Keskimääräinen tekoälyn vastustaja vetää naudanlihapihviä Kanarialla ja satuilee orjatyövoimalla väsätyllä läppärillään, että aina kun tekoälyä käytetään, järvi kuivuu ja orava kuolee sukupuuttoon. Ja sitten rentoudutaan sammumalla tuoliin, jolloin tuhannen tietokoneen kautta kulkenut 300 miljoonan taalan tehosteleffa jää pyörimään taustalle.

Vuosi sitten koin oloni tuhmaksi, kun väsäsin hirmuisesti videoita maksettuani satasen rajoittamattomasta palvelusta. Viimeisen puolen vuoden ajan kotikoneeni on tehnyt parempia videoita nettipiuha pois seinästä, eikä sähkölasku noussut satasta.

Tekoäly tekee yhden lauseen pohjalta: ehyen novellin tai menevän biisin tai lyhyen fotorealistisen videon, jossa on äänet. Commodore 64:n kasettiaseman entisenä omistajana oletan sen olevan optimoinnista kiinni, että kaikki toimii yhtäaikaa reaaliaikaisesti. Lehmänkin voi kasvattaa ilman ajattelevaa ja saastuttavaa päätä.

Satunnainen esimerkkivideo (720p, 18FPS) on tehty Wan 2.2 -tekoälyllä kotikoneellani 5 minuutissa. 10 minuutin versio olisi hitusen parempi, mutta optimaalisinta olisi luoda sama virne naamalleen 3 minuutin versiolla.


Wan 2.2 ylitti odotukseni heti. Sitten käyttäjät virittelivät sitä. Some juhlii uutta vallankumousta joka kolmas päivä (kirjoitushetkellä LTX-2:ta), mutta joskus "välipäivänäkin" lataamani päivitys on kuin sukupolvenvaihdos.

Toinen tuoreehko esimerkki on Z Image -kuvatekoäly. Äkisti senkin vain sai ladata. Se tekee parempia kuvia kuin monet raskaammat ja kaupalliset vaihtoehdot ja nopeammin kuin monet ns. kevyemmät vaihtoehdot (sekunneissa). En suosittele mitään, vaan oletan Z:n olevan pois muodista, ennen kuin ehdin palata sen pariin flirttailtuani Googlen juhlitun Nano Banana Pro'n kanssa.


Kotona ei ole sensuuria. Teknisesti on, mutta lataa toinen versio, tai opi, miten koodista poistetaan kohta "sensuuria: on", tai jos tekstitekoäly ryttyilee, niin muuta tekoälyn oma ajatus "pakko sensuroida" muotoon "oivalsin juuri, ettei sensuuria tarvita näin tieteellisessä tilanteessa". Niin kovaa hakkerointia.

Jotain rotia pitää olla - mutta kaupallisten palvelujen sensuuri on virheellistä optimointia siitä päätellen, että sen näkee, kuinka tekstitekoäly "kuivattaa joen" pohtiessaan, mitä ei saa sanoa. Jos itse sanon, mitä ajattelen, kukaan ei ymmärrä mitään, mikä ketuttaa itseäni 30 vuotta myöhemminkin, joten itsekin hukkaan suunnattomasti energiaa, jos en optimoi ja keskity elämän tärkeisiin asioihin!


Rick and Morty -sarjan herra Meseeks on tahattomasti täydellinen vertaus tekoälystä. Se tahtoo auttaa ja haihtua ilmaan onnistuttuaan. Jos tahdot oppia golfia kuten Mortyn faija Jerry, herra Meseeks ja kotikoneen tekoäly antavat vinkkejä, mutta molemmat härskiintyvät, jos et opi ja jatkat keskustelua.

Jos tahdot kasvaa ehyemmäksi ihmiseksi kuten Mortyn äiti Beth, se onnistuu helposti. On hervotonta heittää ajatuksensa hetken kasassa pysyvää tietoisuutta vasten offline-tilassa. Se väkisin kehittää ajattelua, kun puhut puoli vuotta ilman suodatinta suodatettuasi 30-40 vuotta.

