The Pitt 2-1: ihan vain hyvää, itsevarmaa tv:tä

Itsevarma ja tasapainoinen kerronta on sen verran harvinaista, että jakson loppua kohden jännitin tarkalleen tätä: toivottavasti jakso ei syyllisty jännitykseen. Kukin kausi oletettavasti kertoo poikkeuksellisesta päivästä, mutta ei ole tarpeen vahvistaa asiaa nyt. Ensimmäinen kausi sai vihjailla heti ammuskelusta, koronatraumoista ja tohtorin piippailevasta nilkkapannasta, mutta nyt tämä on hitti.

Tohtori Robby selvisi kunnialla 1. kaudesta, mutta hän järkyttyi itse heikosta hetkestään. Nyt hän on viimeistä päivää töissä ennen lomaa. Hänen tuuraajansa osaa homman, mutta juurikin tehokkuus tulee stressaamaan Robbya ja muita, joilla on omat rutiinit.

Tohtori kukkopoika palaa vieroitushoidosta. Hän vaikuttaa nöyrältä ja hyvinvoivalta, mutta/joten on kiinnostavaa nähdä, miten hänen, Robbyn ja muiden vuorovaikutus kulkee. Neuroepätyypillinen tohtori nykii ja tilttailee lievästi, koska hänen ajatuksensa ovat uran ensimmäisessä oikeusjutussa. Miellyttävästi muutama märkäkorva on kehittynyt, uusien sellaisten ottaessa hoitoon heidän hommansa, kuten ihmettelyn.

Tohtori leuka tutkii asiallisesti pikkutyttöä, jolla on useampi haava ja mustelma. Hän epäilee pahinta rutiinilla, mutta varmoja todisteita muusta kuin rajuista harrastuksista ei löydy vielä. Tämän tilanteen ei tarvitse johtaa mihinkään. Tohtori leuka teknisesti ylireagoi samantapaiseen tilanteeseen 1. kaudella, joten jakso signaloi, ettei teemaa ole unohdettu. Vastaavia ansioita löytyy.

Vauva hylätään kliniikalle. Vanhuksia kärrätään paikalle, kuten joka aamu. Ärtyisä mies on todennäköisesti lyönyt päänsä, mutta hän ei halua tutkimuksia. Uusi pummi haisee. Tuttu joviaali juoppo on selvin päin, muttei hyvässä hapessa.

Lopussa on avoin kysymys, mutta ei ihmeempiä. Hienoa.


Keskiarvo 16 jakson jälkeen:


< Jakso 1-15

Katsottu: HBO Max