Ei ole varmastikaan väärin väittää, että Pokémon-pelisarja on ollut Nintendolle aivan uskomattoman tärkeä. Sen varjolla on myyty lukemattomia konsoleita ja pelikopioita sekä toki myös kiinnitetty lukemattomia pelaajia Nintendo-fanitukseen vuosikausien ajaksi.


Mutta ei ole ehkä myöskään väärin väittää, että pelit ovat usein olleet hyvin kaavamaisia. Todelliset uudistukset ovat välillä olleet turhankin harvassa, ja mikäs siinä. Turha toimivaa kaavaa on rikkoa, mutta samalla parannettavaakin olisi varmasti ollut.

Tällä kertaa ei kannata valittaa, sillä tuore Pokemon Legends: Z-A pistääkin kerralla kunnolla remonttiin, tarjoillen todella sujuvan, viihdyttävän ja mukavan kompaktin Pokémon-kokemuksen, joka sai minutkin pitkästä aikaa innostumaan.



Eräs Pokemon-sarjan perusjuttu on jo vuosien ajan ollut, että sen pelit sijoittuvat jonkin oikean maan tuunattuun versioon. Välillä ollaan oltu Skotlannissa, toisinaan Japanissa. Tällä kertaa matka vie Pariisiin, ei kun siis Lumioseen, jonka kyllä tunnistaa, vaikka ei mikään frankofiili olisikaan.


Kehämäisen kaupungin keskipisteessä kohoaa komea torni, ja sen rönsyileviltä sivukujilta löytyy kahvilaa ja kauppaa joka lähtöön. Mutta ei tänne olla pelkästään maisemia katselemaan tultu, sillä Lumiosen kaupunki on myös kuuma Pokemon-keskus. Kadut ovat täynnä suojelualueita, joista on pyritty tekemään villeille pokémoneille sopivia elinympäristöjä ja lisäksi sen väestö on niin poke-hullua porukkaa, että öisin kaduilla pyörii myös ammattimainen pokemon-liiga.

Tähän sekamelskaan saapuu nimetön sankarimme, etsimään onneaan pokémon-kouluttajana. Koska kyse on Pokémon-pelistä, hän tietenkin joutuu heti junasta noustuaan keskelle outoja tapahtumia. Kirjaimellisesti häneen törmännyt tyttö rekrytoi sankarimme mukaan omaan pokémon-kouluttajien tiimiinsä, jonka riveistä löytyy muun muassa kotoaan karannut nuori mies, jonka isoäiti ei hyväksynyt tämän intohimoa ompelemista ja vaatteiden suunnittelua kohtaan. Eikä siinä vielä kaikki, sillä junasta tarttui sankarimme tietämättä mukaan myös hyvin mystinen pokemon, jonka perässä on puoli kaupunkia.


Pokemon Legends tosiaan sijoittuu miltei kokonaan Lumiosen kaupunkiin, mikä voi tuntua paperilla huonolta jutulta. Pelialue on neliömetreissä mitattuna paljon pienempi kuin yleensä, ja sama pätee koko muuhun peliinkin. Tarinan pelaa läpi muutamassa kymmenessä tunnissa, mikä ei haitannut minua lainkaan. Kerrankin peli ei tunnu keinotekoisesti pitkitellyltä, vaan kehitystiimi kertoo sen tarinan, joka heillä on kerrottavana ja sitten poistuu näyttämöltä. Näin sen pitäisikin mennä!

Eikä kaupungin koostakaan kannata huolestua, sillä se sisältää runsaasti nähtävää ja tehtävää. Kaupunki on paljon kolmiuloitteisempi paikka kuin normaalisti, sillä sen katot – ja myöhemmin sen alla sijaitsevat viemärit – tarjoavat rohkeille kouluttajille paljon tekemistä. Lisäksi ne villien pokémonien elinympäristöt ovat vaihtelevia ja mukavan kekseliäitä.

Kun mukaan heitetään vielä pelattavuutta, joka tuntuu tutulta, mutta on samalla myös hyvin uudenlaista, ollaankin jo aika hyvässä tilanteessa.



Repäistään laastari irti sen suuremmin odottelematta : Pokemon Legends on täysin tosiaikainen peli. Vedä syvään henkeä ja rauhoitu, selviämme tästä yhdessä. Aiemmissa peleissäkin on nähty tosiaikaisia elementtejä, mutta nyt vuoropohjaisuus on kokonaan historiaa, samoin kuin erilliset taisteluruudutkin. Kaikki taistelut käydään nyt suoraan pelimaailmassa ihan vain valitsemalla lähettyvillä oleva pokémon kohteeksi ja käskemällä käytössä oleva pokémon hyökkäämään.