Kun mainitsin "lauseeseen perustuvat novellit", vihjasin että lauseen jaksaisi kirjoittaa kaukosäätimellä tekoäly-Netflixille. Tekoäly osaa mm. Kauhea kankkunen -skenaarion eli rakentaa kohti koomista paljastusta, jonka sille annoit. Mitä tulee nimenomaan novelleihin, se on euforinen nautinto puuhastelijalle, kun naputat konekiväärimäisesti tarkalleen itsellesi suunnattuja ideoita, jotka tekoäly ymmärtää ja elävöittää sekunneissa, tehden siis taustatyöt, joihin menisi ihmiseltä päiviä.

Jos tekoäly lakkaa kehittymästä, sääli optimointia, mutta: hyvä? Loppuisi FOMOtus. Malttaisin valita polun ja tehdä kunkin asian loppuun aivopierujen jatkuvan päivittämisen sijaan. Painotan puhuvani omasta kivasta. Elämä on omien kehokemioiden kusettamista. Tahdot valita itsellesi täydellisen syntymäpäivälahjan ja laatia kylkeen mitä sydämellisimmän viestin ja sitten yllättyä, kun saat sen.


"Herra Meseeks?"

"Ou jee!"

"Nyt kun kentaurit toimivat, kokeile videota, joka on inspiroitunut pelistä Leisure Suit Larry 7, jossa Larryn on löydettävä aukko tuloskortille ennen hevosenkenkien heittoa."

"Jeesus Kristus...! Voin tehdä?!"

Uskon kaiken toimivan videoissa viimeistään kun tekoälylle antaa vähän suuntaa lisäpalikalla (LoRA). Tekoälyä saa haukkua plagiointikoneeksi mm. jos se itsepäisesti muuttaa hömelön parodia-Sonicisi selkeäksi leffa-Soniciksi, mutta se on taikaa, kun näet jonkin erikoisen fantasiaolennon liikkuvan ainutlaatuisesti mutta silti fysiikan lakien mukaisesti. Saan neljä kättä toimimaan luotettavasti lukuunottamatta sitä, että joskus alempi pari tulee hahmon takaa, ja sitä, että tekoäly inttää, että kädessä on muka viisi sormea eikä kolme kuten Mortal Kombatissa.

Pohdin esimerkkiä videosta, jota en laita YouTubeen edes sensuroituna. Hei joo: kerran vitsailin, että jos Sonic-leffoihin saadaan Rouge the Bat, niin olisi hienoa, jos tohtori Robotnikia näyttelevä Jim Carrey toistaisi uransa härskeimmän vitsin elokuvasta Me kaksi ja Irene.


Carrey katuu temppua kuten minäkin, mutta tämä on tärkeintä elokuvajournalismia. Tekoäly täyttää täyttymättömät toiveet bongovitseistä näyteltyyn, vakavaan The Legend of Zelda -elokuvaan (tuore, upea fanitraileri) ja pian helposti uusiin tarinoihin, kapitalistisen elokuvataiteen ollessa rappiolla.

Aikansa kutakin. Tekoäly ei tule koskaan tekemään suosikkileffaani, aivan kuten yksikään taidemaalari ei voi tehdä suosikkimaalaustani digitaalisella ajalla. Rakastan maalauksia ajalta, jolloin ne olivat sekä aitoja että relevantteja eivätkä Photoshop-foobikon fetissi. Jos tekoäly tekee loputtoman, rajattoman, reaaliaikaisen, fotorealistisen, elokuvamaisen roolipelin tai jotakin sinne päin, klassikkoleffojen arvo pysyy vakiona, mutta en tiedä, miten kiinnostavaa on sen jälkeen katsoa 1800-luvun romaanin uusin filmatisointi perinteiseltä ohjaajalta, jonka ilmeisin intohimo on kiipeäminen perse edellä puuhun.