V2.fi ennakoi: Remedyn FBC: Firebreak (PC)
Tuleva peli tarjoilee yhteistyötä ja vaaroja kolmelle pelaajalle
Suomalaisen Remedyn seuraava peli ei ole Control 2 tai Alan Wake 3, vaan jotain aivan muuta. Kesäkuussa julkaistava FBC: Firebreak on kolmen pelaajan yhteistyöpeli, jossa nämä työskentelevät Controlista tutun viraston duunareina, joiden tehtävänä on ratkoa arkisia ongelmia maailman vanhimman rakennuksen uumenissa. Koska maailman vanhin rakennus on työturvallisuuspainajainen, nämä arkiset ongelmat ovat tietenkin hieman odotettua haastavampia.
Pääsimme tutustumaan Firebreakin ennakkoversioon yhdessä muun pelimedian kanssa, ja parin tunnin pelailun jälkeen on aika tarjoilla hieman ennakkomaistiaisia pelistä.
Remedy on tähän saakka tehnyt mainetta tarinavetoisilla yksinpeleillään, joten Left 4 Deadin, Vermintiden ja Darktiden henkinen kolmen pelaajan nettipeli on heille kokonaan uusi aluevaltaus. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään täydellinen pesäero, sillä vaikka Firebreakia pelataankin yhteistyössä kahden muun ihmisen kanssa, pelistä löytyy niitä tuttuja Remedyn elementtejä, kuten pientä tarinankerrontaa ja tietenkin myös vahvaa tunnelmaa.
Pelaajat ohjastavat Control-pelistä tutun viraston perusduunareita, jotka eivät juokse pitkin maailmaa ratkomassa mysteereitä, vaan yrittävät pitää painajaismaista ja alati muotoaan muuttavaa vanhinta taloa toimintakunnossa. Tämä kääntyy tietenkin pelimuotoon helposti, sillä nämä talon useat ongelmat ovat erillisiä pieniä tehtäviä, joissa on omat hieman pelikerrasta toiseen muuttuvat kenttänsä ja tavoitteensa. Pääsimme testisession aikana kokeilemaan kolmea tehtävää, joista kaikissa oli hyvin erilaiset tavoitteet. Yhdessä pelaajien täytyi korjata hajonneita jäähdyttimiä ja tuulettimia infernoksi kuumentuneessa kellarissa. Toisessa kerättiin äärimmäisen radioaktiivisia kuulia raiteilla kulkevaan suojakammioon, ja kolmannessa putsattiin mahdollisesti tietoisuuden saavuttaneita ja paha-aikeisia keltaisia muistilappuja toimistokerroksesta.
Kustakin tehtävästä on tarjolla useita vaikeustasoja, joissa vihollismäärien ohella myös tavoitteet muuttuvat. Kuulatehtävän helpoimmassa versiossa ei tarvitse kuin kerätä kentän alussa olevaan sammioon muutama kuula ja sitten poistua hissillä paikalta, ennen kuin loputtomasti paikalle juoksevat vihollisarmadat jyräävät pelaajat. Vaikeammissa versioissa tämä ei kuitenkaan riitä, vaan kärryä täytyy sen jälkeen työntää raiteita pitkin muutaman turvaportin läpi seuraavalle alueelle, jossa operaatio täytyy toistaa uudelleen. Helpoimmalla vaikeustasolla tehtävät ovat muutaman minuutin kiskaisuja, mutta vaikeammilla tasoilla niiden parissa menee hetki jos toinenkin.
Pelaajat eivät ole mitään taidottomia urpoja, vaan saavat valita tehtävän alussa yhden kolmesta hahmoluokasta. Kaikki pystyvät kyllä tekemään perusjuttuja, kuten korjaamaan hajonneita esineitä ja tietenkin murhaamaan vihollisia, mutta eivät yhtä hyvin. Ensimmäinen kolmesta ammatista kun on varustettu jättimäisellä jakoavaimella, joka toimii hyvin lähitaisteluaseena, mutta myös pystyy korjaamaan kaikki rikkinäiset esineet muutamalla iskulla, kun taas muut hahmoluokat joutuvat pelaamaan hitaampaa minipeliä, mahdollisesti vihollistulen alla. Heilläkin on omat erikoisuutensa.
