Riot Games on pitkään laajentanut mainettaan "pelkästä" League of Legends -firmasta. Vaikka League on vieläkin heittämällä isoin Riotin peleistä, on heillä ollut muitakin onnistumisia. Muun muassa täysin eri universumissa ja menoissa pyörivä Valorant on todistanut, että Riotin muillekin peleille on tilaa ja aikaa.


Samoihin aikoihin, kun Valorant julkistettiin – aikanaan nimellä Project A, julkistettiin myös kaksi muutakin peliä: Project K ja Project L. Project K oli korttipeli ja se sai nimen Legends of Runeterra. Sen menestys ei ollut aivan samaa tasoa kuin Valorantin eikä se löytänyt paikkaansa kilpakortteilun kärkipelien maailmassa. LoR ei ole toisaalta vielä ole kuollut ja onkin löytänyt oman kolonsa yksinpelattavana seikkailukortteiluna.



Riotin toinen projekti eli Project L oli ollut jo julkistuksen aikaan pitkään kehityksessä ja kehitys on jatkunut tähän päivään asti. Nimeksi päätyi 2XKO ja kyseessä on kaksin- tai parhaimmassa tapauksessa nelinpelattava taistelupeli.


Ilmaisena julkaistava 2XKO tekee monia asioita eri tavalla kuin genren muut pelit. Yksi niistä on edellä mainittu ilmaisuus: peliä pääsee hyvin pelaamaan laittamatta peliin penniäkään ja avattua kaikki hahmot omaan tahtiinsa. Myönteisenä puolena täytyy mainita, että vaikka avaamattomilla hahmoilla ei pääse pelaamaan netissä, pääsee niitäkin kokeilemaan harjoitteluhuoneessa. Näin pääsee testaamaan, pitääkö hahmosta ennen virtuaalirahojen kuluttamista.

Vaan entäpä itse peli? 2XKO poikkeaa monista muista taistelupeleistä myös sillä, että siinä jokainen toiminto on oma näppäimensä: kolme hyökkäysnappia, kaverinappi ja kaksi erikoisliikenappia, siinä se. Näitä nappeja voi toki painaa yhdistelmissä, jotta saa muitakin toimintoja, mutta peli on pohjimmiltaan kuuden napin peli. Erikoisliikkeet saa käytttlln aina halutessaan, eikä suuntia tarvitse veivata sen kummemmin.




Helpoista kontrolleista huolimatta peli on hyvinkin monimutkainen, sillä mekaniikkoja riittää: pelkästään eri puolustuskikkoja on jo iso listallinen. Vaikka allekirjoittanut on pelannut genreä isossa määrin, silkka mekaniikkojen määrä ja niistä kirjan pitäminen on haastavaa. Peruskombon tekeminen on helppoa, mutta kun vastapuolella on vihollinen, joka tietää jokaisen mekaniikan peli muuttuu aivan täysin.


Onneksi 2XKO tarjoaa kattavat työkalut asioiden harjoittelemiseen. Jokaiselle hahmolle on selityksensä, pelin mekaniikat käydään läpi juurta jaksain ja nettipelit saa soljumaan vaikkapa harjoittelutilasta käsin.

Toinen ero muihin peleihin on se, että pelissä valitaan kaksi hahmoa. Niitä voi ohjata joko itsekseen tai sitten kaveri voi hypätä toisen hahmon puikkoihin. Tämä tekee taisteluista paljon hektisempiä, kun hävitessään ei häviä vain itse, vaan myös kaveri ottaa osumaa. Koska hahmoja voi parhaimmillaan olla ruudulla neljä, se lisää yllämainittua ongelmaa tilanteissa kärryillä pysymisestä. Ruudulla tapahtuu paljon ja koko ajan.



Koska pelin on tarkoitus pyöriä mahdollisimman isolla rautavalikoimalla, se on graafisesti hyvin tyylitelty. Tämä ei tarkoita, etteikö peli ei näyttäisi hienolta. Se vain tarkoittaa, että aivan Street Fighter 6:n tai Tekken 8:n visuaaliseen ilotulitusrumbaan ei päästä.


Ehkä varhaisjulkaisun isoin ongelma tällä hetkellä on se, että hahmoja on vähäinen määrä. Kaartista löytyy nyt 11 ottelijaa, joista neljä ovat selkeästi parempia kuin toiset. Samoja hahmoja tulee vastaan siis väkisinkin, varsinkin korkeampiin sijoituksiin kivutessa. Uusia hahmoja aiotaan kuitenkin julkaista noin kahden kuukauden välein – eli Riot ymmärtää yskän.

2XKO on toistaiseksi vain pc:llä, mutta se aukeaa konsolipelaajille 20. tammikuuta, kun peli luopuu varhaisjulkaisun leimasta. Tällöin peliä voi myös pelata sekä Xboxilla että PS5:llä.