IT: Welcome to Derry 1-2: kärkevä sarja hillityllä lynkkausporukalla, tms

Zack Snyder sai kritiikkiä ammuttuaan Teräsmiehen parasta kamua Jimmy Olsenia päähän heti & kuvailtuaan sitä huumoriksi. Tämän sarjan 1. jakso toimii, mutta luvattu shokki oli luovuudeltaan Snyder-tyyppinen. On vain sävyeroja. Niitä on paljon - mutta tahdon tylyttää tekijöitä, jotka mölisivät asiasta etukäteen.

Musta huumori ei ole sama asia kuin arkinen psykopatia. Sarjalla on nyt tilaisuus hyödyntää käännettä ja vakuuttaa, että kaikki ovat aidosti vaarassa mutta tärkeitä. Se on hankalaa. Olen tyytyväinen siihen, ettei 60-luvun nostalginen hömppätunnelma tee hahmoista onttoja, vaikka tunnelma ylläpitää ylilyöntien mahdollisuutta.

Hengissä on pilotti, joka tuo nyt Derryyn vaimonsa ja poikansa. Mukava mies viittaa ohimennen tuleviin lapsenlapsiinsa. Voi ei - miten harkittu repliikki se on?

Varsinkin jos muistamme leffat ja muuta (ja kaikkea en muista), meneillään on paljon. Kaupunkilaisten reaktiot kuolemiin ovat suhteellisen vaisuja, koska Derryssä asiat unohtuvat nopeasti? Syyllistä kyllä etsitään rasismin ja muun toksisuuden merkeissä, mutta lynkkausporukka ei polta taloja.

Jakso on useiden tummaihoisten hahmojen vetämä, mikä uskoakseni vähentää itsetarkoituksellisuuden tuntua rasismiteemaa ajatellen, koska heidän elämänsä eivät pyöri yhden asian ja näkökulman ympärillä. On rasismia eri suunnista, mutta se ei ole heillekään kaikki. Paikallisessa sotilastukikohdassa tiedetään jo alkeet möröstä, joten jakson loppu nojaa vahvasti scifin suuntaan.

Juonen jäljillä on yhä myös pentuja, joista varsinkin koomisimmat ovat sympaattisia. Joskus (= tapaus Jennifer Lawrence) näyttelijät puskevat kohti kolmeakymppiä ennen kuin he kehtaavat ilmeillä kameran edessä siten kuin Matilda Lawler tässä. Kekseliäs tehostekauhu kommentoi entistä selkeämmin pentujen henkilökohtaisia pelkoja, joten se puoli on lähempänä kirsikkaa kakun päällä kuin pakkopullaa.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1

Katsottu: HBO Max