Uutta Metroid Prime -peliä saatiin odottaa kokonaiset 18 vuotta, sillä sarjan edellisen osa – Metroid Prime 3: Corruption – näki päivänvalon Wii-konsolilla vuonna 2007. Niin kutsuttujen metroidvania-pelien suosio ei ole siitä mihinkään hiipunut, päinvastoin. Pitkälti kiitos innostuneiden indie-kehittäjien, metroidvaniat ovat nousseet parrasvaloihin tavalla, jota olisi Prime 3:n aikaan ollut vaikea uskoa.


Tämä lisääntynyt näkyvyys ja into tietenkin tuovat potentiaalisesti mukanaan uusia Metroid Primesta kiinnostuneita pelaajia, mutta myös painetta. Genre kun on kehittynyt vuosien varrella moninaisilla tavoilla.

Ja on todettava, että ei se Metroid Prime 4 myöskään tyhjästä ilmestynyt, vaan peliä on tiettävästi kehitetty pitkään ja hartaasti. Eikä voi myöskään väittää, etteikö se uudista sarjan aiempien osien kaavaa.

Ongelma on vain siinä, että monet niistä uudistuksista olisi voinut jättää tekemättäkin.



Metroid Prime 4 tekee erittäin positiivisen ensivaikutelman. Normaaliin tyyliin se tarjoaa ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä kaksi valintaa: haluaako paremmat grafiikat vai enemmän nopeutta. Mutta siinä missä monen muun pelin tapauksessa vaihtoehdot ovat ”ehkä joskus 4K, mutta parhaimmillaan 30 FPS” ja ”1080P ja jotain 30:n ja 60:n väliltä”, Metroid Prime 4 pyörii joko 4K-resoluutiolla ja äärimmäisen vakaalla 60 FPS:n nopeudella, tai 120 FPS:n nopeudella ja 1080P-resoluutiolla. Toivottavasti Unreal Engine 5:n lahoon mastoon itsensä sitoneet kehittäjät katsovat tarkkaan ja tuntevat häpeää.


Eikä kannata pelätä, että nämä luvut saavutettaisiin yksinkertaisilla grafiikoilla, sillä peli näyttää aivan uskomattoman hyvältä. Se on teknisesti todella vaikuttava, mutta todella vahva visuaalinen suunnittelu vahvojen kontrastien ja valaistusefektien kera nostavat sen kokonaan uudelle tasolle. Helposti parhaan näköinen Switch 2 -peli ja kovaa kamaa verrattuna mihin tahansa tämän sukupolven muun alustan peliin.


Niinpä ensimmäiset tunnit menevätkin oikein mukavissa merkeissä. Samus on lähetetty syrjäiselle planeetalle auttamaan galaktisia rauhanturvaajia pelastamaan mystisen artifaktin, mutta ennen kuin ehtii kissaa sanoa, paikka on jo täynnä avaruuspiraatteja, sekä muukalaisten muinaisista tutkimuslaboratorioista karanneita biologisia sotakoneita. Samus itse kehittää yllättäen pinon psyykkisiä kykyjä ja kommunikoi niiden avulla muukalaisten henkien – tai ehkä muistojen? – kanssa. Selvästi tämä taas viittaa vahvasti siihen, että joku joutuu pelastamaan taas yhden muinaisen planeetan.

Komeat maisemat, hyvällä tavalla nostalginen syntikkasoundtrack, uusien kykyjen haaliminen ja niiden avulla uusien reittien avaaminen… ahh, kyllä paluu Metroid Primen pariin pitkästä aikaa tuntuu taas hyvältä. Näiden ensimmäisten tuntien jälkeen olin jo valmis nostamaan Metroid Prime 4:n vuoden pelit -listalleni, mutta tietämättäni olin jo saavuttanut pelin huippukohdat, ja edessä oli tämän jälkeen vain alamäkeä. Joskus loivempaa, toisinaan jyrkempää.



Metroid Prime 4:n yleisen ongelman voi tiivistää tämän tarinan avulla. Suuri osa pelistä kuluu Samuksen yrittäessä kerätä viittä muinaista teleporttiavainta. Ne on sijoiteltu milloin jään, milloin tulen täyttämille alueille, jotka kaikki ovat kuin pieniä luolastoja. Hyvin tyypillistä metroidvania-kamaa, siis. Kun pelaaja on kerännyt ensimmäisen avaimen, Samuksen mukaan liittynyt ja jatkuvasti radiossa löpertävä avustaja kertoo, että ne loput avaimet voi sitten kerätä vapaasti haluamassaan järjestyksessä. Tämäkin olisi jälleen hyvin normaalia Metroid-menoa, mutta valitettavasti se on myös suoranainen valhe.


Teoriassa pelaaja kyllä voi mennä minkä tahansa muun luolaston ovelle, mutta niitä ei suinkaan voi läpäistä haluamassaan järjestyksessä, vaan ainoastaan hyvin tietyssä järjestyksessä, koska niiden sisäänkäyntien avaaminen vaatii erikoiskykyjä, jotka saa muista luolastoista.

