Chief of War 3/9: Kamehameha! Jason Momoa löytää housut.

Väitin, ettei ryhmysauvoja suosiva Jason Momoa ole vakuuttunut europyssyistä. 2. jakso mainitsi, etteivät Momoan merestä onkineet kiltit eurot aio palata rantaan, mutta se on pieni antikliimaksi, että simppelisti edennyt kiihkoilu hyppää nyt vuoden ajassa eteenpäin. Momoa on oppinut käyttämään pyssyjä, englannin kieltä ja housuja.

Psykopaattidiktaattori Temuera Morrison on vakiinnuttanut asemansa. Pöheikön päällysmiehen hommassa on se hämäävä piirre, että itse ottaisin rapakon takaisista aarteista mieluummin kilon perunoita kuin aseman, jossa on lupa komennella kymmentä jäyhää ukkoa taivasalla ilman housuja.

Jakso esittelee diktaattorin pian haastavan legendan Kamehamehan kohtauksella, jossa hän ja muut soturit brassailevat meren pohjassa mustia kiviä (dragon balleja?! Kamehameha!!) pidellen. Hän myös osoittaa johtajan elkeitä. Melkein aion muistaa hänet.

Momoan osuutta katsoo, kun hahmo yrittää pitää itsensä barbaarina, vaikka hän törmää suuren maailman bisneksiin. Eräs havaijilaissyntyinen emäntä koettaa pelata koko pakalla: on muuttuvia valtasuhteita, korkkaamattomia resursseja ja neuvottelemisen varaa kauppareiteistä, joten otetaan kohtalo omiin käsiin havaijilaisina? Olen iloinen, ettei ensimmäinen kommenttini naishahmoista ole "identtisiä missejä ei erota toisistaan", mutta nämä ansiot ovat pois muusta. Jos tätäkin valtaistuinpeliä pelataan eurooppalaisilla säännöillä tilanteessa, jossa hyvisten ja pahisten eroja vahvistetaan tussilla, tämä on jo nähty.

Kun eurokapakan taustatapahtumiin on lukeutunut satunnainen penetraatio, sehän on ylvästä, kun kulttuuria edustavat hahmot panevat kyläyhteisön edessä hääyönään varjoteatterin tyyliin. Tai: kun kohtaukset tapahtuvat ja vastaavia kohtauspareja tapahtuu, sarja voi sanoa jotakin terävää suuntaan tai toiseen hyvinkin pienillä taiteellisilla valinnoilla, mutta ehkä se ei jaksa.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 2/9

Katsottu: Apple TV+