Moban luulisi olevan genre, jossa hahmoja ja persoonallisuuksia piisaa useampaan muuhunkin genreen. Riot on panostanut varsinkin League of Legendsin oheismateriaaliin, jossa erinäisiä hahmoja on pohjustettu isomminkin.


Niistä tunnetuin on tietysti animaatiosarja Arcane, mutta esimerkiksi Riot Forgen kautta julkaistiin kokonaisia erillisiä pelejä. Sen lisäksi League of Legendsin maailmaan sijoittuva Legends of Runeterra on tuonut oman värinsä LoLin maailmaan.



2XKO on tavallaan jatkoa tällä strategialle yhdellä poikkeuksella: Siinä missä muiden Riotin pelien nimi kertoo jotain pelistä, 2XKO ei oikeastaan kerro paljon mitään. Luvassa on kuitenkin peli, jossa League of Legendsin hahmot tappelevat kahden tiimeissä toisiaan vastaan. Tarjolla olevasta sisällön määrästä voi toki olla montaa mieltä, mutta itse pelissä on palaset hyvinkin nautinnolliseen mätkintään.


Kuten ennakossa todettiin, 2XKO on helpoista kontrolleistaan huolimatta hyvinkin vaikea peli. Jokainen nappikombinaatio on ahdettu täyteen funktioita ja vaikka pelissä on nimellisesti vain kuusi nappia suuntien lisäksi, kannattaa varata ainakin pari lisää eri kombinaatioille.

Peli on myös hektinen: hitainkin hahmo on tarpeeksi nopea singahtamaan ruudun toisesta päästä hyökkäämään jos vähänkin räpäyttelee silmiään. Sitten kun päästään viereen, peli on suunniteltu olemaan hyökkääjän paratiisi. Kutsunko kaverin tähän huitomaan? Entä jos otan kaverin haltuun kesken animaation ja teenkin jotain muuta? Puolustajana tilanne on vielä vaarallisempi, sillä yksikin virhe saattaa johtaa ainakin yhden hahmon kuolemaan - pahimmassa tapauksessa molempien.




Hahmovalikoiman lisäksi pelissä valitaan hahmojen lisäksi niin sanottu “fuse”, joka vaikuttaa tiimin mekaniikkoihin. Juggernaut ja Sidekick ovat pelaajille, jotka haluavat pääasiassa pelata vain yhtä hahmoa. Double Down taas on tiimisynergioita rakentaville yksinkertaisin: kun teet superliikkeen, painamalla superia toisen kerran tiimikaveri ryntää ruudulle tekemään omansa. Freestyle ja 2x Assist ovatkin sitten hullummille tiedemiehille.


Pelattavuuteen on siis panostettu antaumuksella. Valitettavasti samaa ei voida sanoa sisällöstä: tällä hetkellä hahmoja on 12, mikä on suhteellisen vähän taistelupelille. Isommaksi ongelmaksi muodostuu se, että hahmokaartin variaatio ikään kuin puolittuu, kun pelissä pelataan kahden tiimillä. Todellisuudessa tilanne on vielä pahempi, sillä pienestä hahmokaartista löytyy hahmoja, joita näkee harvoin – ja niitä joita vilahtaa lähes joka matsissa. Hahmoja luvataan tulevaksi noin puolentoista kuukauden välein, mutta katsotaan elääkö peli vielä vuoden päästä.


Suurin ongelma onkin seuraava: genren fanaatikoille 2XKO:ssa on jo nyt paljon mihin paneutua. Tarkoituksena on kuitenkin selkeästi ollut houkutella pelaajia muista genreistä – varsinkin League of Legendsin pelaajista. Heille tarjottavana on suhteellisen kylmä tarjous: LoLissa on tällä hetkellä yli 170 eri hahmoa. Näistä hahmoista on toistaiseksi alle kymmenesosa päässyt peliin ja niistäkin on iso osa tuttuja Arcanesta. Seuraavia hahmoja joutuu odottamaan pitkät pätkät verrattuna lähdemateriaaliin.



Äänimaiseman ongelmat ovat tavallaan jatkoa hahmokaartin ongelmille: se mikä pelistä löytyy on hyvää, mutta sitä on aivan liian vähän. Hahmoilla on omat selkeät teemansa, jotka kuvastavat niiden mielenmaisemaa. Osa teemoista jää ehkä liikaakin taustahuminaksi, mutta yksikään biisi ei suoraan ärsyttänyt monen kuuntelukerran jälkeen.

Yksin pelaavalle pelissä on tarjottavaa lopulta suhteellisen vähän. Kattavat opetusohjelmat ja harjoitustilat löytyvät – erinäisiä comboja löytyy opeteltavaksi kasapäin. Mutta jos harjoittelutilat eivät riitä, ei peli tarjoa oikein muuta. Esimerkiksi tarinatilaa ei ole ja monista vastaavista peleistä tuttu pelihallitila loistaa poissaolollaan.


Seuraava hiertävä asia on pelin tapa rahoittaa itseään. Pelaajat voivat mennä pelin sisäiseen kauppaan ostamaan pukuja hahmoilleen ja erinäisiä rytkeitä avatarilleen. Puvut ovat kallista hupia: yksittäisen hahmon yksittäinen puku on helposti 20 euroa ja paketit maksavat saattavat maksaa mitä tahansa 80 eurosta yli sataan euroon. Joskus muinoin puhuttiin mikromaksuista, mutta kokonaisen kaupallisen pelin hinnan ylittävät maksut ovat kaukana siitä.



Se on sääli, sillä 2XKO:n ydinpeli on oikein toimiva. Peli kaipaisi ehkä hieman lisäaikaa uunissa, jotta hahmoja saadaan mukaan enemmän ja pienet lapsukset jyrättyä, sekä hieman lisäsisältöä myös niille, jotka haluavat pelata peliä yksin.

Positiivisena yllätyksenä peli kuitenkin mahdollistaa tiimin muodostamisen toisen pelaajan kanssa. Se saattaakin olla sitten oma haasteensa: ellei lähipiirissä ole genrestä kiinnostuneita, niitä muita on kovin vaikea saada innostumaan pelistä, joka on ehkä genren nykyisistä peleistä syvintä päätyä.


Kun 2XKO:ta pääsee pelaamaan nettiin asti, toimii homma kuin niin sanottu junan vessa. 2XKO:n nettikoodi on ehkä sen suurin saavutus, sillä se on valehtelematta genren parasta. Lagisia pelejä ei testihetkellä löytynyt yhtäkään – ja palvelinpohjaisen ratkaisun myötä peli myös tietää, kumpi pelaajista häipyi matsista ennen aikojaan.



Pelin tulevaisuus on kuitenkin jokseenkin ilmassa. Riot potki noin puolet pelin tiimistä heti julkaisussa ja pelaajamäärätkään eivät lähentele edes Legends of Runeterran lukemia.

Peliä pääsee pelaamaan ilmaiseksi. Ei sekään aivan poikkeuksellista ole, sillä vastaavia kokeiluita on aikojen saatossa ollut Tekken Revolutionista Granblue Fantasy Versukseen. 2XKO:n tapauksessa pääpeli on kuitenkin täysin pelattavissa ilmaiseksi, joskin osan hahmoja joutuu avaamaan pelaamalla peliä pidempään.


2XKO:ta saa myös monelle laitteelle: jos kotoa löytyy konsoli tai Windowsilla varustettu kone, peli toimii mukisematta vanhemmallakin raudalla. Valitettavasti Vanguard-huijaussuojauksen vuoksi muut käyttöjärjestelmät eivät pelille kelpaa.