaaja tutkii suurta ja avointa maailmaa keskuskaupungista käsin, ja pitkän tarinan ohella tarjolla on myös suuri määrä erilaisia sivutehtäviä ja jopa moninpelattavaa sisältöä.

Myös pelin taistelusysteemi on hyvin MMO-henkinen. Systeemi on yhdistelmä tosiaikaisuutta ja vuoropohjaisuutta, sillä sekä pelaajan ryhmäläiset että viholliset hyökkäilevät automaattisesti toistensa kimppuun, mutta vähän väliä voi myös aktivoida erikoiskykyjä ja yrittää kombotella niitä tilanteen mukaan.


Pidin itse aikanaan kovasti Xenoblade Chronicles X:n taistelusysteemistä ja avoimen maailman tutkimisesta, mutta pelin tarina jätti minut kylmäksi ja jälleen ikävänä MMO-lainauksena myös grindaus oli todella puisevaa puuhaa, koska sitä piti harrastaa paljon.

Alkuperäisen pelin ongelmien listalle kuului myös teknologia, sillä suuri ja avoimen maailman toimintaroolipeli oli Wii U:lle vähän turhan tujua kamaa, joten ruudunpäivitysnopeus dippaili usein ikävän matalalle tasolle. Tämä siis tiivistyksenä alkuperäisestä pelistä. Tarkempaa pohdintaa kaipaavat voivat tutustua V2:n arvosteluun, jonka allekirjoitan itsekin suurelta osin (artikkeli). Varsinainen huomiomme kiinnittyy tuoreeseen Switch-versioon, joka on paljon kattavampi modernisointi kuin perustason “ajettiin tekstuurit AI-skaalaimen läpi ja pistettiin peli pakettiin”-tekeleet.

a

Xenoblade Chronicles X sisältää vinon pinon pieniä ja suurempia uudistuksia, jotka tekevät pelaamisesta paljon sujuvampaa ja mukavampaa puuhaa kuin 10 vuotta sitten. Nostankin kehitystiimille hattua siitä, että he ovat tajunneet pelin kaipaavan modernisointia ja tarttuneet hakun varteen, sillä turhan usein pelinkehittäjät joko eivät halua muutella alkuperäistä visiotaan, tai sitten julkaisijat eivät anna heille siihen mahdollisuuksia.


Oli miten oli, Definitive Edition sisältää runsaasti tuunauksia. Merkittävimpinä ominaisuuksina ryhmänsä jäseniä voi nyt vaihdella milloin ja missä tahansa, ja lisäksi myös aktiivisen ryhmän ulkopuolella olevat jantterit keräävät muiden mukana kokemuspisteitä. Muistutuksena alkuperäisessä pelissä piti matkustaa takaisin keskuskaupunkiin ja fyysisesti etsiä haluttu ryhmän jäsen jostain kaupungin syövereistä aina kun halusi muuttaa ryhmänsä kokoonpanoa, joten uudistus säästää suuresti aikaa. Samaan syssyyn alkuperäisessä pelissä ärsyttänyt toissijainen kokemuspistesysteemi, BLADE-levelit, on dumpattu sinne minne se kuuluukin, eli roskikseen. Alkujaanhan esimerkiksi tarinassa eteneminen vaati grindausta, koska uudet tarinatehtävätkin oli sidottu BLADE-leveliin, joten muutos on jälleen hyvin positiivinen.

Siinä sivussa pelin käyttöliittymä on pistetty uusiksi, mukaan on lisätty automaattinen tallennus manuaalisten ohelle, hahmojen kykypisteet voi sijoitella vapaasti uudelleen halutessaan, tarinaan on lisätty uutta sisältöä ja uusia hahmoja, ja niin edelleen ja niin edelleen. Mukavasti uudistuksia, jotka tekevät pelaamisesta entistä sujuvampaa.


Se yksi osa-alue, johon Switch-versio ei vielä tarjoa parannusta, on suorituskyky. Julkaisuversio on lukittu 30 FPS:n ruudunpäivitysnopeuteen, eikä mitään vaihtoehtoisia 60 FPS:n tiloja tai muuta vastaavaa ole tarjolla. Toistaiseksi. Pelimoduulin sisältöä tonkineet hakkerit nimittäin huomasivat heti pelin ilmestyttyä, että moduuli sisälsi myös vaihtoehtoisen käynnistystiedoston, joka oli suunniteltu tuolloin vielä julkistamatonta Switch 2 -konsolia varten. Se sitten pyöriikin tiettävästi 60 FPS:n nopeudella, mutta tietenkään toistaiseksi tästä ei ole mitään iloa, koska koko konsolia ei ole vielä julkaistukaan.

Samaten nyt kokeilematta jäi moninpeli, jossa voi joko yhdessä kavereidensa tai satunnaisten nettityyppien kanssa pelata jos jonkinlaisia tehtäviä porukalla. Nintendo kuitenkin korosti, että kaiken tärkeän sisällön pystyy kokemaan yksinäänkin, ja lisäksi myös nettipeliin suunnitelluista tehtävistä on tarjolla yksin pelattavat versiot. Tämä siis jo sen reilun 40 tunnin mittaisen tarinan ja sivutehtävien muodostaman ryppään päälle, joten rahoilleen saa todellakin vastinetta.


Joten mitä jää lopulta käteen? Xenoblade Chronicles X oli jo ilmestyessään hyvin persoonallinen ja monilla tavoin perinteisestä JRPG-kaavasta eroava peli. Uusintaversio ei muuta tätä perusjuttua. Jos Xenoblade Chronicles X jätti aikanaan kylmäksi, todennäköisesti myös Switch-käännös tekee niin. Lisäksi uusintaversio ei myöskään korjaa sitä minun suurinta ongelmaani pelin suhteen, eli tarinaa. Täysin mitäänsanomaton päähenkilö ja tarina, joka saa minut edelleen hapuilemaan kohti skippausnappia, eivät ole hyvä yhdistelmä. Tämä on tietenkin mielipidekysymys, mutta mitäpä arvostelut nyt olisivatkaan, elleivät jonkun mielipiteitä?

Toisaalta se varsinainen pääjuttu, eli suuren ja avoimen maailman tutkiminen, mukavan aktiivinen taistelu sekä jättiroboteilla rymisteleminen toimivat edelleen mainiosti. Niinpä Xenoblade Chronicles X: Definitive Edition onkin tutustumisen arvoinen tapaus, mutta rehellisesti sanoen odottaisin ehkä Switch 2:n julkaisua, koska hyppy 30:sta 60:een FPS:ään nostaa taatusti kokemuksen uudelle tasolle.