En voi kuin nostaa pelin kehitystiimille hattua siitä, miten hyvin tosiaikainen Pokemon toimii. Perusteet ovat tietenkin yhä samat, eli kaikilla pokémoneilla on omat tyyppinsä, jotka määrittävät mahdollisesti käyttöön saatavat liikkeet, sekä myös kivi-paperi-sakset-lisko-Spock-henkisesti sen, onko yksittäinen pokémon vahvoilla vai altavastaajana toista vastaan.

Kaikilla liikkeillä on omat jäähtymisaikansa, jotka määrittävät sen, kuinka usein sitä voi käyttää, mikä tietenkin mukailee hieman vuoropohjaisen pokémonin rakennetta, sekä liikkeiden aiemmin vaatimia energiapisteitä. Mutta nyt voi paukuttaa menemään juuri niin paljon kuin huvittaa ilman huolta moisesta.


Uusi systeemi ei pääse näyttämään tarinan aikana täysin kynsiään, sillä Pokemon Legends on enimmäkseen sangen helppo peli. Jos nyt ei lähde yrittämään taistelua jollain pokémonilla, joka on tyypiltään heikko vastustajaa vastaan, miltei kaikista taisteluista selviää ilman suurempaa hikoilua. Pakkaa voi vielä entisestään kallistaa omaan suuntaansa hiipimällä vihollisten kimppuun, jolloin se ensimmäinen isku voi hyvässä lykyssä kellistää vastustajan kerrasta. Tarinan alkupuolella keskeisessä roolissa oleva pokémon-liiga ja sen tasojen läpi kipuaminenkin sujuvat enimmäkseen hyvin helpoissa merkeissä, mitä nyt tasojen välissä kohdattavat minipomot vaativat välillä hieman enemmän ryhmän tuunaamista.

Haastetta kuitenkin löytyy, jos sitä jaksaa etsiä. Esimerkiksi kaupungin katoilta ja viemäreistä voi yllättäen löytää paljon normaalia kovempia pokemoneja, joko kokemustasoiltaan tai evoluutioidensa puolesta. Ja sitten otetaankin charizardista mittaa.

Minusta ratkaisu on ihan hyvä. Pitää kuitenkin muistaa, että jokainen Pokémon-peli on jonkun ensimmäinen, joten olisi ollut yllättävää, jos tarinan läpäisy olisi vaatinut wiki-sivustojen selaamista ja tuntikausien grindaamista oikean ryhmän kasaamiseksi. Kun sitä haastetta on kuitenkin tarjolla runsaasti sitä kaipaaville, tässä on mielestäni saavutettu hyvä tasapaino.


Pelaaminen on muutenkin hyvin sujuvaa, sillä kehitystiimi on siloitellut pelaajien tieltä paljon pieniä ärsytyksiä. Uusia liikkeitä tarjoavat kykykiekot eivät ole käyttötavaraa, vaan niitä voi käyttää loputtomiin. Sivutehtävistä ja kaupungin erilaisista aktiviteeteista jaetaan rahaa, poképalloja ja muuta mukavaa sen verran avokätisesti, että pelaaja voi ihan huoletta käytellä esineitään ilman pelkoa, että hyvät tavarat loppuvat kesken.



Pokémon Legends selviää myös teknisestä analyysistä puhtain paperein. Toisin kuin monet aiemmat Pokemon-pelit, se pyörii ainakin Switch 2 :lla erinomaisen pehmeästi. Ruudunpäivitysnopeus ei juuri koskaan dippaillut 60 :sta ikävämmille luvuille, ainakaan kun konsoli oli kytketty telakkaan. Graafisesti peli ei ehkä voita mitään vuoden tekniikkaihme-palkintoa, mutta erinomaisen hyvä taidesuunnittelu paikkaa paljon. Pelin tyyli on värikkään sarjakuvamainen ja mielestäni mukavan iskevä.


Niinpä onkin todettava, että olen yllättävän innoissani Pokemon Legends: Z-A :sta. En odottanut siltä ennakkoon juuri mitään, vaan lähinnä saman vanhan kaavan toistoa. Mutta GameFreak yllätti kyynikon, sillä lopputuloksena on erinomainen peli. Kepeä tarina sisältää runsaasti huumoria ja hyviä hahmoja, tosiaikainen pelattavuus toimii mainiosti ja Lumiosen kaupunkikin osoittautuu lopulta toimivaksi ja kiinnostavaksi paikaksi, jonka salaisuuksia tonkii ja ratkoo mielellään.