Yhdellä kaverilla on käytössään kannettava vesisuihku, jolla voi esimerkiksi sammuttaa pelialueella riehuvia tulipaloja – joita riittää runsaasti – tai kastella vihollisia, mikä ei tunnu ehkä ensipohdinnalla kovin hyödylliseltä kyvyltä. Monet viholliset kuitenkin sytyttävät itsensä liekkeihin ja näin muuttuvat paljon normaalia tehokkaammiksi versioiksi itsestään. Lisäksi sen kolmannen hahmoluokan varuste, sähköä ympärilleen suihkiva hyppymoottori, kombottuu hienosti läpimärkien ja vaikkapa vesilätäköissä seisovien vihollisten kanssa. Kombottelu tuntuu muutenkin olevan päivän sana, sillä vaikka pelaajat pystyvät valitsemaan aseensa, varusteensa ja kykypuista poimittavat kykynsä vapaasti kuhunkin tehtävään, mukaansa saa kerralla sen verran vähän tavaraa, että kukaan ei voi olla mikään joka paikan höylä, vaan kaikkien tulee erikoistua. Ja täten tietenkin kaikkien pitäisi varustaa itsensä niin, että he voivat paikata muiden pelaajien aukkoja, tai vielä mielummin tukea entisestään näiden vahvuuksia.
Tätä puolta ei tietenkään testisessiossa päästy juuri kokeilemaan, sillä parin tunnin pelailun aikana emme ehtineet avata kykypuista ja progressiopoluilta kuin muutamia uusia aseita, varusteita ja kykyjä, saati sitten käyneet mitään syvällisempiä keskusteluja siitä, miten kolmikkomme kannattaisi varustaa itsensä. Mutta jo näin hataralla pohjalla huomasimme nopeasti, että synergia toimii. Päälle puskeva parin tusinan vihollisen porukka tuntui aluksi mahdottomalta vastukselta, kunnes huomasimme, että esimerkiksi se jo mainittu sähköttäminen oli erinomainen idea. Vielä paremmaksi se muuttui, kun keksimme, että kattoihin rakennettuja sprinklerijärjestelmiä voi myös ammuskella auki, jolloin koko paikan voi muuttaa kahluualtaaksi. Pian tämän jälkeen huomasimme myös, että tiimikaverit eivät suinkaan ole immuuneita kaveridensa hyökkäyksille, joten ehkä siellä kahluualtaassa ei kannata seistä itse, kun sähkömies saapuu paikalle.
Parin tunnin pelailu vakuutti minut siitä, että FBC: Firebreakissa riittää ideaa. Yhteistyöpelaaminen on toki aina kivaa, ja Remedyn tiimi on selvästi keksinyt paljon hauskoja ideoita ja tuunakkeita, joiden avulla sitä tuttua kaavaa voi hieman tuulettaa. Asiaa auttaa toki myös se, että pidin itse suunnattomasti Controlista ja sen surrealistisen brutaalista maailmasta, joten sinne palaaminen ja sen tutkiminen on jo lähtökohtaisesti kiehtovaa, varsinkin kun maailmasta löytyy pieniä ja suurempiakin tarinaa avaavia ja syventäviä yksityiskohtia yllin kyllin.
Myös ne peruselementit tuntuvat olevan kohdallaan. Metaprogressio tuntuu kivalta, kenttien suunnittelu on laadukasta, tavoitteissa on tarpeeksi vaihtelua, jotta pelaaminen ei tunnu saman jutun toistamiselta ja vihollisissakin on mukavasti variaatiota. Jo testiversiossa nähtiin jos jonkinlaista Controlista ja Alan Wake -peleistä tuttua pahista, joista monilla oli voimakkaita erikoiskykyjään, joita vastaan täytyy sitten yrittää keksiä lennosta lääkkeitä. Tuttua puuhaa niistä jo mainituista genren klassikoista, mutta ainakin kaikki ne perusvaatimukset on täytetty.
Tuntuukin siis, että FBC: Firebreak on menossa hyvään suuntaan, mutta Remedyn porukalla riittää vielä runsaasti tekemistä ennen kesäkuussa tapahtuvaa julkaisua. Testiversio oli vielä käytettävyydeltään, viimeistelyltään ja jopa tekniikaltaan hyvin keskeneräisen oloinen paketti. Monet tehtävät päättyivät jonkinlaisiin bugeihin, enkä ole mitenkään varma, että ymmärsin kaikkia kolmea ammattia täysin oikein, koska peli ei juuri nyt selitä kaikkia mekanismejaan kovin hyvin. Myös tekniikka tökki, sillä oma Ryzen 7800X3D-prosessorilla ja RTX 5080 -näytönohjaimellani varustettu kone ei pyörittänyt peliä jatkuvasti mitenkään pehmeästi.
Tämä ei toki ole mitenkään yllättävää, sillä on ihan normaalia, että pelin julkaisua edeltävät viikot käytetään juuri tällaisten ongelmien hiomiseen. Todennäköisesti testissä ollut versio ei myöskään ollut aivan päivän tai parin ikäinen, vaan hieman vanhempi esittelyversio, jonka ongelmia on jo nyt korjailtu jonkin aikaa. “Mutta Miikka”, joku nyt kysyy. “Jos kerran on odotettavissa, että ongelmat korjataan, miksi edes mainita niistä?”
Hyvä kysymys. Syitä on parikin: se, että jotain on “odotettavissa”, ei tietenkään aina tarkoita, että niin tapahtuu. Joskus tiimeiltä loppuu joko aika tai raha kesken, ja peli on pakko julkaista joidenkin ongelmien kanssa. Vaikka en toki odotakaan, että Remedyn tapauksessa näin kävisi, pelasimme testiä varten versiota, jossa nämä ongelmat vaikuttivat kokemukseen. En voi lähteä vetämään jotain “mutta mitä jos mitään ongelmia ei olisi ollutkaan?”-larppia ja kuvittelemaan, millainen peli olisi voinut olla. Koska nyt se oli tällainen: lupaava ja kiinnostavan oloinen peli, jossa oli kuitenkin sen verran ongelmia, että suuni oli testisession lopussa mutrussa.
En toki heitä pyyhettä vielä kehään, sillä Remedyllä ei ole ollut tapana julkaista keskeneräisiä pelejä. Uskon, että ainakin suuri osa ongelmista korjataan julkaisuun mennessä ja mahdollisia jäljelle jääneitäkin hiotaan päivitysten myötä. Jos kaikki napsahtaa kohdalleen, FBC: Firebreak voi olla kesäkuussa oikein mukava ja tervetullut lisä kolmen pelaajan yhteistyöpelien valikoimaan, johon rottiin ja avaruuskerettiläisiin kyllästyneet voivat iskeä hampaansa.
Jäämme siis seuraamaan tilanteen kehittymistä ja palaamme asiaan kesäkuussa!
FBC: Firebreak
Kehittäjä: Remedy
Julkaisija: Remedy
Julkaisu: 17.6.2025
Alustat: PC, PS5, Xbox Series S/X
Lisätietoja: Remedy
Pääsimme tutustumaan Firebreakin ennakkoversioon yhdessä muun pelimedian kanssa, ja parin tunnin pelailun jälkeen on aika tarjoilla hieman ennakkomaistiaisia pelistä.
Normipäivä vanhimmassa talossa
Remedy on tähän saakka tehnyt mainetta tarinavetoisilla yksinpeleillään, joten Left 4 Deadin, Vermintiden ja Darktiden henkinen kolmen pelaajan nettipeli on heille kokonaan uusi aluevaltaus. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään täydellinen pesäero, sillä vaikka Firebreakia pelataankin yhteistyössä kahden muun ihmisen kanssa, pelistä löytyy niitä tuttuja Remedyn elementtejä, kuten pientä tarinankerrontaa ja tietenkin myös vahvaa tunnelmaa.
Pelaajat ohjastavat Control-pelistä tutun viraston perusduunareita, jotka eivät juokse pitkin maailmaa ratkomassa mysteereitä, vaan yrittävät pitää painajaismaista ja alati muotoaan muuttavaa vanhinta taloa toimintakunnossa. Tämä kääntyy tietenkin pelimuotoon helposti, sillä nämä talon useat ongelmat ovat erillisiä pieniä tehtäviä, joissa on omat hieman pelikerrasta toiseen muuttuvat kenttänsä ja tavoitteensa. Pääsimme testisession aikana kokeilemaan kolmea tehtävää, joista kaikissa oli hyvin erilaiset tavoitteet. Yhdessä pelaajien täytyi korjata hajonneita jäähdyttimiä ja tuulettimia infernoksi kuumentuneessa kellarissa. Toisessa kerättiin äärimmäisen radioaktiivisia kuulia raiteilla kulkevaan suojakammioon, ja kolmannessa putsattiin mahdollisesti tietoisuuden saavuttaneita ja paha-aikeisia keltaisia muistilappuja toimistokerroksesta.
