Pluribus 1-8: melko puhdas pahuus viettelee sankarin ja kriitikon

Viimeinen rehellinen perusmies olisi tapattanut itsensä, ellei laumamieli olisi pelastanut häntä. Nyt äijä vaatii maksaa tuhansia dollareita terveydenhoidosta, vaikka raha on menettänyt merkityksensä. Näiden nimenomaisten teemojen summa on se, että äijä saa puolestani haistaa pitkän paskan. On kiinnostavaa nähdä, mitä mieltä sarja itse on valinnoistaan, ja juuri nyt tämä toimii kontrastina jakson ydinsisällölle.

Carol on kiukkuillut käytännönläheisemmin. Hänkin tahtoi pelastaa ihmiskunnan, mutta väsyttää. Hän alkaa deittailla itselleen valittua täydellistä naista. Kun hän yrittää ymmärtää avaruuskommaria, on kivoja hetkiä, mutta hän myös oppii, että "toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset": kommareilla on varaa vetää show'ta, mutta sitten he kerääntyvät nukkumaan kuin pummit. Ja taas toisaalta: kukaan ei ryöstä, raiskaa tai riehu edes hylätyn varaston pyjamabileissä.

Jakso edustaa harmonista kerrontaa, jonka visualisoin paisuvaksi ja supistuvaksi kuplaksi. Se on aina kiehtovaa, kun yleispätevän näkökulman edustaja yrittää vilpittömästi ystävystyä aidosti erikoisen näkökulman edustajan kanssa. Se on ydin. Katsojan mieli voi vapaasti harhailla raskaamman scifin suuntaan (nippelitietoon, tulevan arvailuun), sanomaan tai siihen, mitä tämä kaikki merkitsee Carolille yksilönä: se kaikki on yhtä lähellä jakson ydintä.

Laumamieli faktuaalisesti tuhosi ihmiskunnan, mutta ei ole mitenkään varmaa, että se teki sen ilkeyttään, joten äänestäisin laumamieltä ennemmin kuin Orpon hallitusta. Se, että laumamieli yllyttää Carolia jatkamaan kirjoittamista, jotta laumamielellä olisi uutta luettavaa, vetää överiksi sen fantasian, että kirjoittaja on tärkein kaikista, mikä vaikuttaa tässä selkeästi ominaisuudelta verrattuna kirjoittajien jokapäiväiseen, heikosti naamioituun narsismiin.


Keskiarvo 8 jakson jälkeen:


< Jakso 1-7

Katsottu: Apple TV