Mindhunter 2-7: ironista, ettei hyppy hain yli oikeasti pilannut kyseisen sarjan henkeä

Yritän fantasioida, että agentti Stenchin oma ongelma on uskottava ja tarpeellinen. Stressaantuneena Stench tahtoisi paketoida lapsimurhatutkimukset, joten autossa tumputtanutta putkimiestä kuulustellaan, vaikkei hän sovi teorioihin. Agentti Holden uskoo murhaajan kiinnostuneen tutkimuksista. Holden on täten valmis pelaamaan kolmiulotteista shakkia median avulla. Samaan aikaan Stench ja pappi ruiskivat pyhää vettä Stenchin paholaispojan päälle, jolloin poika oksentaa happoa ja syö heiltä päät (no ei, mutta tähän fantasiointi johtaa).

Sosiaalitantta puhuu Stenchin kanssa työstä. Ehkä se aiotaan selittää, miten Stenchin työ on vaikuttanut poikaan, tai ehkä tantta keksii syytöksen, mutta teemaan väsyneenä koin sarjan parodioivan itseään. "Tutkitte siis sarjamurhaajia? Ja kasvatatte niitä kotona? Kiintoisaa." Uhrin äidin ja rouva Stenchin kohtaaminen on tunteellinen laatukohtaus ja niin päin pois, mutta pitäisin yhtä uskottavana sivujuonena sitä, jos Steven Seagal näyttelisi Titanicissa kokkia, joka yrittää estää terroristeja upottamasta laivaa.

Jos 90-100% energiasta käytettäisiin lapsimurhiin ja niihin liittyviin rotujännitteisiin, jakso saisi neljä tähteä. Agentti Naisen omat kuviot ovat luonteva, rytmiä auttava sivujuoni, vaikka naisnäkökulma olisi itsetarkoituksellinen. Muun muassa Ku Klux Klania epäillään lapsimurhista, joten kun kyttien juoneen kuuluu valkoisten ristien askartelu, musta kyttä heittää vähän huulta rennosti - mutta sekin hetki päättyy Stenchin ilmeeseen, koska hänen poikansa ristiinnaulitsee porukkaa (oikeasti).

Tämä on puhtaampi esimerkki hain yli hyppäävästä sarjasta kuin Onnen päivät. Hörähdin molempina kertoina, kun Stench palasi hengästyneenä pääjuoneen kuvioistaan.


Keskiarvo 17 jakson jälkeen:


< Jakso 2-6 --- Jakso 2-8 >

Katsottu: Netflix