Metro Exodus
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Seikkailupelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | 4A Games |
Julkaisija: | Deep Silver |
Julkaisupäivä: | 15.02.2019 |
Pelin kotisivut |
Kaikki metrot eivät kulje aikataulussa, mutta tämä tuli sentään perille.
Ja niin pätkähti ilmoille odotettu ja kaivattu (sekä kehittäjän viivästyttämä) Metro-pelisarjan kolmas osa, Exodus. Exodus pohjautuu suurpiirteisesti Dmitri Gluhovskin samaa nimeä kantavan kirjasarjan kolmanteen ja viimeiseen osaan nimeltä Metro 2035. Protagonisti Artyom on lopen kyllästynyt kyykkäämään Moskovan metrotunneleissa ja haaveilee elämästä maan pinnalla. Arska on liittynyt tunneleita ja niiden ympäristöä turvaavien vartijoiden, Spartan Rangersien joukkoon ja saanut heistä ympärilleen tiiviin ryhmän ystäviä. Last Light -pelistä tuttu Anna on nyt hänen vaimonsa, joka ei hevin sulata miehensä vaarallisia ja yksinäisiä reissuja hyiseen kaupunkiin. Yhtäkkiä ilmaantuvasta toivonpilkahduksesta syntyykin valtaisa käänne, jonka myötä Artyom päätyy tovereineen ja perheineen junamatkalle läpi vaarallisen mutanttien, petojen sekä muiden selviytyjäryhmien kattaman Venäjän.
Exodus tempaa mukaansa ankeisiin ja kalseisiin ydintalven maisemiin, joista edetään kokonainen vuosi tarinaa ajassa eteenpäin Artyomin nahoissa, vuodenajat vaihtuen. Mikäli maailma, asetelma ja edelliset osat eivät ole ennestään tuttuja, pelin tyylikäs ja kaunis intro kertaa tarinan pääkohdat pikakelauksella niin, että lähtökuopista pääsee kokematonkin eteenpäin. Vaikeustasojakin on tarjolla viisi: kirjojen fanille, jolla videopelikokemusta ei välttämättä juuri ole, tarjotaan helpoin taso jonka myötä matkasta voi nauttia minimimäärällä taistelua sekä neljä tasaisesti vaikeutuvaa tasoa helposta hyvin vaikeaan. Pelaamisen tutoriaalit on upotettu ensimmäisten pelituntien sisään niin, että vinkit tarjoavat muistutuksia tarvittavista toimintapainikkeista ja muiden toimintojen pariin ohjataan mm. dialogin kautta. Pelaajan käyttöliittymää ei tungeta ruutuun liian kanssa, joten toimintojen käyttäminen ei katko pelikokemusta ja tuntuu miellyttävältä.
Maailma ottaa irti entistä enemmän edellisten pelisarjan osien potentiaalista lisäämällä ohjelmoituun putkijuoksuun myös vapaasti tutkittavaa maailmaa, mikä tuo tuntuman lähemmäksi muita post-apokalyptisen selviytymisgenren pelejä. Falloutien kaltaista vapautta odottaville Exodus voi tuoda pettymyksen, sillä täydestä vapaudesta ei ole kyse, vaan tarinan lomaan sijoitelluista mahdollisuuksista ottaa ympärillä näkyvä tila haltuun. Vaikka tarina etenee junan mukana, pääsee tutkittavilla alueilla ja tehtävien yhteydessä käyttämään muitakin liikkumiskeinoja, kuten veneitä ja autoja. Tutkimisesta hyötyy keräiltävien lokien ja postikorttien sekä tietysti tarvikkeiden, aseiden, romumetallin sekä kemikaalien muodossa.
Aseita esitellään jo alussa useita erilaisia, kuten paineilmalla toimiva hiljainen Tikhar-kivääri sekä klassinen AK-47 (nimellä Kalash), hauskoja käsiaseita, kranaatteja ja molotoveja unohtamatta. Löytämistään aseista voi ottaa mukaansa pelkkiä päivityksiä ja ammuksia, mutta romumetallista ja kemikaaleista on myös monipuolisesti hyötyä rakentelussa. Pieniä rakenneltavia tarvikkeita, kuten lääkeampulleja ja kaasunaamarin suodattimia sekä kevyitä paineilmakiväärin ammuksia voi näpertää missä tahansa omasta selkärepusta käsin, mutta suurempiin varustepäivityksiin, kaasunaamarin korjaamiseen ja aseiden putsaamiseen tarvitaan junasta löytyvää työstöpenkkiä. Tavallisia ammuksia voi valmistaa myös muualla maailmassa vastaan tulevissa penkeissä. Tarvikkeiden huolto on tärkeässä osassa, sillä kaasunaamaria tarvitaan yhä usein, joskaan ei jatkuvasti ja rapaiseksi päässeet aseet lakkaavat toimimasta. Rakentelu tuo mukavaa valinnanvapautta pelaamiseen, mutta ei keskitä kaikkea tekemistä myöskään jatkuvan rakenteluntarpeen ympärille.
Kerronta ja tunnelma ovat sitä ehtaa Metro-herkkua, johon päästiin tottumaan jo kahdessa ensimmäisessä osassa. Edetä voi joko juosten ja pyssyt paukkuen, varjoissa hiippailemalla tai näitä kahta yhdistellen. Pelaajan itsenäiset päätökset tutkia paikkoja ja tehdä ylimääräisiä tehtäviä vaikuttavat lähinnä omaan kokemukseen maailmasta. Kerronta etenee joutuisasti ja mukavasti ohjelmoidun toiminnan kautta, mutta väliin jää aikaa fiilistelläkin ja nauttia matkanteosta. Löysäilemään ei kuitenkaan päästä, sillä taisteluissa on totisen mättämisen maku aseiden paukkuessa ja aggressiivisten mutanttien rymytessä iholle kuten ennenkin. Valintoja juonen etenemisestä pääsee ja joutuu myös tekemään, joten seikkailun lopputulos riippuu pelaajasta itsestään.
Peli noudattaa visuaalisesti sarjan tuttua ilmettä. Rosoinen ruosteen, mätänevän lihan ja säteilyn ryydittämä maa jatkuu melankolisen kauniina, kuumottavana ja yksityiskohtaisena metrotunneleiden ulkopuolellekin. Maisemiin ja paikkoihin on nähty selvästi vaivaa, mikä tekee tutkimisestakin jännittävää. Uutena ominaisuutena mukaan tuotu vuorokaudenajan vaihtelu antaa oman lisänsä paitsi visuaaliseen ilmeeseen, myös pelin sisältöön. Niin ihmis- kuin mutanttivihollistenkin esiintyminen ja vaihtelevuus muuttuvat valon määrän mukaan, sekä lisäksi se, kuinka helposti eri viholliset havaitsevat pelaajan. Esimerkiksi pimeydessä on helpompi käydä älykkäähkön oloisesti käyttäytyvän ja keskenään kommunikoivan ryövärilauman kimppuun, mutta äkäisten mutanttien reitille on myös helppo osua täysin vahingossa. Taskulamppuakin voi käyttää, mutta varaustasosta on huolehdittava ja valo tekee pelaajasta näkyvämmän vihollisille. Vuorokaudenaika vaihtuu nokosilla, joita varten löytyy yleensä useita paikkoja eri alueilta.
Tärkeä osa tunnelmaa ovat tietenkin myös äänet. Ympäristön, esineiden ja aseiden muodostama äänimaisema on uskottavan kuuloinen ja etenkin yksin samoillessa se on tärkeä osa selviytymistä. Vihollisten äänet erottuvat sekä läheltä että kaukaa ja jännityksen kannalta tämä toimii. Musiikkia tarjoillaan hienovaraisesti ja pienieleisesti juuri oikea määrä, joskin sen saa halutessaan vaimennettua kokonaankin. Englanninkielinen dialogi on selkeää ja kuunneltavissa ilman tekstejäkin, mutta koska tehtävänannot ja kuvaukset tulevat pääasiallisesti dialogin kautta, tekstitys selkeytti ymmärtämistä. Dialogi on pääosin ääninäytelty hyvin, mutta heikot hetkensäkin sillä valitettavasti on. Toisinaan hahmojen jutut kuulostavat tilanteeseen nähden joko tarpeettoman dramaattisilta tai vastaavasti yhtä jännittäviltä kuin eilinen perunasoppa. Dialogin puutteista huolimatta omaan joukkoon tutustutaan pikkuhiljaa reissun edetessä ja tietynlainen yhteys pääsee syntymään alkuhaparoinnin jälkeen. Suhde matkatovereihin tuntuu syvenevän kilometrien kertyessä ja se motivoi tarinan ja etenemisen kannalta.
Nätissä, jännittävässä ja viihdyttävässä Exoduksessa on myös selviä puutteita, kuten se, ettei selkeää tehtävälokia oikeastaan ole. Tehtävien suorituspaikat näkyvät kartalla valkoisina rukseina, mutta jos tehtävänantoa ei ole kuunnellut kunnolla tai jotakin on jäänyt tajuamatta, voi pähkäilyyn hukata aikaa. Lyhyemmissä peleissä tämä ei harmittaisi niin paljoa, mutta pidemmässä, 20-tuntisessa selviytymisseikkailussa jonkinlainen loki olisi tarpeen. Myöskään ohjelmoiduista hyppysäikyistä, eli nurkan takaa ilmaantuvista, painimatsiin haastavista mutanttivihulaisista ei olla päästy, mikä ärsyttää. Nämä yhden napin takomiset eivät oikeastaan huvittaisi enää lainkaan tämän tasoisissa peleissä. Graafisia ongelmiakin on: pelinsisäinen näkökentän laajuuden säätö, tuttavallisemmin FOV-slider puuttuu asetuksista kokonaan, liikesumennusta ei ole mahdollista kytkeä kokonaan pois käytöstä, grafiikka kärsii ajoittain bugeista ja vastaan tuli suorituskykyongelmiakin. PC-versio ei ainakaan arvosteluvaiheessa ollut kunnolla optimoitu, koska selvää kuvan pätkimistä ja ruudunpäivitysnopeuden rankkoja pudotuksia esiintyi usein ja huonoilla hetkillä, kuten ampuessa. Nämä ongelmat aiheuttivat pettymystä muuten mainion ja mieluisan pelikokemuksen parissa.
Metro Exodus olisi voinut olla se ihana ja seikkailunnälkäisen tyydyttävä viiden tähden pelikokemus, mutta pistesaldo riitti lopulta neljään tähteen. Jään toivomaan saapuvaksi suorituskykypäivityksiä ja lisää mahdollisuuksia säätää pelin mukavuusasetuksia. Aikalisä ennen julkaisua oli lopputulokseen nähden hyvä ajatus kehittäjältä, mutta olisiko vaikkapa kuukausi lisää lykkäystä johtanut eheämpään suorituskykyyn? Jos sarja on tähän asti maittanut, kirjat ovat luettuna tai tuorein osa kiinnostaa ihan uutena juttuna, voin suositella tätä matkaa lämpimästi. Kaasunaamari kainaloon, Kalash olalle ja kohti uutta maailmaa, blin.
Lisähuomiona:
Peli on saatavilla tällä hetkellä PC:lle vain Epic Games Storesta, jonne se siirtyi yllättäen yksinoikeuspeliksi julkaisijan toimesta lähellä julkaisuajankohtaa. Ennakkotilauksia oli ehditty jo myydä mm. Steam Storen kautta, mutta pelin ostaminen Steamiin ei tällä hetkellä ole mahdollista. Muualta kuin Epic Games Storesta ennakkotilanneet käyttäjät voivat pelata Exodusta julkaisijan mukaan ostoksen yhteydessä luvatulla tavalla, mutta varmaa tietoa tulevaisuuden saatavuudesta Epicin ulkopuolella ei tällä hetkellä ole.
Käytetty laitteisto:
CPU: Ryzen 7 2700x 4.2 GHz
RAM: G.Skill Trident Z RGB 16Gb 3200 MHz
MSI X470 Gaming Pro Carbon
Asus GeForce GTX 1080 STRIX 8GB
Maukkaan synkeä slaavidystopia on täällä taas
Exodus tempaa mukaansa ankeisiin ja kalseisiin ydintalven maisemiin, joista edetään kokonainen vuosi tarinaa ajassa eteenpäin Artyomin nahoissa, vuodenajat vaihtuen. Mikäli maailma, asetelma ja edelliset osat eivät ole ennestään tuttuja, pelin tyylikäs ja kaunis intro kertaa tarinan pääkohdat pikakelauksella niin, että lähtökuopista pääsee kokematonkin eteenpäin. Vaikeustasojakin on tarjolla viisi: kirjojen fanille, jolla videopelikokemusta ei välttämättä juuri ole, tarjotaan helpoin taso jonka myötä matkasta voi nauttia minimimäärällä taistelua sekä neljä tasaisesti vaikeutuvaa tasoa helposta hyvin vaikeaan. Pelaamisen tutoriaalit on upotettu ensimmäisten pelituntien sisään niin, että vinkit tarjoavat muistutuksia tarvittavista toimintapainikkeista ja muiden toimintojen pariin ohjataan mm. dialogin kautta. Pelaajan käyttöliittymää ei tungeta ruutuun liian kanssa, joten toimintojen käyttäminen ei katko pelikokemusta ja tuntuu miellyttävältä.
Maailma ottaa irti entistä enemmän edellisten pelisarjan osien potentiaalista lisäämällä ohjelmoituun putkijuoksuun myös vapaasti tutkittavaa maailmaa, mikä tuo tuntuman lähemmäksi muita post-apokalyptisen selviytymisgenren pelejä. Falloutien kaltaista vapautta odottaville Exodus voi tuoda pettymyksen, sillä täydestä vapaudesta ei ole kyse, vaan tarinan lomaan sijoitelluista mahdollisuuksista ottaa ympärillä näkyvä tila haltuun. Vaikka tarina etenee junan mukana, pääsee tutkittavilla alueilla ja tehtävien yhteydessä käyttämään muitakin liikkumiskeinoja, kuten veneitä ja autoja. Tutkimisesta hyötyy keräiltävien lokien ja postikorttien sekä tietysti tarvikkeiden, aseiden, romumetallin sekä kemikaalien muodossa.
Aseita esitellään jo alussa useita erilaisia, kuten paineilmalla toimiva hiljainen Tikhar-kivääri sekä klassinen AK-47 (nimellä Kalash), hauskoja käsiaseita, kranaatteja ja molotoveja unohtamatta. Löytämistään aseista voi ottaa mukaansa pelkkiä päivityksiä ja ammuksia, mutta romumetallista ja kemikaaleista on myös monipuolisesti hyötyä rakentelussa. Pieniä rakenneltavia tarvikkeita, kuten lääkeampulleja ja kaasunaamarin suodattimia sekä kevyitä paineilmakiväärin ammuksia voi näpertää missä tahansa omasta selkärepusta käsin, mutta suurempiin varustepäivityksiin, kaasunaamarin korjaamiseen ja aseiden putsaamiseen tarvitaan junasta löytyvää työstöpenkkiä. Tavallisia ammuksia voi valmistaa myös muualla maailmassa vastaan tulevissa penkeissä. Tarvikkeiden huolto on tärkeässä osassa, sillä kaasunaamaria tarvitaan yhä usein, joskaan ei jatkuvasti ja rapaiseksi päässeet aseet lakkaavat toimimasta. Rakentelu tuo mukavaa valinnanvapautta pelaamiseen, mutta ei keskitä kaikkea tekemistä myöskään jatkuvan rakenteluntarpeen ympärille.
Hiipiä vai eikö hiipiä – päätä itse
Kerronta ja tunnelma ovat sitä ehtaa Metro-herkkua, johon päästiin tottumaan jo kahdessa ensimmäisessä osassa. Edetä voi joko juosten ja pyssyt paukkuen, varjoissa hiippailemalla tai näitä kahta yhdistellen. Pelaajan itsenäiset päätökset tutkia paikkoja ja tehdä ylimääräisiä tehtäviä vaikuttavat lähinnä omaan kokemukseen maailmasta. Kerronta etenee joutuisasti ja mukavasti ohjelmoidun toiminnan kautta, mutta väliin jää aikaa fiilistelläkin ja nauttia matkanteosta. Löysäilemään ei kuitenkaan päästä, sillä taisteluissa on totisen mättämisen maku aseiden paukkuessa ja aggressiivisten mutanttien rymytessä iholle kuten ennenkin. Valintoja juonen etenemisestä pääsee ja joutuu myös tekemään, joten seikkailun lopputulos riippuu pelaajasta itsestään.
Peli noudattaa visuaalisesti sarjan tuttua ilmettä. Rosoinen ruosteen, mätänevän lihan ja säteilyn ryydittämä maa jatkuu melankolisen kauniina, kuumottavana ja yksityiskohtaisena metrotunneleiden ulkopuolellekin. Maisemiin ja paikkoihin on nähty selvästi vaivaa, mikä tekee tutkimisestakin jännittävää. Uutena ominaisuutena mukaan tuotu vuorokaudenajan vaihtelu antaa oman lisänsä paitsi visuaaliseen ilmeeseen, myös pelin sisältöön. Niin ihmis- kuin mutanttivihollistenkin esiintyminen ja vaihtelevuus muuttuvat valon määrän mukaan, sekä lisäksi se, kuinka helposti eri viholliset havaitsevat pelaajan. Esimerkiksi pimeydessä on helpompi käydä älykkäähkön oloisesti käyttäytyvän ja keskenään kommunikoivan ryövärilauman kimppuun, mutta äkäisten mutanttien reitille on myös helppo osua täysin vahingossa. Taskulamppuakin voi käyttää, mutta varaustasosta on huolehdittava ja valo tekee pelaajasta näkyvämmän vihollisille. Vuorokaudenaika vaihtuu nokosilla, joita varten löytyy yleensä useita paikkoja eri alueilta.
Tärkeä osa tunnelmaa ovat tietenkin myös äänet. Ympäristön, esineiden ja aseiden muodostama äänimaisema on uskottavan kuuloinen ja etenkin yksin samoillessa se on tärkeä osa selviytymistä. Vihollisten äänet erottuvat sekä läheltä että kaukaa ja jännityksen kannalta tämä toimii. Musiikkia tarjoillaan hienovaraisesti ja pienieleisesti juuri oikea määrä, joskin sen saa halutessaan vaimennettua kokonaankin. Englanninkielinen dialogi on selkeää ja kuunneltavissa ilman tekstejäkin, mutta koska tehtävänannot ja kuvaukset tulevat pääasiallisesti dialogin kautta, tekstitys selkeytti ymmärtämistä. Dialogi on pääosin ääninäytelty hyvin, mutta heikot hetkensäkin sillä valitettavasti on. Toisinaan hahmojen jutut kuulostavat tilanteeseen nähden joko tarpeettoman dramaattisilta tai vastaavasti yhtä jännittäviltä kuin eilinen perunasoppa. Dialogin puutteista huolimatta omaan joukkoon tutustutaan pikkuhiljaa reissun edetessä ja tietynlainen yhteys pääsee syntymään alkuhaparoinnin jälkeen. Suhde matkatovereihin tuntuu syvenevän kilometrien kertyessä ja se motivoi tarinan ja etenemisen kannalta.
