"Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään" eli Speak No Evil. Niin se menee. Hyvästi kaikki. Avautukaa hautajaisissani luvan kanssa.

Etelän reissulla James McAvoy vuorovaikuttaa fyysisen todellisuuden kanssa tekemällä villin uimahypyn ja kysymällä, tarvitseeko hänelle vieras pariskunta rantatuolia. Haluat pysyä kaukana tällaisista apinoista. Pariskunta ei uskalla sanoa mitään pahaa, joten he päätyvät McAvoyn kotiin ja oppivat lajityypin olevan jännäri.

Tahdoin nähdä tämän tanskalaisen leffan uuden version, koska McAvoy on miellyttävä ja monipuolinen. Toki on harvinaisen kiusallista sanoa hänelle ei, jos olet perusnormaali lammas, sillä röyhkeästi kukkoillessaankin McAvoy on tavallaan inhimillisempi - aistikkaampi ja eläväisempi - kuin sinä ja minä? Kyse on kahdesta pariskunnasta. Molemmilla on ujonpuoleinen lapsi. Uhripariskunta yrittää ajatella tilannetta kokonaisuutena, mihin viittaa toinen kaunis sananlasku "joukossa tyhmyys tiivistyy".

Leffa on psykologinen jännäri selkeämmin kuin monet moisiksi väitetyt. Uhka on ilmeinen mainoksen nähneille, ja kanavasurffarikin arvaa kenties jopa yksityiskohdat, mutta se on ominaisuus. On perinteikästä ilkkua tarinoiden tyhmille uhreille, ja sitä päähenkilöt ovat heti, kun heiltä jää tunnistamatta arkinen narsismi, jolla "rento jätkä" McAvoy muita alistaa. Pitkitetyssä vihjailussa on farssin tuntua muttei vain sitä. Vaikka kerskailen olevani immuuni narsisteille ja ryhmäpaineille ("my rubber lips are immune to your charms"), suhtauduin empaattisesti kaikkeen, minkä tunnistin realistiseksi.

Mackenzie Davisin hämmentynyt, lempeän sarkastinen muikistelu on vetoavaa useinkin. Scoot McNairya kuvailin "kroonisen pöllähtäneeksi" jo Nightbitchin arvostelussa, ja A Complete Unknownissa hän näytteli glorifioitua vihannesta, joten miesparka ei voi itselleen mitään. Pariskunnalla on perinteisiä ongelmia, jotka kisaavat heidän huomiostaan ja tekevät pesän tuulettamisesta loogista. Silti koin pilkankin perustelluksi varhain, kun McAvoy sai toisen näistä lampaista tinkimään ruokavaliostaan.

Kärkevä jännitys on antikliimaksi kieroon kiusaan nähden, mutta olin suhteellisen tyytyväinen siirtymävaiheen pieniin ideoihin, jotka veivät olennaista eteenpäin. McAvoy on erinomainen ryökäle alusta loppuun, joten sitä kun toivoin ja muutakin on, pettyä en kehtaa.

Jos mielessä kuitenkin käy se mahdollisuus, että amerikkalainen kierrätys saattaa olla vesitetty alkuperäisteokseen nähden, valitse vakiopolkusi: googleta, vilkaise foorumeita tai YouTubea tai lue wikistä juonitiivistelmä. Opit ehkä jo 10 sekunnissa eli esim. parin videoesseen otsikoista, että tietenkin tämä on vesitetty versio.