The Pitt 1-5: puoskarikoulun 1. opin pitäisi olla se, että vaikkei verenvuoto tyrehtyisi, älä juo siitä

On hyvää majoneesia tässä sämpylässä, jonka saan alas rutiinilla, vaikka potilaan tappanut ja hänen kylkiluitaan sitten rajusti runksuttanut kloppi joutuu ihonhoitotehtäviin ja yhtäkkiä potilaan karu paise suihkuttaa verta seinille asti, jep jep. Kloppi joutuu vaihtamaan vaatteet toistamiseen. Kun se tapahtui kolmannen kerran, pyörittelin silmiä. Keskimääräinen vampyyri nielee vähemmän verta päivän aikana.

Yhdellä lääkärillä on hälyttävä jalkapanta. Se on kovin fiktiivistä, kuten on sekin, että hän avautuu asiasta potilaalle, koska hän uskoo potilaan tarvitsevan vertaistukea elämän polulla. Kohtaus on liikuttava, koska vierailijan suorituksessa on ylimääräinen kivulias taso, johtuipa se sielusta, kasvolihaksista tai jostain, mitä en tiedosta. Kiusallisesti on mainittava, että kohtaus on hyvä verrattuna esimerkiksi heti perään nähtävään vastaavaan hetkeen, vaikka sekin on perussympaattinen.

Lisätään tähän kolmas tapaus, niin jakso tavallaan kysyy muttei vastaa, kannattaako olla potilaan tohtori vai kaveri. Kolmas tohtori tunnisti aiemmin totuuden tilanteesta, jonka hoitsut tulkitsivat narkkarin psykoosiksi, mutta nyt tohtoria tylytetään, kun hän ns. hengailee saman potilaan kanssa, vaikka potilaalta olisi saatava suostumus kiireellisesti.

Epämääräiseksi tuo jää, jos sitä teemana ajattelee. Jos arvaan oikein sen, miten sarja toimii kokonaisuutena, niin tämä jakso tukee kiihkeämpiä vaiheita vaisuudella, joten tuen tulevia kehujani urputtamalla.


Keskiarvo 5 jakson jälkeen:


< Jakso 1-4

Katsottu: HBO Max