Kirby ei ole ehkä se coolein pelisankari, mutta hahmon ympärille on onnistuttu luomaan jälleen mainio tasoloikintaseikkailu. Alun perin vuonna 2022 vanhemman sukupolven Switchille julkaistu Kirby and the Forgotten Land sai kriitikoilta positiivisen vastaanoton ja V2.fin Mikkokin piti kokemastaan (arvio). Jos peli ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa lukaista linkin kautta arvio alkuperäisversiosta ja sitten palata tänne lukemaan, mitä sanottavaa Switch 2:lle päivitetystä ja laajennetusta versiosta on.


Otsikon mukainen nimihirviö pitää sisällään aiemmin julkaistun Kirby-seikkailun Switch 2:lle ehostettuna, minkä lisäksi se laajentaa peliä yhteensä 13 kentän voimin. Ulkoasuun liittyvät uudistukset eivät peliin suuremmin muutosta tee – resoluution korotuksella peli näyttää toki silmään mukavammalta isolla 4K-televisiolla ja ruudunpäivitysnopeuden korotus tekee pienen vaaleanpunaisen sankarimme edesottamuksista jouhevammin eteneviä, mutta pelimaailman maisemat ei varsinaisesti muuten näytä sen hohdokkaammilta kuin aiemmin. Peli oli ennestään erityisesti Switchin mittapuulla mukavan näköinen ja on sitä edelleen, mutta jos odottaa leuat loksauttavaa graafista ilotulitusta, niin sellaista peli ei tarjoa.



Varsinaista lisäsisältöä pääsee pelaamaan, kun pääpelistä on läpäissyt ensimmäisen maailman. Uudet kentät ovat versioita vanhoista, mutta yhteistä esikuvien kanssa on loppujen lopuksi todella vähän. Kuullessani tästä lämmittelystä olin hieman huolissani jaksaako uudelleen pelaaminen enää kiinnostaa, mutta vain tasojen alut näyttävät aiemmin marssituilta, kunnes kaikki muuttuu. Esimerkiksi jos alkuperäisessä tasossa uitiin meressä, niin nyt meri väistää pelajajaa luoden pohjaansa reitin, jossa voi tallustella ja taistella kettuja ja muita tuttuja vihollisia vastaan. Kenttien mukaillessa esikuviaan, niitä avautuu pelattavaksi sitä mukaa, kuin pääpeli etenee ja lisäsisällön läpäisemiseksi tarvitsee alkuperäisteos olla lähestulkoon läpi pelattuna.


Uusi seikkailu alkaa jättimäisen meteorin syöksymisestä aivan Forgotten Landin viereen. Taivaasta pudonnut murikka kätkee sisäänsä pimeän sydämenmuotoisen kristallin ja tapaus synnyttää mereen tulivuoren, levittäen samalla tähtihelmiä ympäri pelimaailmaa. Helmet pitää kerätä, jotta pystyy suojelemaan Unohdettua maata sitä koettelevalta uudelta pahalta. Meteorin seurauksena pelimaailma on täynnä kristalleja, jotka muovaavat pelimaailmaa ja luovat reittejä aiemmin kokemattomiin paikkoihin.


Tähtihelmien keräily vertautuu varsinaisen pelin Waddle-Dee -hahmojen keräilyyn. Niitä saa tason läpäisemisestä, löytää piilotettuina kentistä ja loppujen saavuttamiseen on suoritettava piilotettuja haasteita, joita jää helposti suorittamatta ensimmäisellä peluu kerralla. Näiden löytämiseen peli antaa vinkkiä seuraavaa pelikertaa ajatellen. Keräilyn tärkeys jäi loppuvaiheessa hieman arvoitukseksi, kun tasot läpäistyäni peli ilmoitti, että helmiä on kerätty tarpeeksi ja voit edetä loppufinaaliin.


Peli oli itselleni jo entuudestaan tuttu ja olinkin sen osittain läpäissyt vanhalla Switchillä. Nintendon konsoli on ollut minulle matkapelilaite ja sillä pelaaminen kausiluonteista, mistä johtunee se, etten peliä aikoinaan ole läpäissyt. Testiä varten jatkoin pelin loppuun vanhasta tallennuksesta, joka oli onnistuneesti siirtynyt konsolilta toiselle ja oli toimiva myös uuden peliversion kanssa.



Olet mitä syöt -sääntö pätee edelleen ja jos yrität syödä jotain miksi et voi muuttua, venyt sen päälle. Peliin on lisätty kolme erilaista uutta Mouthful-hahmovariaatioita. Mainostelineen syömällä voit lasketella radalla kuin lumilaudalla, jousella voit loikkia poikkeuksellisen korkealle ja rattaan nielemällä seinät eivät enää pidättele, vaan voit kiipeillä niitä pitkin. Uudet kyvyt eivät muuta peliä radikaalisti, mutta tuovat ainakin hetkeksi tuoreuden tunnetta ja niiden ympärille on onnistuttu luomaan uudenlaisia haasteita. Lähestulkoon kaikki vanhatkin erityiskyvyt ovat käytössä ja pieniä uusia käyttötapojakin pulmien ratkontaan oli havaittavissa.


Peli oli kolme vuotta sitten helppo ja sitä se on edelleen, joskaan ei ihan niin helppo. Laajennuksessa vaikeusastetta on korotettu muutama aste ja pelissä eteneminen vaatii paikka paikoin jo toisenkin silmän raottamista ja sorminäppäryyttä. Pelin yleiseen helppouteen peilaten olikin hämmentävää, kuinka vaikeusaste kuin salama kirkkaalta taivaalta pompahti potenssiin 16 viimeiseen taisteluun asteltaessa. Pelin välipomoissa pääsi tottumaan siiihen, että kunhan sinne päin roiskii ja jokaisesta kelmin iskusta ei ota nokkiinsa, pelissä pääsee eteenpäin. Lopussa tämä ei enää pätenytkään ja pelaaja joutuu oikeastikin puolustautumaan. Vastaava vaikeustason nousu oli havaittavissa jo pääpelin lopussa.


Pelin helppous ei ole mielestäni ongelma – peli viihdyttää sellaisenaan erinomaisesti ja kyllähän se kielii siitä, että ydinkohderyhmä lähentelee 10 vuoden ikää, ei keski-ikää. Alle kouluikäiset lapseni ainakin seurasivat innolla pelin peluuta ja kyselivät useasti koska pelataan lisää. Raatini on melko tarkka pelattavista peleistä ja heille ei tosiaan kelpaa, että ruudulla jotain vain pyörisi. Pelin ikärajaksi lätkäisty 7 vuotta tuntuu hieman korkealta, mutta viimeiset lopputaistelut ovat hieman pelottavaisia.



Samankaltaisia pelejä miettiessä juolahti mieleeni viime vuonna Playstation 5:lle julkaistu Astro Bot. Yhteneväisyyksiä peleillä on yllättävänkin paljon hahmojen kykyjen lennossa vaihtelusta kerättäviin yllätysmuniin saakka, mutta kekseliäisyydessä ja vaihtelevuudessa Astro Bot vie selkeästi voiton. Kirbyn matka ei onnistu samalla tavalla yllättämään ja pitämään koukussaan kuin kilpaveli. Astroilussa onkin esimerkillisesti kannustettu pelaajaa keräämään kaikki piilotetut salaisuudet, ja se jää Kirbyssä hieman puolitiehen. Yhteneväisyyksien verhon takaa voi kuitenkin todeta, että jos pitää toisesta, tykkää todennäköisesti molemmista.


Kaiken kaikkiaan Star-Crossed World laajentaa peliä hyvällä tavalla, ollen sitä mitä jo kolme vuotta sitten näimme: viihdyttävä, hyvänmielinen, rentouttava ja lapsille sopiva. Se toki on hieman katsojan silmässä, onko kolmen tunnin lisäpaketti hankinnan arvoinen, varsinkin kun uusia ideoita on vain pari kourallista. Kristallivoimien villeydet ovat kyllä antaneet uusia voimia monipuolisempaan kenttäsuunnitteluun.


Vanhan pelin päivittäminen uudelle sukupolvelle lisäsisällön kera maksaa 19,99 euroa, mikä sekin voi tuntua hieman arvokkaalta - mutta jos on pitänyt pelistä, niin osta pois. Jos peliä ei satu entuudestaan omistamaan, myydään sitä vanhan ja uuden sisällön sisältävänä Switch 2 -pelipakettina. Lapsille ja lapsenmielisille peliä voi suositella lämpimästi.