Ranma ½ 2-11 ja 2-12: arvoitus raukee, mutta kukaan ei laukee - ankat, whoo-o

Käytin jo "se tunne, kun..." -vitsiä, joten puhun suoraan. Tunne on lievä ärtymys, kun nuori mies yrittää estää keppiä luiskahtamasta takapuoleensa samalla kun hänen kihlattunsa valittaa, koska henkilö, joka yritti kidnapata kihlatun, kidnappasi possulelun. Keppi ei luiskahda. Kihlattua on periaatteen vuoksi puolustettava.

Kidnappaaja on sokea jätkä, joka on nyt ankka. Hän viskoo veitsien ja pommien ohella ankkavesipalloja, kunnes hänellä on aito panttivanki, jonka hän uhkaa muuttaa ankaksi. Johdonmukaista on, kunhan jakso muistuttaa, ketä ankka tahtoo ahdistella.

Oletusarvoisesti mikään ei muutu. Kun 12. jakson katsoo heti perään, jaksoja yhdistävä "käänne" menee vitsinä, kun itseironia maistuu hieman enemmän kuin selittely.

Eli, kaiken kaikkiaan...

Tyttöpoika ja poikatyttö eivät edelleenkään myönnä tahtovansa toisiaan, mutta he tahtovat vielä vähemmän muita. Kissatyttö tahtoo tyttöpojan. Ankkapoika tahtoo kissatytön, joten ankkapoika ahdistelee poikatyttöä, jotta ankkapoika pääsisi eliminoimaan apuun tulevan tyttöpojan. 11. jaksossa kissatyttö auttaa ankkapoikaa syystä, jonka unohdin jo. 12. jaksossa poikatyttö keksii, että tyttöpoika voisi hävitä ankkapojalle tahallaan kissatytön edessä, mutta tyttöpojalla on vaikeuksia hävitä ja tällä kertaa kissatyttö rypälepommittaa ankkapoikaa Vietnamin sodan hengessä, jotta ankkapoika häviäisi.

Ankkapoika on sen tason luuseri, että hänen sinnikkyytensä alkaa vaikuttaa hellyyttävältä, jos naisten väkivaltainen ahdisteleminen siis voi sitä olla. Kissatyttö heltyy katselemaan ankkapojan yleiseen ilmansuuntaan, joten sarjan omilla standardeilla tämä vaikuttaa kauden lopulta.


Keskiarvo 24 jakson jälkeen:


< Jaksot 2-9 ja 2-10

Katsottu: Netflix