Jospa aloitan tämän arvion testissä olleiden kuulokkeiden ominaisuuslistalla: Yhteensopivuus PS5, PS4, Switch/2, PC, Mac ja mobiili. 2,4 Ghz viiveetön yhteys, Bluetooth ja langallinen (3,5mm) yhteys, 7.1-tilaääni, 50 mm kuuloke-elementit, LED-valot ja 33 tunnin akkukesto alle kolmen tunnin pikalatauksella. Mukana tulee irrotettava mikrofoni, yhteyspalikka USB-C-adapterilla, erillinen USB-C-adapteri, USB-C-piuha ja puolitoistametrinen plugipiuha. Mitä arvelette kokonaisuuden hinnaksi? Se on tarjouksista ja ostopaikasta riippuen 40-60 euroa. Mikä koira tähän on haudattuna?

Oniverse oli valmistajana minulle uusi tuttavuus kun postinkantaja kuulokkeet ovelleni kiikutti. Internetissä se toimii nimellä Oniverse of Gamers ja (osittain vähän epämääräisesti toimivalla) sivustolla on kuulokkeiden lisäksi esittelyssä muun muassa ohjaimia ja monenlaisia pikkutarvikkeita pelaajille. Ranskalaisen tarvikevalmistajan paketista löytyy vähemmän yllätten teksti “Made in China”, mutta ainakin Switch 2 -tarvikkeita esittelevässä lehdistötiedotteessa vakuutettiin, että ne on suunniteltu ja kehitetty patonkeja rakastavassa maassa.


Oniverse Polaris -kuulokkeita saa kahdessa värivariaatiossa: Celestial White -valkoisina sekä testiin saapuneina Eclipse Black -mustina. Käsissä hypisteltynä ne tuntuvat kevyiltä ja halvan muovisilta, mutta on miellyttävää, että pääpanta on verhoiltu kankaalla ja korvatyynytkin tuntuvat sormilla paineltuna kohtuullisen mukavilta. Ennen LED-valojen päälle laittamista kuulokkeet näyttävät yksinkertaisen tyylikkäiltä, jopa hieman futuristisilta ja minimalistisilta.

Oikeanpuoleisessa kupissa ei ole mitään kontrolleja, vaan ne kaikki, samoin kuin liittimet, löytyvät vasemmalta puolelta. Omat kytkimensä saavat mukavasti naksahtavat mikrofonin vaimennus/puheluun vastaaminen - ja virta/LED-sammutus-painikkeet sekä yhteystavan valinta (2,4/BT). Äänenvoimakkuusrulla ei varsinaisesti herätä luottamuksen tuntemuksia, mutta on siinä jonkin verran vastetta. Nappien merkinnät on tehty niin hentoisesti ja vähän kryptisestikin, että keski-ikäissilmillä piti kaivaa paketista ohjekirja varmistamaan, että olen ymmärtänyt niiden toiminnot oikein.

Polarikset venyvät isompaankin päähän, mutta korvatyynyjen materiaali ei ole sitä vallan pehmeintä sorttia. Luurit ovat kuitenkin niin kevyet ja puristamattomat, että eivät ne mahdottoman epämukaviltakaan tuntuneet, eivät vain siltä, mihin olen vähän kalliimpien kuulottimien kanssa tottunut.

Bluetooth-yhdistäminen puhelimeen onnistui mainiosti ja kunhan keksin miten homma pitää hoitaa, pienemmän latenssin yhteyskin toimi ongelmitta. Se täytyy sanoa, että palikan kanssa on harrastettu omaperäistä designia, mikä ainakin erottaa sen kaikista muista 2.4 Ghz -dongleista - ja puhelimiin soveltuvasti littanan USB-C-lisäkkeen saa yhdistettyä mukana tulevaan USB-A-muuntimeen, mikä on hyvä asia. Minkäänlaista ohjelmistoa kuulokevalmistaja ei tarjoa, joten kaikki toiminnot suoritetatan nappeja kerran, kahdesti, kolmesti tai pitkään painamalla. Tämä on ihan kohtuullista ja monesti jopa kätevää.


Musiikkia kuunneltaessa alkaa valitettavasti käydä nopeasti selväksi, mistä rahoja on säästelty. Kuulokkeiden perusäänenkuva on ohuehko, bassot kumisevan mumisevia ja äänialat sekottuvat helposti toisiinsa. Pelikuulokkeille tyypillisesti kommunikointiin tarvittavat keski- ja keskiylä-äänet ovat paremmalla tolalla ja vaikkapa drum’n’bass-musiikin hihatit ja snaret kuulostavat kohtuullisen kivoilta, mutta niistäkin puuttuu tarkkuutta ja voimakkuutta, vaikka kuulokkeissa on 50 mm elementit. Tekisi mieli sanoa, että äänentoisto vastaa hintalappua, mutta nykyään saa jo paljon paremmaltakin kuulostavia kuulokkeita samassa hintaluokassa, joten sekin olisi vähän asioiden vääristelyä.

Virtuaalinen tilaääniefekti ei ole kovin voimakas, mikä on musiikkia kuunneltaessa itse asiassa positiivista, sillä se avartaa stereokuvaa, eikä muuta ääniprofiilia liialti muuten. Eivät nämä huonoimmat testaamani kuulokkeet tälläkään saralla ole, mutta jonkimoinen kompromissi on todennäköisesti tehty. Pelien maailmassa touhu toimii astetta paremmin, mihin Polarikset on toki tarkoitettukin.

Mikrofonitesti yllätti. Testitallenne kuulosti yllättävänkin selkeältä sekä luonnolliselta, vaikka pientä rahinaa mukana onkin. Pieni ongelma mikrofonin kanssa oli se, että se irtosi vähän turhankin helposti liittimestään mikkiä suun eteen aseteltaessa. Alla testi.



Kaikki edellä mainittu aiheuttaakin päänvaivaa lopputähtiä laskiessani, koska perustan ne aina hinta-laatusuhteeseen. Noin 50 euron Oniverset ovat täynnä ominaisuuksia, joita tässä hintaluokassa ei monikaan tarjoa, mutta äänenlaatu ei vakuuta, eivätkä Polarikset jää päiväkäyttööni. Perheen pelaavalle nuoremmalle sukupolvelle niistä saa varmasti hintalapulle vastinetta, mikrofoni oli yllättävän mainio, eivätkä ne ole edes ruman näköiset. Päädyn siis puolivälin paremmalle puolelle.



Oniverse Polaris
Hintaluokka: 50 eur
Lisätietoa: Oniverse of Gamers