Anssi Kela esittelee vaikuttavaa ja vähemmän saatavilla olevaa soitinkolmikkoa - 'Kun järki puhuu, Anssi ei kuuntele'
Anssi Kelalla on asiaa bassoista. Tarkemmin sanottuna Wal-merkkisistä bassoista, joiden soittajana mm. Rush-yhtyeen Geddy Lee on tunnettu.
"Wal-merkkiset bassot ovat kiinnostaneet 80-luvulta lähtien, jolloin Rushin Geddy Lee soitti sellaisella. Geddyn uniikki 80-luvun sointi on itselleni yksi klassisista bassosoundeista. Hieman myöhemmin Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magikin bassot räjäyttivät pään. Uskomaton soundi! Mikä basso Flealla oli tuolla albumilla käytössä? Wal.
Panin aina merkille, kun näin Waleja: Dire Straitsin John Illsley, Paul McCartney, Spandau Balletin Martin Kemp, Metallican Jason Newsted. Ja tietysti Japan-yhtyeen Mick Karnin eksentriset bassoraidat nauhattomalla Walilla loksauttivat leuan esim. Kate Bushin Sensual World -albumilla".
Kelalle Wal oli jo nuoresta soittajasta lähtien tietynlaisena laatustandardi. Suomeen moista soitinta oli "mahdoton" saada - Waleja valmistettiin käsityönä pienellä brittiläisellä verstaalla.
"Sittemmin maailma on muuttunut. Soittimia voi nykyisin ostella ympäri planeettaa. Siihen liittyy tietysti omat riskinsä. Tykkäisin kyllä päästä kokeilemaan soitinta ennen kauppojen solmimista. Tiettyjen instrumenttien kanssa se ei vain ole mahdollista: Walit eivät ole maailmallakaan normaalia hyllytavaraa. Niitä nousee aina satunnaisesti pintaan siellä täällä. Jos sellaiseen haluaa heittää harppuunansa, niin nettikaupat ovat aika lailla ainoa vaihtoehto.
Plus, että ihmisen pitää olla vähän järjiltään".
Nyt Kelalla on kotona kolme Wal-bassoa: nelikielinen, viisikielinen ja nauhaton.
"Viisikielinen löytyi ensimmäisenä Kanadasta, kaksi muuta saalistin Briteistä. Viimeisimpänä naulana arkkuun nauhaton Wal, joka kotiutui maanantaina".
Anssi laskee, että näillä pitäisi pärjätä. Trilogia on valmis.
"Mutta silloin kun järki puhuu, Anssi ei kuuntele".
"Wal-merkkiset bassot ovat kiinnostaneet 80-luvulta lähtien, jolloin Rushin Geddy Lee soitti sellaisella. Geddyn uniikki 80-luvun sointi on itselleni yksi klassisista bassosoundeista. Hieman myöhemmin Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magikin bassot räjäyttivät pään. Uskomaton soundi! Mikä basso Flealla oli tuolla albumilla käytössä? Wal.
Panin aina merkille, kun näin Waleja: Dire Straitsin John Illsley, Paul McCartney, Spandau Balletin Martin Kemp, Metallican Jason Newsted. Ja tietysti Japan-yhtyeen Mick Karnin eksentriset bassoraidat nauhattomalla Walilla loksauttivat leuan esim. Kate Bushin Sensual World -albumilla".
Kelalle Wal oli jo nuoresta soittajasta lähtien tietynlaisena laatustandardi. Suomeen moista soitinta oli "mahdoton" saada - Waleja valmistettiin käsityönä pienellä brittiläisellä verstaalla.
"Sittemmin maailma on muuttunut. Soittimia voi nykyisin ostella ympäri planeettaa. Siihen liittyy tietysti omat riskinsä. Tykkäisin kyllä päästä kokeilemaan soitinta ennen kauppojen solmimista. Tiettyjen instrumenttien kanssa se ei vain ole mahdollista: Walit eivät ole maailmallakaan normaalia hyllytavaraa. Niitä nousee aina satunnaisesti pintaan siellä täällä. Jos sellaiseen haluaa heittää harppuunansa, niin nettikaupat ovat aika lailla ainoa vaihtoehto.
Plus, että ihmisen pitää olla vähän järjiltään".
Nyt Kelalla on kotona kolme Wal-bassoa: nelikielinen, viisikielinen ja nauhaton.
"Viisikielinen löytyi ensimmäisenä Kanadasta, kaksi muuta saalistin Briteistä. Viimeisimpänä naulana arkkuun nauhaton Wal, joka kotiutui maanantaina".
Anssi laskee, että näillä pitäisi pärjätä. Trilogia on valmis.
"Mutta silloin kun järki puhuu, Anssi ei kuuntele".
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti