Jos olet pelaaja, jolle alkuperäiset Resident Evil- ja Silent Hill -pelit edustavat parasta, mitä kauhupelien saralla on tarjota, on Tormented Souls 2 teos juuri sinulle. Dual Effectin kehittämä selviytymiskauhupeli tarjoaa nostalgiaa uhkuvan kauhukokemuksen, joka tuntuu aikamatkalta alkuperäisen Playstationin kultavuosiin. Eikä ensimmäistä peliä tarvitse välttämättä olla edes pelattuna, jotta jatko-osasta voi nauttia.




Tormented Souls 2 sijoittuu ensimmäisen osan jälkeiseen aikaan. Pelattavaksi hahmoksi palaa Caroline Walker, joka yhdessä siskonsa kanssa matkustaa rauhalliseen ja syrjäiseen Villa Hessin kylään. Tuolla parivaljakon on tarkoitus ottaa rennosti ja siinä ohessa saada apua Annaa vaivaaviin kauhunäkyihin kylästä löytyvien eksperttien avulla.

Reissu muuttuu kuitenkin nopeasti painajaiseksi. Anna katoaa ja Caroline huomaa olevansa keskellä kauhistuttavia tapahtumia. Kummallisesti ränsistynyt Villa Hess kuhisee kammottavia hirviöitä, kaiken yllä leijuu painostava pimeys ja paikallisella uskonnollisella yhteisöllä ei vaikuta olevan puhtaat jauhot pussissa, sillä viittauksia synkkiin rituaaleihin ja mustaan magiaan löytyy joka paikasta. Carolinen tehtäväksi jääkin pelastaa kadonnut siskokulta sekä selvittää, mitä ihmettä kylässä oikein tapahtuu - ja siinä ohessa säilyä hengissä jumalattomien olioiden riehuessa vapaalla jalalla.


Tarina on lähtökohdiltaan kiinnostava eikä välttämättä vaadi alkuperäisen pelin pelaamista, jotta kärryillä pysyy. Joitain yksityiskohtia ja viittauksia aiempaan saattaa mennä ohitse, mutta ei kaltaiseni ykkösosaa pelaamaton jäänyt kaipaamaan mitään.



Pelillisesti Tormented Souls 2 on tyylipuhdas selviytymiskauhupeli, joka ammentaa oikeastaan kaiken alkuperäisistä Resident Evil- peleistä maustaen sitä Silent Hill -tunnelmilla. Kiinteät kuvakulmat, erikoiset ja paikoitellen huvittavat pulmat, niukat resurssit sekä vihollisten lahtaaminen eri asein ovat kuin suoraan kauhupelien klassikoista. Hittolainen, jopa tallentaminen vaatii erillisten tallennusnauhojen keräämistä ja hyödyntämistä!


On myös ilahduttavaa, ettei esikuvien kaikkia tönkköyksiä ole lähdetty mallintamaan pelkästä retroilun ilosta. Liikkuminen on sulavampaa ja myös tähdätessä voi kulkea ympäriinsä, joten kaikkein pahimmista tankkikontrolleista ei tarvitse kärsiä. Lisäksi viime vuosituhannen kauhupelejä vaivannut valikkoralli ja tähän liittyvä resurssien kanssa säätäminen ovat viisaasti karsittu pois. Carolinen nahkatakin taskut ovat pohjattomat ja niihin mahtuu kattavan asearsenaalin lisäksi kaikki tarpeelliset apuvälineet, joita matkan varrelta mukaan tarttuu. Vaikka ratkaisu on epälooginen, tekee se pelaamisesta huomattavasti miellyttävämpää.



Itse pelaaminen toimii. Käytännössä se käsittää alueiden läpikäymistä ja selviämistä vastaan tulevista esteistä, joita muodostavat erilaiset hirviöt, monenlaiset pulmat sekä yleisesti kuumottava tunnelma, mikä tekee etenemisestä paikoitellen turhankin raastavaa.


Pulmia ratkotaan esineitä keräämällä, niitä yhdistelemällä sekä päättelemällä, missä mitäkin tavaraa tai niiden kombinaatiota voi hyödyntää. Pelillisten esikuvien tavoin pulmat ovat riemastuttavan luovia ja sopivan typeriä, eikä Tormented Souls 2 ota itseään liian vakavasti tällä saralla. Älyvapaudestaan huolimatta pulmat ovat riittävän loogisia ja ratkeavat ilman suurempaa aivotyötä, minkä ansiosta pelaaminen ei jämähdä ratkeamattoman pulman synnyttämään jumitilanteeseen.

Räiskintä on myös perustoimivaa kamaa. Vastaantulevat monsterit tottelevat voimaa, jota voi osoittaa erilaisilla tussareilla ja astaloilla. Asearsenaali on kattava ja miellyttävän monipuolinen. Perinteisiä tuliaseita ei ole lainkaan, vaan kaikki saatavilla olevat tappovermeet ovat Ihmemies MacGyver -osastoa. Paineilmaa hyödyntävä naulapyssy, jämäputkista kyhätty haulikko ja romuraudasta koottu moukari ovat vain muutamia nostoja käytössä olevista aseista. Näistä jokaista tulee myös käytettyä, sillä kunkin taisteluvälineen ammuksia jaetaan kitsaasti. Tuhovälineiden monipuolinen hyödyntäminen onkin elinehto selviytymiselle.