Kustakin tehtävästä on tarjolla useita vaikeustasoja, joissa vihollismäärien ohella myös tavoitteet muuttuvat. Kuulatehtävän helpoimmassa versiossa ei tarvitse kuin kerätä kentän alussa olevaan sammioon muutama kuula ja sitten poistua hissillä paikalta, ennen kuin loputtomasti paikalle juoksevat vihollisarmadat jyräävät pelaajat. Vaikeammissa versioissa tämä ei kuitenkaan riitä, vaan kärryä täytyy sen jälkeen työntää raiteita pitkin muutaman turvaportin läpi seuraavalle alueelle, jossa operaatio täytyy toistaa uudelleen. Helpoimmalla vaikeustasolla tehtävät ovat muutaman minuutin kiskaisuja, mutta vaikeammilla tasoilla niiden parissa menee hetki jos toinenkin.
Pelaajat eivät ole mitään taidottomia urpoja, vaan saavat valita tehtävän alussa yhden kolmesta hahmoluokasta. Kaikki pystyvät kyllä tekemään perusjuttuja, kuten korjaamaan hajonneita esineitä ja tietenkin murhaamaan vihollisia, mutta eivät yhtä hyvin. Ensimmäinen kolmesta ammatista kun on varustettu jättimäisellä jakoavaimella, joka toimii hyvin lähitaisteluaseena, mutta myös pystyy korjaamaan kaikki rikkinäiset esineet muutamalla iskulla, kun taas muut hahmoluokat joutuvat pelaamaan hitaampaa minipeliä, mahdollisesti vihollistulen alla. Heilläkin on omat erikoisuutensa.
Yhdellä kaverilla on käytössään kannettava vesisuihku, jolla voi esimerkiksi sammuttaa pelialueella riehuvia tulipaloja – joita riittää runsaasti – tai kastella vihollisia, mikä ei tunnu ehkä ensipohdinnalla kovin hyödylliseltä kyvyltä. Monet viholliset kuitenkin sytyttävät itsensä liekkeihin ja näin muuttuvat paljon normaalia tehokkaammiksi versioiksi itsestään. Lisäksi sen kolmannen hahmoluokan varuste, sähköä ympärilleen suihkiva hyppymoottori, kombottuu hienosti läpimärkien ja vaikkapa vesilätäköissä seisovien vihollisten kanssa. Kombottelu tuntuu muutenkin olevan päivän sana, sillä vaikka pelaajat pystyvät valitsemaan aseensa, varusteensa ja kykypuista poimittavat kykynsä vapaasti kuhunkin tehtävään, mukaansa saa kerralla sen verran vähän tavaraa, että kukaan ei voi olla mikään joka paikan höylä, vaan kaikkien tulee erikoistua. Ja täten tietenkin kaikkien pitäisi varustaa itsensä niin, että he voivat paikata muiden pelaajien aukkoja, tai vielä mielummin tukea entisestään näiden vahvuuksia.
Tätä puolta ei tietenkään testisessiossa päästy juuri kokeilemaan, sillä parin tunnin pelailun aikana emme ehtineet avata kykypuista ja progressiopoluilta kuin muutamia uusia aseita, varusteita ja kykyjä, saati sitten käyneet mitään syvällisempiä keskusteluja siitä, miten kolmikkomme kannattaisi varustaa itsensä. Mutta jo näin hataralla pohjalla huomasimme nopeasti, että synergia toimii. Päälle puskeva parin tusinan vihollisen porukka tuntui aluksi mahdottomalta vastukselta, kunnes huomasimme, että esimerkiksi se jo mainittu sähköttäminen oli erinomainen idea. Vielä paremmaksi se muuttui, kun keksimme, että kattoihin rakennettuja sprinklerijärjestelmiä voi myös ammuskella auki, jolloin koko paikan voi muuttaa kahluualtaaksi. Pian tämän jälkeen huomasimme myös, että tiimikaverit eivät suinkaan ole immuuneita kaveridensa hyökkäyksille, joten ehkä siellä kahluualtaassa ei kannata seistä itse, kun sähkömies saapuu paikalle.
