The Witcher 4-3: toki saat inhota sarjaa, muttet enemmän kuin kriitikko

Liioittelu luo pelivaraa. Näin kansan kuvailevan sarjaa "lavateatteriksi". Äyskin, että katsokaa tätä tv:stä, jos tämä näyttää "80-luvun sketsisarjalta" puhelimissanne. Tämä jakso aidosti tuo mieleen 90-luvun fantasiasarjat köpöisine loitsuineen ja muutamine kankeasti näyteltyine hetkineen, ja noidat saattavat olla tarkoituksellisia viittauksia Disney-elokuviin. Voin väittää, etten ole tätä kiistänyt, ja vihaaja voi tarkentaa, että tätä hän tarkoitti lavateatterilla.

90-luvulla aukaistiin tv. Satunnainen soopa toimi. Geraltin tiimin "moraalisissa" minitarinoissa, Cirin kiiltokuvamaisissa varashommissa ja Yenneferin Hokkus Pokkus -teemaisissa halloween-bileissä on samaa pinnallista viehätystä. Tämä ei ollut suuri kehu, kun olen kaiken nähnyt ja sen kaiken on tarkoitus johtaa johonkin pian. Esimerkiksi se kuitenkin on helppoa katsottavaa, kun Geraltin tuore halpakopio ja hänen uusi hauska kamunsa Uffaffaa-mies ovat selkeästi älykkäitä urhoja yrittäessään estää koomisen typerää väkijoukkoa polttamasta viattomia tyttöjä noitina.

Nilkkimaa tahtoo Cirin, joka on legendojen valittu. Sen muistin kauden alussa. Lisätiedot eivät luo lisäarvoa, mutta tavallaan "palaset loksahtelevat yhteen", kun noidat muistelevat legendaa ja kun Nilkkimaan kunkku ja velho riitelevät käytännön asioista, koska kohtaukset vahvistavat, että satu on ymmärretty. Lopussa superkova hautausurakoitsija värvätään Ciri-jahtiin. Miksipä ei.

En erityisesti yritä toimia vastapainona vihakampanjalle, vaikka kommentoin sitä. Komediaa: olen varma, että käynnissä on boteilla tuettu vihakampanja, koska IMDb:n arvosanat ovat hitusen (paikoin vain 0,2 tähteä) matalampia kuin omani, ja on kriitikon tehtävä valittaa liikaa, koska vain kriitikko katsoo asioita väkisin.


Keskiarvo 27 jakson jälkeen:


< Jakso 4-2

Katsottu: Netflix