Viimeistään Mudrunner ja sen jatko-osa Snowrunner nostivat nämä idän suunnalta peräisin olevat mönkimispelit suuren yleisön tietoisuuteen. Itsekin tulin viettäneeksi tuntikausia aikaa tiettömien taipaleiden takana tutkien, miten ihmeessä 6-vetoinen kuormuri saadaan uudelleen liikkeelle mutavellin pohjalta. Monet kaverini koukuttuivat kovin myös lumessa möhjäämiseen. Kun lisäksi kaikenlainen raskaiden rakennus- ja muiden koneiden simulointi on ollut muodissa jo pitempään muutenkin, olikin vain ajan kysymys, koska nämä kaksi asiaa yhdistyvät.


RoadCraftin ideana on, että pelaaja pääsee komentamaan laajaa ajoneuvokalustoa ja tekemään maansiirtotöitä isolla kartalla. Kehyskertomuksena on auttaa luonnonkatastrofin kokenutta aluetta elpymään, palauttaa tieyhteyksiä ja ohjailla resursseja oikeisiin paikkoihin. Käytännössä ensin tutkitaan ympäristöä maastoautoilla, sitten rakennellaan teitä ja siltoja sekä raivataan esteitä, ja lopuksi laaditaan reitti, jota pitkin itsestään kulkevien kuorma-autojen sopii ajella. Tämän lisäksi pelaaja pääsee muun muassa levittämään asfalttia, käyttämään konttinostureita ja vaikka mitä muuta.



Peli jakautuu pää- ja sivutavoitteisiin, joista pääasiallisten saavuttaminen on pakollista etenemisen kannalta. Sivutavoitteilla voi korkeintaan helpottaa elämäänsä kartan myöhemmissä vaiheissa, mutta ei niihin toki sikäli tarvitse sen kummempaa perustetta – tarkoitushan on nyheltää, ja siihen tämä peli on nimenomaan tehty. Mitään varsinaisia aikarajoja ei tunneta, joten luovuutensa voi päästää valloilleen. Jos kehittelit lapsena hiekkalaatikolla megaluokan rakennushankkeita, tämä peli on juuri sinulle. Kukaan ei estä, jos haluat käyttää tuntikausia kiikuttaen hiekkaa kartan laidalta toiselle parannellaksesi kulkureittejä.


Usein kuitenkin käy myös niin, että näissä peleissä tyydyttävän nyheltämisen tielle tulee täysin riittämätön ergonomia. Ajatus valtavan projektin loppuun saattamisesta houkuttelee siihen asti, että aivan jokaista vipstaakkelia pitääkin operoida itse sekavan käyttöliittymän kautta, taistellen kameraa vastaan joka käänteessä. Myös RoadCraft onnistuu välillä koettelemaan näitä rajoja, mutta pysyy kuitenkin hallittavan puolella, ja välillä on myös mahdollista laittaa koneet tekemään töitä itsestään. Kontrolleja on mielekäs määrä, eikä peli rankaise suhteettomasti hölmöilystä (ainakaan alussa).

Vaikka peli tarjoaakin aluksi käyttöön joko brittiläiseltä vaikuttavaa laatikkomaista maastoautoa tai hyvin jenkkityylistä pick-upia, muu kalusto edustaa vahvasti jo Spintires-ajoilta peräisin olevaa sosialistista funktionalismia. Suomalaisille nämä kuormurit ja kaivurit ovatkin tutumpia vaikkapa Puolustusvoimien ylijäämähuutokaupoista kuin siviilityömailta. Foorumeilla aika moni pelaaja kyseleekin, olisiko peliin mahdollista saada mukaan lisää länsimaista ajokalustoa. Taustalla on luonnollisesti se, että kehittäjäporukka on kotoisin itäblokista, minkä voi itsekin helposti todeta Credits-näkymästä. Kulkupeleistä on tarjolla kahta versiota: "Rusty" ja "Restored", joista ensimmäisiä voi löytää kentistä, toisia ostaa rahalla kaupasta. Jälkimmäiset ovat suoritusarvoiltaan piirun parempia.



Mukana on luonnollisesti modituki ja myös yhteistyöhön pohjaava moninpeli. Valitettavasti sen testaamiseen ei ollut nyt mahdollisuuksia, mutta saatan kuvitella, että jos pelin parissa viihtyy noin lähtökohtaisesti, yhteistuumin se on vielä hauskempaa. Mikä parasta, peli tukee myös cross-playta PC- ja konsoliversioiden välillä.


On mukana toki myös jonkin verran käppää. Pelaajaa opastava naishahmo on tekopirteydessään kohtalaisen ärsyttävä, ja ellei vinkki-ikkunoita huomaa erikseen sulkea, ne täyttävät pian peli-ikkunasta varsin suuren osan. Paljon on kuitenkin tultu tässäkin suhteessa eteenpäin aiemmista julkaisuista. Pari kertaa peli ei halunnutkaan tulla Alt-Tabatuksi vaan kiukustui, mutta kokonaisuudessaan se toimii kyllä riittävän hyvin. Kohtuulliseen neljänkympin hintaan nähden tarjolla on myös varsin hyvän näköisiä maisemia, joten jos etsit mukavaa ajankulua hiekkalaatikkoleikkien parissa, sitä on varmasti tarjolla. DLC:nä tarjotaan sekä lisää tekemistä että uusia ajoneuvoja.

Kokonaisuudessaan voi siis sanoa, että RoadCraft edustaa Mudrunner/Snowrunner-henkistä auto- ja konepuuhastelua kenties onnistuneimmassa muodossaan tähän mennessä. Vaikka esimerkiksi konttinosturin käyttäminen on pelin päämäärien kannalta kohtalaisen epäolennaista, on myös omalla tavallaan siistiä päästä kokeilemaan sitä ja siirtelemään isoja esineitä paikasta toiseen. Välillä toistoja tulee hieman liikaa ja tylsyys alkaa hiipiä mieleen, mutta parhaimmillaan fiilis hiekkaa kuskatessa on erittäin zen. Mutkia on oiottu sopivissa kohdissa, jotta aivan kaikki ei ole tuskallista. Toki varsinainen simulaattoriporukka valittanee siitä, että realismi on uhrattu viihteen alttarille, mutta sen kanssa voin itse elää.


Olisi kuitenkin myös väärin sivuuttaa täysin se tosiasia, että vaikka Saber Interactive on virallisesti amerikkalaisomistuksessa oleva monikansallinen yritys, sillä on mitä ilmeisimmin edelleen toimintaa myös Venäjällä/Valko-Venäjällä, josta firma on alkujaan lähtöisin. Eri lähteet ovat erimielisiä siitä, paljonko toimintaa tarkalleen on, mutta viittaan nyt tässä Wikipediaan sekä pelin Credits-osioon, josta saa amerikkalaiselta kuulostavia nimiä hakea melko pitkään. Embracer Group luopui aikoinaan koko Saberista osana Venäjän-toimintojensa divestointia. Se, kuinka paljon tämä vaikuttaa ostopäätökseen, olkoon sitten jokaisen oma asia, mutta sanotaan vaikka niin, että omalla kohdallani ex-neukkuromantiikan on enimmäkseen korvannut huoli laitonta hyökkäyssotaa käyvän maan tukemisesta. Harmi, että tämä pitää ottaa esiin sinällään hupaisan rakentelupelin yhteydessä, mutta faktat eivät niiden kieltämisestä muuksi muutu.

Testilaitteisto: AMD Ryzen 9 7950X3D, 64 Gt RAM, GeForce RTX 4080 16 Gt