Masters of the Air 5/9: joutavasta alustuksesta huolimatta paras taistelu tähän mennessä

On sille haikea hymy suotava, kun eloonjääneet amerikkalaiset taistelutoverit kokoontuvat taas yhteen Iso-Britanniassa putoiltuaan eri puolille maailmaa 3. jaksossa - vaikken varsinaisesti muista nähneeni 80-90 prosenttia heistä aiemmin. 4. jakso oli asiaankuuluva hengähdystauko, mutta se jäi tavoitteistaan.

Tänään pommilentueen on häirittävä teollista liikennettä Münsterin lähistöllä. Sankarien supatus selventää sen olevan kohahduttavaa, että tehtävään osallistuu väsynyttä väkeä ja vain 17 pommikonetta. Osa pojista ei myöskään tahdo pommittaa kaupunkialuetta sunnuntaina, joten pommituksen moraali on peräti mainittu.

Uutta on itsemurhatehtävän maku, mikä tavallaan tekee kerronnasta hahmovetoisempaa, vaikka kyse on yhä naamaripäistä. Tehtävän tavoitteet eivät ole korostetun turhia tai tärkeitä. Jos siis tulkitsemme, että johto koettaa ottaa resursseistaan rippeetkin irti yleisistä syistä, on kunkin itsemurhakandidaatin tilanne tuplasti traagisempi. Jälleen pommikoneet ajetaan ilmatorjuntaan eli räjähdysten keskelle, joiden takana odottaa herhiläismäinen parvi hävittäjiä. Tunnistettavien hahmojen koneen putoaminen on toteutettu osuvammin kuin 3. jaksossa. Selviääkö kukaan hengissä tai (mikä on realistisempi huoli) ilmassa?

Intensiivisyyttä ruokkii myös musiikki. Koin lieviä kylmiä väreitä taistelun aikana, joo. Koko totuus on se, että muistan mainita musiikin, koska musiikki on dramaattista jo pitkitetyn nousun aikana ja epähuomiossa aloin tuijottaa jotakin mielenkiintoisempaa eli dramaattisesti poseeraavia action-figuureitani. Tarkoitus on keskittyä jokaiseen hetkeen aina.


Keskiarvo 5 jakson jälkeen:


< Jakso 4/9 --- Jakso 6/9 >

Katsottu: Apple TV+