Jo pitkään sana “roguelike” ja sen pikkuveli “roguelite” ovat olleet pelaajien – ja varsinkin kehittäjien huulilla. Ei ole vaikea sinällään ymmärtää miksi: hyvin toteutettuna moisia elementtejä sisältävät pelit voivat kestää satoja ellei jopa tuhansia tunteja ennen kuin niistä loppuu puhti. Joskus puhti loppuu suhteellisen varhain, ja siitä voi usein syyttää sisällön puutetta.


Skeleton Crew Studion kehittämää ja Devolverin julkaisemaa Forestrikeä ei voi ainakaan syyttää siitä, ettei sen lähtökohta olisi mielenkiintoinen, vaikkakin tutuhko: Kovin keskiaikaista Kiinaa muistuttava maa on sisällissodan partaalla ja tarinan sankari Yu on niin sanottujen ennaltanäkijöiden rivissä taistelemassa keisarin puolesta maata pettänyttä Kenraalia vastaan. Kotikylään palatessaan hän huomaa sisällissodan saavuttaneen senkin.




Toteutuksessa tehdäänkin sitten muutama valinta, jota kautta peli eroaa kaltaisistaan selkeästi ja suhteellisen yksinkertaiseksi pätkinnäksi Forestrike sisältää yllättävän paljon juonta ja dialogia. Mallia on selvästi otettu esimerkiksi Hadeksesta, joskaan budjetti ei selkeästikään ole yhtä iso ääninäyttelyn tai myöskään kirjoitetun dialogin osalta. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, kuinka koko pelin maailmaa pohjustetaan.


Toisekseen jokaisen taistelun pystyy näkemään ja kokemaan ennalta. Kun taistelu alkaa, voi jokaisen taistelun simuloida niin monta kertaa ennalta kuin haluaa. Tämä onkin varsinkin isommissa kahinoissa tarpeen, sillä peli muuttuu nopeasti kaaoottiseksi. Joskus peli palkitsee siitä, että pelaa taisteluita kylmiltään, mutta monesti kannattaa käydä taistelu harkinnalla läpi.




Vaikka taisteluissa on reagointi-elementti, ne ovat pitkälti ratkaistavia pulmia käärittynä beat ‘em upin muotoon. Moneen viholliseen on vain yksi ratkaisu, ja joskus ne vaativat resursseja joita ei vain ole.


Forestrike on myös hyvin innokas rankaisemaan yksittäisestä virheestä taistelun aikana. Varsinkin myöhemmät taistelut on viritetty siten, että yksittäinen virhe johtaa monesti suorilta kuolemaan. Tämä taas kannustaa harjoittelemaan jokaista taistelua ennalta niin moneen otteeseen, että ne sujuvat sokkonakin. Joskus virheen on tehnyt jo huomattavasti ennen kuolettavaa taistelua, mikä on omiaan aiheuttamaan turhautumista.

Asiaa ei paranna taisteluiden vaihtelun puute. Vihollistyyppejä on vain kourallinen ja niitä näkee hyvin samanlaisissa ryppäissä kierroksien välillä. Vaihtelua tuovat kierroksien välillä ostettavat taidot ja eri taistelutyylit, mutta loppupeleissä moni taistelu tuntui jo muutaman tunnin jälkeen hyvin samanlaiselta.



Voisi olettaa, että muutaman päivityksen kautta Forestrike saisi kaivattua vaihtelua sisältöönsä, mutta tällä hetkellä pelin perusmekaniikkaa täytyy todella rakastaa, että taisteluita jaksaa kymmeniä tunteja. Se on sääli, sillä pohjimmiltaan pelistä löytyy paljon, mistä tykätä.


Noin kymmenen euron pelinä se voi kuitenkin olla rahojen arvoinen. Totaaliflopeistakin on tullut maksettua aika paljon enemmän.