One Piece 2-8: hirviöarmeija vedetään monesti suolesta, harvoin kirjaimellisesti

Edellinen, rajattu jakso oli sarjan paras, mutta tyylissä ja rytmissä on taas hakemista, kun parinkymmenen hahmon ja parin valtakunnan kohtaloa pitäisi edistää. En tahtoisi nipottaa esim. siitä, kun sankarien kokki ryhtyy nyyhkimään äitivainajansa muistolle jakson alussa, mutta avautumiselle löytyisi osuvampi sauma kuin kauden finaali.

Hyvää tai sovitaan että loistavaa on pahan rautapartakuninkaan supervoima. Hän assimiloi kaiken mitä hän syö. Hän päätti syödä armeijansa kokonaisuudessaan, joten nyt hän voi yrjötä ulos Pirates of the Caribbean -tasoa edustavan hirviöarmeijan, joka näyttää juuri siltä kuin sotilaat olisivat sulaneet yhteen toistensa ja satunnaisten asioiden kanssa. Siinä on tekemistä jämäsankareille.

Kokki osaa potkia ja halinalle-poro muuttua Hulkin ja Dr. Seussin hattu-Katin risteytykseksi, joten he mätkivät kunkun hovinarria ja staattista afrotukkaa (tm), samalla kun kunkku ja venyvä ja paukkuva Luffy ottavat yhteen. Jokainen tappelu on jäynempi kuin tavallisten ihmisten teurastusoperaatiot, mutta jos tätä vertaa tuplajaksoon dinosaurussaarella, ilmeinen ongelma on se, etteivät useimmat riitapukarit tunne toisiaan alustavastikaan. Muutamat hetket lässähtävät jo visuaalisesti, mutta tv-jakson kuvastoon mahtuu harvoin enemmän yritystä.

Tarina on siis se, että satunnaisia pahiksia leivotaan turpiin. Sitten sankarit ovat tosi itsetyytyväisiä. Rakastan poroa, joten hänen liittymisensä vakiokaartiin tuntuu saavutukselta, ja pidän siitä, että Luffy myöntää poron liittyvän mukaan vain koska nyt iski sellainen fiilis. Ryhmähenki on saavutus.


Keskiarvo 16 jakson jälkeen:


< Jakso 2-7

Katsottu: Netflix