Niin sanotut “japanioudot” on aina ollut yksi suosikkipeligenreistä, kaikki halpislaarin outouksista Bishi Bashi Specialin kautta We Love Katamariin ja monenmoisiin kummallisuuksiin, jotka eivät välttämättä aina olleet pelillisesti parasta A-luokkaa, mutta pistivät aina suupielet lähelle korvia. Korviani lähellä ovat aina olleet myös rytmipelit, Parappasta Vib Ribbonin poukkoilusta Rock Bandeihin, välillä taiko-rumpuja tai bongoja taputellen.


Siitä syystä Rhythm Paradise (Rhythm Heaven) -pelisarjakin on aina ollut tutkallani, mutta tätä ennen en ole koskaan päässyt sitä pelaamaan - DS-version jo kerran ostin kirpputorilta, mutta kotiin päästessäni sen sisuksissa olikin aivan eri peli (sain rahani takaisin). Rhythm Paradise Groove julkaistiin heinäkuussa, mutta erinäisten mutkien ja kesäilyn vuoksi sain sen hyppysiini vasta lokakuun pimeitä iltoja piristämään.


Jos minun pitäisi heti aluksi kuvailla Rhythm Paradise Groovea, ne sanat olisivat ehkä “hassulla tavalla raivostuttava”, “ärsyttävän hymyilyttävä” tai “huvittavasti jonninjoutava. Mobiilipelit ovat jo kauan sitten turruttaneet pelaajat lyhyisiin kokemuksiin, mutta vaikkapa Pokemon Stadiumin minipelien jälkeen hulvattomiin niin sanottuihin mikropeleihin uppouduttiin muun muassa WaroWaren myötä. WarioWare-kaikuja on Rhythm Paradisessakin - eikä syyttä, sillä pelisarjoilla on samoja tekijöitä ja mukana voi vilahdella tuttuja hahmojakin.


Niille, jotka ovat pelanneet pelisarjan edellisiä pelejä, on syytä todeta, että kokonaisuuden 80 rytmihaasteesta 60 ovat täysin uusia ja 20 remiksattuja, joten uutta sisältöä on jo siinäkin sarjan faneille. Lisäksi pelissä on 30 moninpeli-peliä, Beatspell-rytmiroolipeli ja varmasti monenmoista muutakin muutosta, jota ei ensikertalainen välttämättä havaitse.


Pääpelitila on yksinkertaisuudessaan seuraava: pelaaja heitetään kummalliseen tilanteeseen, jossa pitää vaikkapa availla sateenvarjoja, pilkkoa vihanneksia tai pompautella hedelmiä hauistensa päältä. Yleensä peleissä käytetään vain yhtä tai kahta näppäintä ja ensin käydään läpi muutama kierros harjoituksia. Itse havaitsin jostain syystä mokailevani harjoituskierroksilla paljon enemmän kuin varsinaisella “suorituskerralla”, ehkä siinä pääsi paremmin musiikin rytmiin kiinni.


Kun pikkupelin läpäisee hyväksyttävällä arvosanalla, aukeaa seuraava, kunnes luvassa on Remix, jossa neljää pikkupeliä tulee sekalaisessa järjestyksessä ja pelaajan pitää muistaa, mitä missäkin piti tehdä ja painaa. Toki peliltä saa apuja tarvittaessa, mutta kiireisten työpäivien vuoksi minulla saattoi mennä joskus pari päivää niiden neljän pikkupelin läpäisyyn - ei mokailun vuoksi, vaan siksi, että otin vaikka yhden lyhyen pelisession lounastauolla ja toisen illalla. Sitten olikin jo vaikeuksia muistaa, että mitä nappia käytettiin esimerkiksi autoruuhkassa rytmikkäästi jarrutteluun. Hyvillä suorituksilla peleistä saa kerättyä myös mitaleita, joilla avataan lisää sisältöä.


Peli ei pyytele anteeksi sitä, että se pyrkii tahallaan ärsyttämään pelaajaa näköesteillä, rytminvaihdoksilla, twisteillä ja taustaefekteillä. Kuten sanottua: kaikki on vähän raivostuttavaa, mutta hymyilyttävällä tavalla. Pääkampanjan sivusta löytyvä Beatspell-rytmiroolipeli sisältää jopa hieman tarinaa, vaikka eteneminen siinäkin on tietenkin taas pohjimmiltaan simppeliä muistipeliä yhdistettynä nappien paineluun rytmissä. Se on tavallaan ihan kivaa vaihtelua mikropeleille, mutta ei tarpeeksi sekopäistä verrattuna pääpeliin jatkuvaan yllätysten marssitukseen.


Graafisesti peli voisi olla 90-luvun clipartista innoittuneen lastenkirjan simppeliä kuvitusta: Söpöä, simppeliä, hurmaavaa, vähän sinnepäin, värikästä, lumoavaa, hassua, japanihenkistä, vinksahtanutta, kyllä te tiedätte. Joka puolelle on viljelty pieniä animaatioita silmäkulman huomiota kiinnittämään. Musiikkipuoleen voisi myös soveltaa useampia edeltäviä adjektiiveja, paitsi “vähän sinnepäin”, sillä laadulla toteutettua popihtavaa tykittelyä kuuntelee mielellään ja nytkyttelee päätään nappien painelun tahtiin. Välillä sitä jäi harmittelemaan, että biisit jäivät liiankin lyhyiksi.


Rhythm Paradise Groovea voi suositella kaikille Japani-outouden ja rytmipelien ystäville, haluavat he sitten irtautua hetkeksi arjesta värien ja sävelten paratiisiin tai vaikka viihdyttää itseään junareissun ajan. Kummallisuutta koko laidalta, ja siitähän minä pidän.