Koska mikään ei ole virheetöntä
Nätissä, jännittävässä ja viihdyttävässä Exoduksessa on myös selviä puutteita, kuten se, ettei selkeää tehtävälokia oikeastaan ole. Tehtävien suorituspaikat näkyvät kartalla valkoisina rukseina, mutta jos tehtävänantoa ei ole kuunnellut kunnolla tai jotakin on jäänyt tajuamatta, voi pähkäilyyn hukata aikaa. Lyhyemmissä peleissä tämä ei harmittaisi niin paljoa, mutta pidemmässä, 20-tuntisessa selviytymisseikkailussa jonkinlainen loki olisi tarpeen. Myöskään ohjelmoiduista hyppysäikyistä, eli nurkan takaa ilmaantuvista, painimatsiin haastavista mutanttivihulaisista ei olla päästy, mikä ärsyttää. Nämä yhden napin takomiset eivät oikeastaan huvittaisi enää lainkaan tämän tasoisissa peleissä. Graafisia ongelmiakin on: pelinsisäinen näkökentän laajuuden säätö, tuttavallisemmin FOV-slider puuttuu asetuksista kokonaan, liikesumennusta ei ole mahdollista kytkeä kokonaan pois käytöstä, grafiikka kärsii ajoittain bugeista ja vastaan tuli suorituskykyongelmiakin. PC-versio ei ainakaan arvosteluvaiheessa ollut kunnolla optimoitu, koska selvää kuvan pätkimistä ja ruudunpäivitysnopeuden rankkoja pudotuksia esiintyi usein ja huonoilla hetkillä, kuten ampuessa. Nämä ongelmat aiheuttivat pettymystä muuten mainion ja mieluisan pelikokemuksen parissa.
Metro Exodus olisi voinut olla se ihana ja seikkailunnälkäisen tyydyttävä viiden tähden pelikokemus, mutta pistesaldo riitti lopulta neljään tähteen. Jään toivomaan saapuvaksi suorituskykypäivityksiä ja lisää mahdollisuuksia säätää pelin mukavuusasetuksia. Aikalisä ennen julkaisua oli lopputulokseen nähden hyvä ajatus kehittäjältä, mutta olisiko vaikkapa kuukausi lisää lykkäystä johtanut eheämpään suorituskykyyn? Jos sarja on tähän asti maittanut, kirjat ovat luettuna tai tuorein osa kiinnostaa ihan uutena juttuna, voin suositella tätä matkaa lämpimästi. Kaasunaamari kainaloon, Kalash olalle ja kohti uutta maailmaa, blin.
Lisähuomiona:
Peli on saatavilla tällä hetkellä PC:lle vain Epic Games Storesta, jonne se siirtyi yllättäen yksinoikeuspeliksi julkaisijan toimesta lähellä julkaisuajankohtaa. Ennakkotilauksia oli ehditty jo myydä mm. Steam Storen kautta, mutta pelin ostaminen Steamiin ei tällä hetkellä ole mahdollista. Muualta kuin Epic Games Storesta ennakkotilanneet käyttäjät voivat pelata Exodusta julkaisijan mukaan ostoksen yhteydessä luvatulla tavalla, mutta varmaa tietoa tulevaisuuden saatavuudesta Epicin ulkopuolella ei tällä hetkellä ole.
Käytetty laitteisto:
CPU: Ryzen 7 2700x 4.2 GHz
RAM: G.Skill Trident Z RGB 16Gb 3200 MHz
MSI X470 Gaming Pro Carbon
Asus GeForce GTX 1080 STRIX 8GB
Metro Exodus (Tietokonepelit)
Hyppää Artyomin saappaisiin ja selviydy kaikenkarvaisista kauhuista matkalla uuteen maailmaan.
- Tutkimisen mahdollisuus on mukava juttu
- Hiiviskelyä tai ammuskelua – hauskaa on
- Ideaa on laajennettu ja se toimii
- Tehtävissä toisinaan epäselvyyttä
- Onko tätä edes optimoitu PC:lle?
- Hyppysäikyt ovat halpoja.
Keskustelut (4 viestiä)
16.02.2019 klo 11.51 10
Päähenkilö ei amerikkalainen
-Ei moninpeliä
-Ei mikromaksuja
18.02.2019 klo 00.02 5
18.02.2019 klo 03.18 2
Itse pidin paljon tästä, että peli nakittaa pelaajaa itse kuuntelemaan keskustelut. Ettei ihmiset vaan skippaan näitä, ja menetä isoa osaa Metron valmiiksi upeasta tarinasta. Myös aiemmin Metroissa on ollut tärkeää kuunnella niin toverien kuin vihollisten keskusteluja, itse dikkasin ainakin.
Kyllähän karttataskusi mukana on tehtävänanto kirjoitettuna lyhyesti, ettei se nyt siihen kaadu jos et kuunnellut tehtävänantoa.
Itse pelin pyöriminen toimi moiteettomasti Xbox Onella, ainoastaan vain kerran peli jäätyi, tosin saattoi johtua siitä että 8 tuntia putkeen oli hakattu menemään.
Metro Exodus osaa jatkaa tarinaa erinomaisesti ja pitäkää mielessä, että jokainen tekosi vaikuttaa tarinaan. Peli ei pääasiassa tuo mitenkään esiin vaikuttiko juuri ammuttu luoti tarinaan tai pelastettu siviili tarinaan. Tätä rakastan Metro-sarjassa. Sinun teot määrittelee, selviääkö kaikki matkasta vai ei.
Tutkikaa ympäristöä ja kiikaroikaa rauhassa uusia paikkoja! Se tuo niin paljon lisäsisältöä pelkän päätarinan ympärille. Itse nautin todella paljon, juuri tänään sain päätökseen tarinan hyvällä lopetuksella, kiitos hiippailun jne, aloitinkin pelaamaan uudelleen mutta tällä kertaa aseet laulaen!
18.02.2019 klo 07.36 2
"Tehtävissä toisinaan epäselvyyttä"
Itse pidin paljon tästä, että peli nakittaa pelaajaa itse kuuntelemaan keskustelut. Ettei ihmiset vaan skippaan näitä, ja menetä isoa osaa Metron valmiiksi upeasta tarinasta. Myös aiemmin Metroissa on ollut tärkeää kuunnella niin toverien kuin vihollisten keskusteluja, itse dikkasin ainakin.
Kyllähän karttataskusi mukana on tehtävänanto kirjoitettuna lyhyesti, ettei se nyt siihen kaadu jos et kuunnellut tehtävänantoa.
...
Tutkikaa ympäristöä ja kiikaroikaa rauhassa uusia paikkoja! Se tuo niin paljon lisäsisältöä pelkän päätarinan ympärille. Itse nautin todella paljon, juuri tänään sain päätökseen tarinan hyvällä lopetuksella, kiitos hiippailun jne, aloitinkin pelaamaan uudelleen mutta tällä kertaa aseet laulaen!
Kyllä, nuo keskustelut ja niiden sisällöt sävyineen kaikkineen ovat merkittävä osa tarinaa ja pelikokemusta. Toverihahmojen luokse kannattaa kävellä välillä ihan muuten vaan, koska esim. spartalaisilta irtoaa usein hyvää juttua noin fiiliksen kannalta. Toisinaan jokin muu vain vei huomion sillä hetkellä, kun tehtävien ohjeistus oli päällä (lue: jokin kävi kimppuuni), joten vikaa saattoi olla tuolta osin myös arvostelijan päädyssä. Mutta olen samaa mieltä kanssasi, keskusteluja ei kannata kiireessä skippailla.
Ehdottomasti, kannustan myös tutkimaan! Esim. ihmisten hylättyjen kotien ja julkisten tilojen tonkiminen on muutenkin kuin sälän vuoksi hauskaa. Tarinaa ja tunnelmaa aukeaa aivan eri tavalla, kuin juoksemalla suorinta reittiä maaliin. Exoduksen kanssa kannattaa ottaa aikansa, mihinkään ei ole hoppu.