Toimivan pelattavuuden lisäksi Tormented Souls 2 loistaa osa-alueella, jolla turhan moni kauhupeli epäonnistuu. Peli on nimittäin aidosti pelottava. Ahdistavat ympäristöt, uhkaava äänimaailma ja häiritsevän raaka kuvasto ovat vakuuttavasti toteutettuja aiheuttaen hyvinkin voimakasta kuumotusta ja epämiellyttäviä tuntemuksia. Kehuja ansaitsee myös se, ettei tekijäporukka luota pelkän halpahintaisen säikyttelyn voimaan, vaan tunnelmaa osataan pitää yllä myös pahaenteisen seesteisillä hetkillä. Lopputulos säilyy karmivana ja jännittävänä aivan loppuun saakka. Pelatessa aktivoituivat samat väreet, joita olen viimeksi kokenut alkuperäisen Silent Hill 2:n parissa.

Myös graafiset ratkaisut tukevat tunnelmaa. Peli ei ole erityisen nätti, minkä huomaa selkeimmin tönköissä välipätkissä, mutta pelatessa ulkoasu ajaa asiansa. Ränsistynyt maailma ja kaikki siellä nähtävä ovat vakuuttavasti toteutettuja. Myös pimeyttä ja kiinteitä kuvakulmia hyödynnetään onnistuneesti, sillä kaiken peittävä synkkyys saa mielikuvituksen laukkaamaan. Läsnä on jatkuva pelko siitä, mitä pimeydestä putkahtaa esille.




Tormented Souls 2 iskee monella tavalla maaliinsa, mutta pelissä on myös merkittäviä ongelmia. Suurimmat niistä liittyvät pelin pituuteen ja itseään toistavaan rakenteeseen, mikä näkyy ikävällä tavalla myös tarinassa ja sen kuljetuksessa. Myös pienempiä ongelmia löytyy, niistä merkittävimpinä bugit, jotka muutamassa kohtaa kaatoivat koko pelin.

Suurimman synnin muodostaa venytetty kesto, joka vaikuttaa olennaisesti pelinautintoon. Itseltäni kului läpäisyyn noin 12 tuntia fiilistelevällä pelityylillä, joka on siis vain kauniimpi ilmaisu pissa housussa hiiviskelylle ja joka risaukseen kirkumalla reagoimiselle. Pituutta on kuitenkin aivan liikaa, sillä viimeisten tuntien aikana pelin itseään toistava rakenne alkoi häiritsemään jatkuvasti enemmän. Peruskaavaa ei varioida riittävästi, vaan joka paikassa on vastassa samanlaista pulmanratkontaa ja hirviöiden lahtaamista. Myös pelialueiden sisällä joutuu ramppaamaan tarpeettoman paljon, sillä etenemiseen tarvittavat välineet on usein ripoteltu eri puolille pelialueita. Loppua kohden pelaajan tarpeeton juoksuttaminen alkoi tuntua lähinnä kehittäjien kettuilulta. Muutaman tapahtumapaikan karsimalla ja turhaa edestakaisin juoksemista vähentämällä lopputulos olisi huomattavasti toimivampi ilman että mitään olisi jäänyt kaipaamaan.


Lisäksi pitkä kesto heijastelee pelin tarinaan, joka junnaa välillä liiaksikin paikoillaan. Kun olet kolunnut lävitse useamman paikan vain todetaksesi, ettei kadonnut sisko ole täälläkään, se alkaa pitkässä juoksussa puuduttamaan. Tarinalliset elementit ovat muutenkin kömpelöitä: välipätkät ovat kankeita, henkilöhahmot paperinohuita ja dialogi puisevaa. Lisäksi pelimaailman tapahtumia kerrotaan liiaksi ympäriinsä löytyvien päiväkirjamerkintöjen muodossa, mikä on ratkaisuna halvan tuntuinen. Pahin mahalasku vältetään övereillä juonenkäänteillä, joita seuraa mielellään jo niiden mielikuvituksellisuuden takia. On omanlaisensa saavutus kertoa näin ylitseläikkyyvä tarinaa pokerinaamalla ja silti säilyttää uhkaava ilmapiiri.



On harmi, ettei Tormented Souls 2 toimi täydellä teholla loppuun saakka. Ensimmäisten pelituntien aikana olin valmis antamaan sille täydet pisteet, sen verran täydelliseltä ja hyvällä maulla rakennetulta kokonaisuudelta peli vaikutti.


Mutta vaikka ongelmia on ja ne korostuvat pelituntien kertyessä, eivät ne onnistu täysin tuhoamaan pelin vahvuuksia. Mukana on paljon hyvää, jonka takia myös niitä heikompia hetkiä sietää. Jos kaipaat selviytymiskauhupeliä vanhan liiton hengessä ja haluat kokea aidosti pelottavan pelielämyksen, on Tormented Souls 2 varma valinta.