Lupaava alku, mutta tekemistä riittää
Parin tunnin pelailu vakuutti minut siitä, että FBC: Firebreakissa riittää ideaa. Yhteistyöpelaaminen on toki aina kivaa, ja Remedyn tiimi on selvästi keksinyt paljon hauskoja ideoita ja tuunakkeita, joiden avulla sitä tuttua kaavaa voi hieman tuulettaa. Asiaa auttaa toki myös se, että pidin itse suunnattomasti Controlista ja sen surrealistisen brutaalista maailmasta, joten sinne palaaminen ja sen tutkiminen on jo lähtökohtaisesti kiehtovaa, varsinkin kun maailmasta löytyy pieniä ja suurempiakin tarinaa avaavia ja syventäviä yksityiskohtia yllin kyllin.
Myös ne peruselementit tuntuvat olevan kohdallaan. Metaprogressio tuntuu kivalta, kenttien suunnittelu on laadukasta, tavoitteissa on tarpeeksi vaihtelua, jotta pelaaminen ei tunnu saman jutun toistamiselta ja vihollisissakin on mukavasti variaatiota. Jo testiversiossa nähtiin jos jonkinlaista Controlista ja Alan Wake -peleistä tuttua pahista, joista monilla oli voimakkaita erikoiskykyjään, joita vastaan täytyy sitten yrittää keksiä lennosta lääkkeitä. Tuttua puuhaa niistä jo mainituista genren klassikoista, mutta ainakin kaikki ne perusvaatimukset on täytetty.
Tuntuukin siis, että FBC: Firebreak on menossa hyvään suuntaan, mutta Remedyn porukalla riittää vielä runsaasti tekemistä ennen kesäkuussa tapahtuvaa julkaisua. Testiversio oli vielä käytettävyydeltään, viimeistelyltään ja jopa tekniikaltaan hyvin keskeneräisen oloinen paketti. Monet tehtävät päättyivät jonkinlaisiin bugeihin, enkä ole mitenkään varma, että ymmärsin kaikkia kolmea ammattia täysin oikein, koska peli ei juuri nyt selitä kaikkia mekanismejaan kovin hyvin. Myös tekniikka tökki, sillä oma Ryzen 7800X3D-prosessorilla ja RTX 5080 -näytönohjaimellani varustettu kone ei pyörittänyt peliä jatkuvasti mitenkään pehmeästi.
Tämä ei toki ole mitenkään yllättävää, sillä on ihan normaalia, että pelin julkaisua edeltävät viikot käytetään juuri tällaisten ongelmien hiomiseen. Todennäköisesti testissä ollut versio ei myöskään ollut aivan päivän tai parin ikäinen, vaan hieman vanhempi esittelyversio, jonka ongelmia on jo nyt korjailtu jonkin aikaa. “Mutta Miikka”, joku nyt kysyy. “Jos kerran on odotettavissa, että ongelmat korjataan, miksi edes mainita niistä?”
Hyvä kysymys. Syitä on parikin: se, että jotain on “odotettavissa”, ei tietenkään aina tarkoita, että niin tapahtuu. Joskus tiimeiltä loppuu joko aika tai raha kesken, ja peli on pakko julkaista joidenkin ongelmien kanssa. Vaikka en toki odotakaan, että Remedyn tapauksessa näin kävisi, pelasimme testiä varten versiota, jossa nämä ongelmat vaikuttivat kokemukseen. En voi lähteä vetämään jotain “mutta mitä jos mitään ongelmia ei olisi ollutkaan?”-larppia ja kuvittelemaan, millainen peli olisi voinut olla. Koska nyt se oli tällainen: lupaava ja kiinnostavan oloinen peli, jossa oli kuitenkin sen verran ongelmia, että suuni oli testisession lopussa mutrussa.
En toki heitä pyyhettä vielä kehään, sillä Remedyllä ei ole ollut tapana julkaista keskeneräisiä pelejä. Uskon, että ainakin suuri osa ongelmista korjataan julkaisuun mennessä ja mahdollisia jäljelle jääneitäkin hiotaan päivitysten myötä. Jos kaikki napsahtaa kohdalleen, FBC: Firebreak voi olla kesäkuussa oikein mukava ja tervetullut lisä kolmen pelaajan yhteistyöpelien valikoimaan, johon rottiin ja avaruuskerettiläisiin kyllästyneet voivat iskeä hampaansa.
Jäämme siis seuraamaan tilanteen kehittymistä ja palaamme asiaan kesäkuussa!
FBC: Firebreak
Kehittäjä: Remedy
Julkaisija: Remedy
Julkaisu: 17.6.2025
Alustat: PC, PS5, Xbox Series S/X
Lisätietoja: Remedy
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti