Pluribus 1-3: tuokaa maailmanloppufantasiani takaisin ja kranaatteja sitten kanssa

Muut selviytyjät joko pyrkivät nauttimaan "maailman herruudesta" tai sitten he jatkavat autopilotilla välittämättä edes siitä, että lähimmäisten sielut vaihdettiin. Takauman mukaan päähenkilö Carol ei nauttinut kunnolla satumaisesta jäähotellista ennen kriisiä, joten huomio palaa masennukseen. Eli: onko hän ainoa, joka tahtoo pelastaa ihmiskunnan, vai onko maailmanloppu uusin asia, josta nipottaa? On aina hyvä määritellä itselleen se, mikä kelpaa, vaikka juuri mikään ei kelpaisi. Se jos ei onnistu, niin sitten kannattaa lääkitystä harkita.

Carol jatkaa äkäilyä, kun laumamieli jatkaa tungettelua yrittäessään miellyttää häntä. Se, ettei Carol pidä siitä, kun hänen lähimmäistensä muistoista kaivetaan esiin hänen suosikkiasioitaan, toimii sekä samaistuttavana itsestäänselvyytenä että mainitun teeman kärjistyksenä, kun edes sisäpiiritieto hänen tarpeistaan ei häntä tyydytä.

Tuossa oli tarpeeksi niitä "omia, nerokkaita" ajatuksia, joita hidastempoiset draamat tahtovat lypsää ja mistä urputan silloin, kun elämys jää sille tasolle, että kirjoitat itse tarinan loppuun samoilla aivoilla kuin kaiken muun. Tämä sarja toimii myös pinnallisena hömppänä:

Juuri kun alat pelätä, että hyvä näyttelijä pilaa suupielensä valtiovarainministerimäisiksi, Carol koettaa nauttia maailmanlopusta klassisesti lähtemällä kauppaan. Tämä on kliininen maailmanloppu, joten hän joutuu toivomaan kaupan takaisin. Hän viimein lievästi vakuuttuu jostakin, kun homma hoituu. Jakson nimen lupaamaa kranaattia myöhemmin hän pyrkii selvittämään rajat, jolloin hän löytää ainakin laumamielen mukavuusrajan. Kiintoisaa.

Kun jakso myös ymmärtää olla edellisiä lyhyempi, kurssi pysyy vakaana.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2

Katsottu: Apple TV