Pelaajat ovat spekuloineet, että valheellinen ohje on jäänne jostain pelin kehitysversiosta, jossa luolastot ehkä pystyi vielä komppaamaan läpi vapaassa järjestyksessä. On mahdoton sanoa, onko näin, mutta se ei olisi mitenkään yllättävää, sillä suuri osa pelistä tuntuu siltä, kuin joku olisi yrittänyt parsia kasaan yhtenäisen pelin useista keskeneräisistä versioista. Jälleen, mahdoton sanoa, onko tämä totta vai ei, mutta se on faktaa, että Metroid Prime 4:n kehitys aloitettiin alusta kesken projektin.


Tämä selittäisi esimerkiksi sen, miksi pelin suuri uusi juttu, Samuksen futuristinen moottoripyörä, on lopulta niin turha vehje. Pitkän tutoriaaliosion jälkeen prätkää käytetään enimmäkseen liikkumiseen pelimaailman suurella ja miltei täysin tyhjällä keskusalueella, sekä yhdessä pomotaistelussa. Hankala kehitysjakso voisi myös selittää sen, miksi peli tuntuu niin lineaariselta verrattuna aiempiin sarjan peleihin, tai muihin metroidvanioihin. Sivupolkuja kyllä on, mutta useimmat niistä ovat hyvin lyhyitä ja johtavat vain energiatankin tai ohjuskapasiteettia nostavan esineen luokse. Tai sen, miksi valtaosan pelistä vastaan tulee vain paria erilaista vihollistyyppiä.

Myös pelin pomotaistelut ovat hyvin epätasaisesti toteutettuja. Sarjan pitkien perinteiden mukaisesti ne ovat kaikki puzzleja, joissa täytyy hyödyntää pomon luolastosta saamaansa uutta kykyä luovalla tavalla. Yleensä tämä luova tapa on välittömästi ilmeinen, mutta usein pomotaistelut ovat niin kömpelösti toteutettuja, että jouduin epäilemään, olinko sittenkään keksinyt sitä oikeaa ratkaisua. Ja yleensä turhautumisen jälkeen sain todeta, että olin, mutta peli vain tökki vastaan siinä määrin, että se oikea tapakin toimi vain osan ajasta.


Nämä ovat kaikki ongelmia, jotka tuntuisivat olevan ratkaistavissa iteroinnin avulla, mutta iterointi vaatii aikaa, ja sitä kehitystiimillä ei ehkä nyt ollut tarpeeksi. Tämän seurauksena on sitten jouduttu tyytymään jonkun idean ensimmäiseen tai toiseen versioon, eikä kenelläkään ollut aikaa hioa pomotaisteluita tarpeeksi, tai aikaa tehdä palkitsevia ja kookkaita sivualueita, tai erilaisia vihollistyyppejä, tai…



Metroid Prime 4 on pettymys, ei siitä pääse mihinkään. Sarjan aiemmat osat olivat kaikki hyviä tai erinomaisia pelejä, joita oli selvästi tuunattu pitkään ja huolella. Niihin verrattuna Prime 4 tuntuu rajoittuneelta ja kankealta teokselta, eikä se rehellisesti sanoen pärjää paljon paremmin vertailussa muidenkaan modernien huipputason metroidvanioiden kanssa.


Tämä ei toki tarkoita, että Metroid Prime 4 olisi huono peli. Tuttu pelattavuus – eli FPS-peli, jossa pääpaino on tutkimusmatkailulla, esineiden skannailulla ja puzzlejen ratkomisessa – toimii yhä vähintään kohtalaisesti, joskus jopa erinomaisesti. Maailman visuaalinen suunnittelu on sitä tyhjää keskusaavikkoa ja muutamaa muuta paikkaa lukuun ottamatta ensiluokkaista, samoin kuin pelin tunnelmakin. Switch 2:n JoyCon-ohjainten hiiri-funktionallisuutta hyödyntävät uudet kontrollit toimivat mainiosti, mutta pelaamaan pystyy hienosti myös normaalilla ohjaimella.


Kehitystiimi on siis selvästi välittänyt ja tehnyt paitsi parhaansa, myös paljon hyvää työtä. Mutta pelien kehittäminen on tunnetusti puuhaa, jossa ”asiallinen, ajoittain jopa hyvä”-tasolta noustaan korkeammalle vain ajan kanssa, iteroimalla ja tuunaamalla, kunnes kaikki toimii erinomaisesti, eikä vain kohtalaisesti. Ja jos julkaisija ei halua – tai pysty – antaa aikaa ja resursseja, minkäs teet?

Ongelmista huolimatta Metroid Prime 4 on siis kyllä pelaamisen arvoinen peli, mutta samalla hyvin epätasainen, ajoittain turhauttava ja hämmentävä teos.