Väinö Karjalaisen ensimmäistä sooloalbumia kuvaa hyvin termi 'environmental music'
Väinö Karjalaisen ensimmäinen soololevy "Birch Bark Letter" on julkaistu.
Jo nimi, tuohikirje, vihjaa levystä, joka on syntynyt perinnemaisemissa ja vie kuulijan suomalaiseen luontoon.
Karjalainen tunnetaan muusikkona, äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana. Hänen käsialaansa kuullaan muun muassa isänsä J. Karjalaisen, Arpan ja Ursus Factoryn levyillä. Basistina hän soittaa Tiisussa sekä Pekka Laine & The Enchantedissa, ja televisiosta hänet tunnetaan MTV3:n Levyraadista.
Karjalaisen viehtymys ambient-musiikkiin tulee nopeasti sevlväksi. Levyllä puhuu ihminen, jonka suhde ääneen, taiteeseen ja yksityiskohtiin on ollut koko ajan syvä, vaikka se on aiemmin kuulunut muiden levyjen taustalla. Taiteilijuus on Karjalaiselle myös perintöä, ei taakkaa vaan kieltä, jota hän puhuu nyt omalla äänellään.
Birch Bark Letter on luonnosta ammentava kokonaisuus, jossa ääni asettuu tilaan ja tekee pienistä muutoksista suuria. Vesi, valo ja hiljaisuus tuntuvat musiikissa lähes fyysisinä, ja mukana on myös suomalaisen maaseudun konkreettinen lämpö, pellot, puu ja turvekattosaunojen maailma.
Myös tuohikirjeellä on konkreettinen taustansa. Birch Bark Letter viittaa tuohikirjeeseen 292, Novgorodin alueelta vuonna 1957 löydettyyn tuohisuikaleeseen, jota pidetään vanhimpana tunnettuna itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettuna tekstinä.
Ambient-musiikissa kappaleet ovat usein pitkiä ja hitaasti avautuvia, mutta tässä ne ovat tietoisesti tiiviitä, ikään kuin fragmentteja paikoista, teemoista ja havainnoista. Ajatus on sama kuin tuohikirjeessäkin.
Karjalainen kuvaa levyn estetiikkaa termillä, joka tuntuu hänestä osuvammalta kuin ambient, environmental music.
“Pidän environmental music -termistä, jota on käytetty japanilaisen esi-ambientin yhteydessä. Se kuvaa hyvin Birch Bark Letterin tunnelmaa: levy on syntynyt Suomen luonnosta ja vedestä, ja se on tarkoitettu kuunneltavaksi niissä samoissa tiloissa.”
Levyn sävellykset ovat syntyneet perheen pienellä saaristomökillä veden äärellä, Karjalaisen omalla studiolla Vallilassa sekä samassa keltaisessa talossa, jossa hänen isänsä saa usein inspiraationsa. Työtapa on ollut improvisoiva ja kollaasimainen, sattumaa, ideoita ja kenttä-äänitteitä, jotka asettuvat vierekkäin kuin luonnon omat kerrostumat.
Koko levy on rakennettu huolella, yksityiskohtia myöten. Birch Bark Letterin masteroi Greg Obis.
Albumi kumartaa japanilaisille ambient-tekijöille Hiroshi Yoshimurasta Satoshi Ashikawaan ja Ryuichi Sakamotoon sekä amerikkalaisen Ernest Hoodin Neighborhoods-klassikolle, jossa arjen äänet, maisema ja muistijäljet asettuvat musiikin rakenteeksi. Silti kaiken lähtöpiste on suomalainen luonto, ennen kaikkea vesi.
Birch Bark Letter ilmestyy tiistaina 28. huhtikuuta rajoitettuna vinyylipainoksena ja suoratoistopalveluissa. Spotifyssa levystä julkaistiin vain Partial Reflection of Light (In Water) sekä albumin focus-raita. Rajaus on tietoinen ele, jolla Karjalainen haluaa herättää keskustelua Spotifyn poikkeuksellisesta valta-asemasta Suomessa.
(Foto: Adele Hyry)
Jo nimi, tuohikirje, vihjaa levystä, joka on syntynyt perinnemaisemissa ja vie kuulijan suomalaiseen luontoon.
Karjalainen tunnetaan muusikkona, äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana. Hänen käsialaansa kuullaan muun muassa isänsä J. Karjalaisen, Arpan ja Ursus Factoryn levyillä. Basistina hän soittaa Tiisussa sekä Pekka Laine & The Enchantedissa, ja televisiosta hänet tunnetaan MTV3:n Levyraadista.
Karjalaisen viehtymys ambient-musiikkiin tulee nopeasti sevlväksi. Levyllä puhuu ihminen, jonka suhde ääneen, taiteeseen ja yksityiskohtiin on ollut koko ajan syvä, vaikka se on aiemmin kuulunut muiden levyjen taustalla. Taiteilijuus on Karjalaiselle myös perintöä, ei taakkaa vaan kieltä, jota hän puhuu nyt omalla äänellään.
Birch Bark Letter on luonnosta ammentava kokonaisuus, jossa ääni asettuu tilaan ja tekee pienistä muutoksista suuria. Vesi, valo ja hiljaisuus tuntuvat musiikissa lähes fyysisinä, ja mukana on myös suomalaisen maaseudun konkreettinen lämpö, pellot, puu ja turvekattosaunojen maailma.
Myös tuohikirjeellä on konkreettinen taustansa. Birch Bark Letter viittaa tuohikirjeeseen 292, Novgorodin alueelta vuonna 1957 löydettyyn tuohisuikaleeseen, jota pidetään vanhimpana tunnettuna itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettuna tekstinä.
Ambient-musiikissa kappaleet ovat usein pitkiä ja hitaasti avautuvia, mutta tässä ne ovat tietoisesti tiiviitä, ikään kuin fragmentteja paikoista, teemoista ja havainnoista. Ajatus on sama kuin tuohikirjeessäkin.
Karjalainen kuvaa levyn estetiikkaa termillä, joka tuntuu hänestä osuvammalta kuin ambient, environmental music.
“Pidän environmental music -termistä, jota on käytetty japanilaisen esi-ambientin yhteydessä. Se kuvaa hyvin Birch Bark Letterin tunnelmaa: levy on syntynyt Suomen luonnosta ja vedestä, ja se on tarkoitettu kuunneltavaksi niissä samoissa tiloissa.”
Levyn sävellykset ovat syntyneet perheen pienellä saaristomökillä veden äärellä, Karjalaisen omalla studiolla Vallilassa sekä samassa keltaisessa talossa, jossa hänen isänsä saa usein inspiraationsa. Työtapa on ollut improvisoiva ja kollaasimainen, sattumaa, ideoita ja kenttä-äänitteitä, jotka asettuvat vierekkäin kuin luonnon omat kerrostumat.
Koko levy on rakennettu huolella, yksityiskohtia myöten. Birch Bark Letterin masteroi Greg Obis.
Albumi kumartaa japanilaisille ambient-tekijöille Hiroshi Yoshimurasta Satoshi Ashikawaan ja Ryuichi Sakamotoon sekä amerikkalaisen Ernest Hoodin Neighborhoods-klassikolle, jossa arjen äänet, maisema ja muistijäljet asettuvat musiikin rakenteeksi. Silti kaiken lähtöpiste on suomalainen luonto, ennen kaikkea vesi.
Birch Bark Letter ilmestyy tiistaina 28. huhtikuuta rajoitettuna vinyylipainoksena ja suoratoistopalveluissa. Spotifyssa levystä julkaistiin vain Partial Reflection of Light (In Water) sekä albumin focus-raita. Rajaus on tietoinen ele, jolla Karjalainen haluaa herättää keskustelua Spotifyn poikkeuksellisesta valta-asemasta Suomessa.
 |
(Foto: Adele Hyry)
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti