Yhdysvaltalaisen Machine Headin poukkoilu jatkuu. Urallaan useita loistavia albumeita julkaissut metalliyhtye ei ole saanut viimeisimmillä levyillään täyttä potentiaalia käyttöönsä, sillä parhaimmillaankin lopputulos on ollut kaukana täydellisyydestä. Bändin 11. studioalbumi “Unatoned” ei käännä kurssia parempaan, vaikka kiekolla on myös hyvät hetkensä.

Heitetään alkuun tiskiin ne hyvät puolet. Unatoned on raskas ja ruhjova metallialbumi, jota yhtyeen nokkamiehenä häärivä Robb Flynn käskyttää eteenpäin juuri oikealla asenteella. Metallista särmää ja tiukkaa toimitusta on luvassa koko levyn mitalta. Kiekko on myös ymmärretty pitää sopivan pituisena, sillä 41-minuuttinen albumi on yhtyeen lyhyin levykokonaisuus. Tämä on vain positiivista, sillä bändin viimeisimmät albumit ovat olleet täynnä tyhjäkäyntiä, joka on selkeästi syönyt levyjen tehoja.

Tiiviimmästä kestosta huolimatta lopputulosta ei ole onnistuttu puristamaan timantiksi. Unatonedin suurin ongelma heikko biisikattaus, josta ei jää käteen paljoakaan. Aivan metsään ei siltikään mennä, sillä muutama tarttuva kappale sekaan on ujutettu: erityisesti jämäkästi takova Unbound, kertosäkeellä mieleen jäävä These Scars Won’t Define Us sekä albumin ehdoton huippukohta Bonescraper erottuvat joukosta edukseen. Loppulevyltä puolestaan on hankala nostaa esille vastaavalla tavalla toimivia kappalekokonaisuuksia, sillä musiikista ei löydy tarttumapintaa aktiivisesta kuuntelusta huolimatta. Selkeää romukoppa-osastoa edustavat introna kuultava Landscape of Thorns sekä välisoiton virkaa tekevä Dustmaker, jotka ovat niin turhanpäiväisiä lisukkeita, että niiden olemassaololle on vaikea löytää perusteita.

Unatoned jättää kylmäksi. Muutama toimiva kappale, perushyvin jytisevä soundipuoli sekä musiikista huokuva aggressiivisuus pelastavat sen mikä pelastettavissa on, mutta suurelta osin levy ei herätä tunteita tai jätä mielikuvia. Terävyyttä jää kaipaamaan erityisesti kitaraosastolle, sillä tällä sektorilla jyystetään keskinkertaisia jämäriffejä, jotka muistuttavat liiaksi toisiaan. Unatoned ruhjoo paikoitellen hyvinkin miellyttävästi, mutta mitään maata mullistavaa ei tällä kertaa ole tarjolla.