Donkey Kong, tuo Nintendon alkuperäinen pelisankari, on jo vuosien ajan joutunut istumaan vaihtopenkillä kun kaikenlaiset Super Mariot ja Kirbyt rälläävät otsikoissa. Mutta nyt on Donkey Kongin aika! Todellisena pelivetona Nintendo on antanut vetovastuun muun muassa Super Mario Odysseyn kehittäneelle tiimille yksinkertaisen tavoitteen kera: tehkää hyvä Donkey Kong -peli.


Tiimi on todellakin onnistunut, sillä projektin tuloksena syntynyt Donkey Kong Bananza on Odysseyn tasoinen uusi klassikko, joka nousee saman tien vuoden 2025 parhaiden pelien joukkoon ja on kenties jopa hyvä syy ostaa koko Switch 2 -konsoli.

Joten purraan banaania ja otetaan selvää siitä, mikä tekee Bananzasta niin älyttömän hyvän pelin.



Donkey Kong Bananzan Mario Odyssey -yhteydet eivät rajoitu vain kehitystiimiin, sillä peli selvästi sijoittuu samaan universumiin ja aikajatkumoon kuin Marion tuorein seikkailukin, mitä nyt vain ajassa paljon sitä aiemmin. Donkey Kong työskentelee vielä tavallisena duunarina banaanikaivoksissa, viettäen päivänsä louhien kultaa ja banaaneita maan syövereistä. Arkiaskareet jäävät unholaan, kun paha ja kapitalistinen VoidCo-yhtiö heittää kunnolla kapuloita apinoiden rattaisiin.


Taivaalta syöksyy outo, purppura meteori, joka iskeytyy kaivoksen syövereihin ja pian sen perässä saapuvat VoidCon kätyrit, jotka haluavat saada sen haltuunsa hinnalla millä tahansa. Mutta Donkey Kong on nopeampi ja pian paljastuu, että meteorin sisällä on nuori Pauline-tyttö, joka on menettänyt muistinsa. Avuliaana kaverina Kong lähtee palauttamaan Paulinea kotiinsa — joka selvästi sijaitsee planeetan pinnalla, koska sieltä Pauline putosi — mutta matka ei suinkaan käy kohti taivaita, vaan planeetan ydintä. Edessä on huikea seikkailu, jonka aikana Donkey Kong ja Pauline kaivautuvat kerros kerrokselta syvemmälle, löytäen maan syövereistä toinen toistaan ihmeellisempiä valtakuntia ja kansoja.

Super Mario Odysseyn tavoin Donkey Kong Bananza on täynnä huikeaa mielikuvituksen liitoa ja luovuuden loistoa. Jokaisella kerroksella, eli pelin maailmalla, on oma teemansa ja siihen liittyvät mekanisminsa, joten peli pysyy jatkuvasti tuoreena ja kiinnostavana. Huonommin tehdyssä pelissä tällaiset jatkuvat pienet ja suuremmat tuunakkeet voisivat tuntua halvoilta jipoilta, mutta eivät nyt, koska ne ovat vain uusia ja hauskoja variaatioita jo valmiiksi mainiosta peruspelattavuudesta. Ja voi pojat, se peruspelattavuus!


Kuten pelin traileritkin tekivät hyvin selväksi, Donkey Kong Bananzassa kaikki hakataan mäsäksi. Tai melkein kaikki. Donkey Kong ei ole aikamme suurimpia ajattelijoita tai muutenkaan mikään hifistelijä, mutta hän osaa lyödä sen verran kovaa, että kivikin joutuu antautumaan. Todella huikeana ideana — ja teknisenä onnistumisena — pelaaja pystyy hakkaamaan tiensä läpi miltei kaiken aineen. Jo ensimmäinen tutoriaalikenttä opettaa, että oikea tie eteenpäin kulkee usein harmaan kiven läpi ja samalla myös iskostaa pelaajan tajuntaan ajatuksen siitä, että maan syövereistä löytyy älyttömästi aarteita ja muuta kivaa.

Raren Donkey Kong 64:n ja muiden keräilypelien hengessä myös Donkey Kong Bananzassa kerätään kaikenlaista kivaa. Jokaiseen kenttään on jemmattu pino banaaneita, joita keräämällä tienataan kykypisteitä. Lisäksi maan syövereistä löytyy banaanilastuja, kultaa, aarrearkkuja ja fossiileita, joita voi sitten vaihtaa kosmeettisiin esineisiin, banaaneihin ja muuhun mukavaan.


Toisin kuin monet muut keräilypelit, Bananza ei pakota pelaajaa viettämään tuntikaupalla aikaa etsimässä kaikkia mahdollisia kätkettyjä esineitä. Suurin osa banaaneista tulee vastaan ihan normaalisti pelaamalla ja suorittamalla kenttiin sijoitettuja, hyvin selkeästi merkittyjä bonushaasteita. Niiden muidenkaan etsiminen ei ole ärsyttävää, paristakin syystä. Ensinnäkin erinomainen kenttäsuunnittelu pitää huolen siitä, että useimpien banaanien kätköpaikat ovat aika selkeästi havaittavissa, ja lisäksi pelaaminen on niin hauskaa, että banaaneita tulee keräiltyä melkein kuin vahingossa.



