Tuorein sisältö

FixFox

Arvioitu: Tietokonepelit
Genre: Seikkailupelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 1
Kehittäjä: Rendlike
Julkaisija: Joystick Ventures
Julkaisupäivä: 17.03.2022
Pelin kotisivut
Miikka Lehtonen

20.04.2022 klo 14.44 | Luettu: 1575 kertaa | Teksti: Miikka Lehtonen

Kaikki on korjattavissa, jos mukana on tarpeeksi laastareita
FixFox on aatteeltaan todella hieno ja ihailtava peli. Sen kehittänyt Jaroslav Meloun haluaa tehdä pelejä, jotka opettavat ihmisille empatiaa ja myötätuntoa ilman väkivaltaista ongelmanratkontaa. Tämä filosofia paistaa läpi pelin kaikilta osa-alueilta.


Kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuva tarina kertoo maailmasta, jonka ihmiset ovat muuttuneet vuosisatojen varrella eläimiksi. Alkujaan, koska se oli siistiä, myöhemmin, koska universumi on kylmä paikka ja vaikka kettuna on lämpimämpää kuin karvattomana ihmisenä.

Tarinan keskipisteessä oleva korjaajakettu lähetetään kaukaiselle tähdelle korjaamaan hajonnutta radiolähetintä. Korjausoperaation tiellä on kuitenkin pari pientä ongelmaa. Ensinnäkin kukaan ei osaa sanoa planeettaa tarkemmin, missä lähetin sijaitsee. Lisäksi vuosisatojen aikana oman onnensa nojaan jätetylle planeetalle on kehittynyt robottien yhteiskunta, joka on ajautunut rappiotilaan.


Rappiotilan syynä ovat teknopapit, jotka uskovat, että rikkinäisen teknologian korjaaminen on synti ja täten eivät anna kenenkään korjata vaikka hajonnutta leivänpaahdinta tai koko asutuskeskusta pyörittävää generaattoria.

Antoisa tilaisuus ketulle, joka nimensäkin perusteella tykkää korjata asioita. Ensin leivänpaahdin, sitten yhteiskunta.

Proseduraalista korjailua


Käytännössä FixFox on ylhäältä kuvattu seikkailupeli, jossa pelaaja kulkee pitkin suurta planeettaa etsien sieltä siirtokuntia, piraattien romukätköjä ja tarinaa eteenpäin kuljettavia juttuja. Kaikkialla vastaan tulee ongelmia, jotka täytyy ratkoa asioita korjaamalla, ennen kuin pääsee eteenpäin. Korjailu on siis hyvin keskeisessä roolissa ja se on hauskaa, joskaan ei ehkä tarpeeksi syvällistä puuhaa.


Koska ketun alusta ohjastava tekoäly pudotti planeetalle laskeutuessa kaikki työkalut ulos ilmalukosta alusta keventääkseen, korjaajalla ei ole mukanaan juuri mitään tarpeellista. Mutta onneksi kunnon MacGyver-hengessä mielikuvituksen avulla voi saada aikaan vaikka mitä. Planeetalta löytyvät romut on kaikki määritelty erilaisten ominaisuuksien avulla. Kolikko on metallia ja litteä, laastari ja postimerkki taas tahmeaa ja teipin kaltaista ainesta.

Jos korjauksessa pitäisi avata vaikka jumittunut ruuvi, siihen tarvitaan jotain metallista ja litteää, kuten vaikka se kolikko, tai metallinen paistinlasta. Auenneen luukun alta paljastuu katkennut sähköjohto ja valosensori. Sähköjohdon saa tietenkin paikattua teipillä, eli tässä tapauksessa vaikka laastarilla. Valosensori taas tarvitsee jotain hohtavaa ja jos sellaista ei ole mukana, voi käydä läheisiltä asukkailta kyselemässä, mistä päin hohtavaa ainesta kannattaisi etsiä.


Idea on hauska ja nostan hattua siitä, että pelattavuus kannustaa pelaajaa etsimään luovia ratkaisuja ja käyttämään muutenkin mielikuvitustaan leikkisillä tavoilla. Mutta systeemi olisi kaivannut lisää syvyyttä, koska se on kuitenkin niin keskeisessä roolissa. Nyt korjailu muuttuu hauskan leikin sijasta rutiiniksi jo aivan alkumetreillä, minkä jälkeen pelaaminen tuntuu vain toistolta.

Ongelmaa korostaa se, että kaikki korjauksessa tarvittavat roippeet täytyy etsiä tonkimalla pitkin suurta pelialuetta jemmattuja kätköjä, joista löytyy aina jotain satunnaista. Hieman huonolla tuurilla voi huomata kantavansa mukanaan puolta tonnia postimerkkejä, mutta ei ainuttakaan ruuvia tai pulttia. Tavaroita voi vaihdella sieltä täältä löytyvien kauppiaiden kanssa, mutta kaikilla on omat mieltymyksen kohteensa ja tarjontansa, joten sopivan yhdistelmän löytäminen voi vaatia paljon ramppaamista edestakaisin, mikä entisestään korostaa sitä toiston tunnelmaa.


Tämä jättää turhan paljon vetovastuuta myös tarinalle, joka on turhan rönsyilevä ja pintapuolinen. Tulos olisi toiminut paremmin, jos kehittäjä olisi keskittynyt kertomaan suoraviivaisempaa tarinaa monipuolisemmin.

Kotoisaa menoa


Puutteistaan huolimatta FixFox tekee paljon myös oikein. Se on kaikilta osin todella kotoisan ja mukavan oloinen peli. Ehkä sitä voisi ajatella samalla tavalla kuin vaikka Powerwash Simulatoria, eli melkein enemmänkin softaleluna, jonka parissa ei tarvitse taivutella aivojaan seuraamaan mitään monimutkaista tarinaa, ja joka sopii sisältönsä puolesta oikein hyvin vaikka lasten kanssa pelattavaksi. Ei väkivaltaa, ei voimakasta kieltä, eikä edes mitään dramaattista tarinallista sisältöä.


Lopputuloksena on pelikokemus, joka ei aiheuttanut mitään suunnatonta intohimoa, mutta jonka parissa toisaalta voi hyvin helposti viettää aikaa usemmankin tunnin kuin huomaamattaan. Jos elämä ja naapurin uhoava ääliö ahdistavat liikaa, ehkä pako ketun korjailumatkalle on juuri kaivattua lääkettä?

V2.fi | Miikka Lehtonen

FixFox (Tietokonepelit)

Rento ja sympaattinen peli, joka ei haasta, mutta rauhoittaa
  • Korjailu on mukavan mielikuvituksellista
  • Filosofialle täytyy nostaa hattua
  • Kotoisa ja rento tunnelma
  • Runsaasti huumoria ja se on jopa välillä hauskaa
  • Hyvän ruuan syöminen keskeisenä pelimekanismina
  • Korjailusta tulee pian turhan rutiininomaista puuhaa
  • Tavaroiden vaihtelu ja hamstraaminen ovat pelkkää puhdetyötä
  • Tarina ei jätä oikein millaistakaan kuvaa
< No Place Like Home... Triangle Strategy... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova