Liminkalais-oululainen Sagastrophe palaa levytyskantaan toisella täyspitkällään “Deux”. Tarjolla on genrelokerointia kaihtavaa rockmusiikkia, josta löytyy folkahtavia elementtejä, rauhallista tunnelmaa sekä popin tarttuvuutta. Lopputulos on ääniaalloille suunnattu fiilistelytrippi, jonka kiireettömyydessä on jotain aidosti kuulijaa koskettavaa.

Deux luottaa hienovaraisuuteen. Tuhansilla ääniraidoilla kerrostettuja kappaleita ja tarpeetonta teknistä tilpehööriä on turha odottaa, sillä Sagastrophen ilmaisu nojaa yksinkertaisuuteen. Kappaleet rakentuvat pääosin rummun, pianon ja kitaroiden varaan, jotka antavat juuri oikealla tavalla tilaa kaiken yllä leijailevalle vokalisoinnille, jota onkin tarjolla sekä nais- että mieslaulajan esittämänä. Musiikin vahvuus on sen melodioissa, haikeassa tunnelmassa ja maanläheisyydessä, meininki on ihastuttavan intiimiä ja koskettavaa. Sagastrophe osaa luoda täydellistä fiilistelymusiikkia, joka huippuhetkinään imaisee kuulijan vastustamattomasti mukaansa.

Tietynlainen eteerinen muodottomuus kääntyy kuitenkin albumia vastaan. Vaikka rauhallista otetta arvostaa, alkaa 12 kappaletta käsittävä albumikokonaisuus lopulta toistamaan itseään. Selkeitä irtiottoja ei tehdä monessakaan kohtaa, jonka myötä rahtusen alle 45-minuuttinen albumi tuntuu pidemmältä kuin mitä se todellisuudessa on. Tämä on harmi, sillä parhaimmillaan ilmaisu menee luihin ja ytimiin. Mukana on useampikin loistava kappale, joista erityisesti kertosäkeessään parastaan antava Years sekä väkevästi tunnelmoiva ja upealla kitarasoololla vuorattu River ovat häikäiseviä esityksiä, jotka myös erottuvat massasta. Tällaisia vetoja albumi kaipaisi enemmänkin.

Puutteistaan huolimatta Deux nousee voiton puolelle. Albumin taianomainen fiilis ja upea tunnelma toimivat siinä määrin hyvin, ettei materiaalin itseään toistavuus muodostu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jonkinlaista repäisevyyttä musiikilta kuitenkin jää kaipaamaan, sillä vastakohtia lisäämällä ja niitä korostamalla ilmaisu piristyisi merkittävästi. Tällaisenaan lopputulos on hyvä, mutta sopivalla hienosäädöllä Deux olisi voinut olla huomattavasti parempi albumikokonaisuus.