Donkey Kong Bananzan pelaaminen on yhtä juhlaa. Tiimi on onnistunut luomaan kokonaisuuden, jossa kaikki osa-alueet — grafiikka, animaatiot, kontrollit, äänisuunnittelu, kenttäsuunnittelu — puhaltavat yhteen hiileen ja tuottavat maagisen pelikokemuksen. Donkey Kongin menossa on huikeaa liikevoiman tuntua, jota on vaikea kuvailla sanojen avulla, mutta jonka tunnistaa varmasti välittömästi pelin pariin istahdettuaan.


Erinomainen kenttäsuunnittelu antaa pelaajalle tilaa riehua ja tarjoilee jatkuvasti palkitsevia löytämisen ja oivaltamisen hetkiä. Suurimman osan kentistä voi tosiaan louhia mäsäksi oman mielensä mukaan, mutta niihin on myös sijoiteltu osioita, jotka on tehty jopa apinalle turhan kovasta aineksesta, jolloin pelaajan täytyy ratkoa suunnittelijoiden kehittämiä ongelmia. Kehitystiimi on löytänyt erinomaisen tasapainon vapaan kaaoksen ja ohjattujen osioiden välillä, jotta peli ei tunnu päämäärättömältä kohellukselta, mutta ei toisaalta myöskään tunnelissa juoksemiselta.

Se pelin nimeenkin päätynyt Bananza on Donkey Kongin erikoiskyky, jossa kaveri innostuu niin täysin banaaneista ja Paulinen laulusta, että menee aivan sekaisin. Aluksi tarjolla on vain yksi Bananza-muoto, jossa Donkey Kong on vielä tavallista vahvempi ja nopeampi. Tarinan edetessä käyttöön avautuu muitakin Bananza-muodonmuutoksia, joilla kaikilla on omat erikoisuutensa ja vahvuutensa. Muodonmuutos ei kestä loputtomiin, mutta Bananza-energiaa ladataan keräämällä kultaa, jota sinkoilee maan syövereistä niin vauhdikkaasti, että muotoaan voi muuttaa miltei koska tahansa.


Tämän erinomaisen peruspelattavuuden päälle on sitten ladottu niitä pienempiä ja suurempia kenttäkohtaisia ideoita. Yksi maailma on suorastaan herkullisen näköinen jätskitehdas, jossa on tapahtunut pieni onnettomuus sillä seurauksella, että maa on nyt kokonaan laavan — anteeksi, sulaneen suklaan — peitossa. Donkey Kongin täytyy luoda itselleen turvallisia reittejä laavan läpi repimällä irti jätskipalloja ja heittelemällä niitä laavaan, jolloin ne kovettuvat kulkureitiksi. Tai jos on oikein rohkea, voi yrittää myös surffata laavavirran päällä vaikka itse kalliosta irti repimänsä lohkareen päällä.

Toisessa maailmassa teemana on valo. Monet viholliset ja esteet ovat voittamattomia, ellei niitä onnistu valaisemaan. Joskus tämä vaatii vaikka katon rei’ittämistä, toisinaan taas kannettavien lamppujen kuskaamista ympäriinsä. Kolmas esimerkkimme taas on rallimaailma, jossa kaikki suoritetaan rataa ympäri kiertävien sarvikuonojen selästä.


Itse pidin miltei kaikista kentistä ja niiden teemoista, mutta jos joku ei miellytä, ei hätää: vaikka jokaisessa maailmassa riittää tutkittavaa ja löydettävää tuntikausiksi, se kriittinen polku vie eteenpäin kaikista paljon nopeammin, jolloin eteen tulee taas jotain uutta.



Hitto vie, se Odyssey-tiimi teki sen taas. Minun kirjoissani Donkey Kong Bananza on Super Mario Odysseyn ja Astro Botin tasoinen megaonnistuminen, joka kiilaa suoraan sinne tasohyppelypelien parhaimmiston joukkoon. Älyttömän kaunis ulkoasu, hillittömän hyvät ja persoonallisuutta pursuavat animaatiot, hittejä täynnä oleva soundtrack ja A-luokan pelattavuus ovat selkeitä huippupelin merkkejä. Peli on myös ladattu täyteen mielikuvituksellista tekemistä, hyvää huumoria ja pieniä — sekä suurempia — viittauksia Donkey Kongin aiempiin seikkailuihin.


Se on myös erinomainen demopeli Switch 2:lle, sillä Bananza ottaa täyden hyödyn uuden konsolin suuremmasta tehosta. Enimmäkseen se pyörii vakaasti 60 FPS:n nopeudella ja näyttää suorastaan herkulliselta, mutta muutamissa kohdissa tykitys vain menee sen verran överiksi, että ruudunpäivitys dippaa hieman. Ja tällöin pelin erikoinen synnkausratkaisu tarkoittaa, että pienen dippauksen sijaan ruudunpäivitysnopeus putoaa hetkeksi 30 FPS:ään. Näitä osioita on hyvin harvassa ja töksähdykset ovat hyvin lyhyitä, joten kyseessä on vain kauneusvirhe, joskin hyvin outo sellainen.

Vaikka vuoteen on mahtunut jo useita muitakin hillittömän hyviä pelejä, kuten vaikka Clair Obscur: Expedition 33 tai Death Stranding 2, mikään muu vuoden 2025 pelihiteistä ei ole tuntunut yhtä hyvältä ja hauskalta kuin Donkey Kong Bananza. Se on puhdasta pelaamisen riemua alusta loppuun.