Tuorein sisältö

Listasunnuntai #204

Mikko Heinonen

08.09.2013 klo 16.43 | Luettu: 6839 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Kummat jätkät
Miha Rinteen ansiokas Matkailua pelialalla -sarjakuva ilmestyi viime viikolla. Se kertoo kovin totuudenmakuisen, mutta tietenkin täysin kuvitteellisen tarinan siitä, miten pelien tekeminen on (Suomessakin) kehittynyt yksittäisten kellarigurujen puuhastelusta miljoonabisnekseksi.

Sarjassa myös vilahtelee jokseenkin tunnistettavia pastisseja muutamista pelibisneksen erikoisimmista tyypeistä. Useat heistä ovatkin melkoisia persoonia, ja tämän sunnuntain lista on omistettu heille.

Matthew Smith




Manic Miner ja Jet Set Willy olivat kovia hittejä Sinclair Spectrumilla 1980-luvun alussa. Niiden avulla Smithistä tuli yksi ensimmäisistä julkkisohjelmoijista, ja ostava yleisö odotti hänen uutta tuotantoaan kieli pitkällä.

Smith ei kuitenkaan saanut jatkettua hittiputkeaan, vaan idea toisensa jälkeen jäi pöydälle. Kenties menestys oli osaltaan nostanut rimaa korkealle. Olikin ehkä kuvaavaa, että miehen viimeinen kasibittisille kotimikroille suunniteltu projekti oli nimeltään Attack of the Mutant Zombie Flesh Eating Chickens From Mars. Sen jäätyä kesken Smith sulki yhtiönsä ja hävisi julkisuudesta, ja spekulaatio miehen myöhemmistä vaiheista lähti luonnollisesti pyörimään. Smithistä tehtiin jopa dokumentti "Spectrum Diamond", joka on esitetty Suomessakin.

Elettyään vuosia mm. hollantilaisessa kommuunissa Smith palasi lopulta julkisuuteen vuoden 2000 tienoilla, hämmästyneenä ja kiitollisena saamastaan huomiosta. Hän työskentelee edelleen pelien parissa.

Stavros Fasoulas




Stavros on nimestään huolimatta suomalainen miekkonen ja melkein kuin Suomen Matthew Smith, paitsi että hän suoritti julkisuudesta poistumisensa ilmeisen lopullisemmin. Fasoulasin Sanxion (1986) oli ensimmäinen Suomessa kehitetty tietokonepeli, joka sai kansainvälisen julkaisun. Sen jälkeen Stavros teki kaksi peliä lisää C64:lle ja muutaman Amigalle, joskin osa Amiga-peleistä jäi julkaisematta. Yhdeksänkymmenluvun loppupuolella hän sai tarpeekseen koko alasta ja nosti kytkintä, eikä ole sittemmin antanut haastatteluja tai julkaissut koodia. Miehen olinpaikan tietävät vain harvat ja valitut, joista kukaan ei tätä salaisuutta paljasta.

Nimettömien todistajalausuntojen perusteella herra Fasoulas muistuttaa melkoisesti erästä Peliala-sarjakuvan keskeistä hahmoa.

Jeff Minter




Toisin kuin aiemmat listatut, Minter ei ole hävinnyt minnekään, vaan on toiminut pelialalla 1980-luvun alusta asti. Se ei kuitenkaan tee hänestä yhtään vähemmän merkittävää tai erikoista. Minterin pelit, joita hän on julkaissut nyt jo neljällä vuosikymmenellä, poikkeavat filosofialtaan ja ulkonäöltään valtavirrasta. Ne ovat äärimmäisen nopeatempoisia ja tuottavat omanlaisiaan visuaalisia ärsykkeitä. Hän on ollut myös aina käytettävissä, kun on pitänyt tehdä jotakin erikoisille laitteille, kuten vaikka Konix Multi-Systemille, Atari Jaguarille tai NUON-DVD-soittimille. Videolla näkyy, millaista jälkeä tekee Jaguar CD:n "Virtual Light Machine", kun sille syöttää musiikki-CD:n.

Minterin pelit ja ohjelmat tihkuvat viittauksia laamoihin ja muihin sorkkaeläimiin (ohjelmistotalon nimikin on Llamasoft); itsestään hän käyttää pseudonyymia YAK. Joviaali miekkonen on vieraillut Suomessakin Assembly- ja Alternative Party -tapahtumissa.

"Wild Bill" Stealey




MicroProse oli 1980-luvulla kova sana simulaatioista puhuttaessa. Sen toinen perustaja Sid Meier on edelleen erittäin tunnettu, mutta vain vanhemmat pelaajat muistavat Wild Billin. Firmaa johtanut entinen USA:n ilmavoimien upseeri olikin hyvää PR:ää lentosimulaattoreille, joita tehtiinkin miltei kaikista jenkkien käytössä olevista sotalentokoneista ja -helikoptereista. Wild Billin naamataulua näki Suomenkin mikrolehdissä säännöllisesti ja markkinointi oli tietenkin täyttä amerikkaa.

MicroProse haukkasi sittemmin hieman liian suuren palan ostaessaan British Telecomilta sen pelijulkaisutoiminnan (Firebird, Rainbird, Silverbird) ja kaatui lopulta itse toisen simulaattorikustantajan, Spectrum Holobyten syliin. Wild Bill perusti uuden firman, jonka nimekkäimpiä tuotteita oli verkossa moninpelattava Air Warrior -lentosimulaattori. Hän toimii edelleen yrityksen johtotehtävissä.

John Romero




Kahdesta DOOMin takana vaikuttaneesta Johnista Romero oli alusta asti enemmän rocktähtihenkinen ja ulospäin suuntautuva, siinä missä Carmack oli kiinnostuneempi vain koodaamisesta. Kymmeniä pelejä ennen jo ennen iD-aikaansa ohjelmoineen Romeron kynästä oli lähtöisin kenttäsuunnittelu koko DOOMin ykkösepisodissa (siinä, joka levisi sharewarena) ja myös mm. suuri osa Quaken kentistä.

Lähdettyään omilleen iD Softwaresta Romero perusti Ion Storm -studion kehittääkseen megapelinsä Daikatanan. Kuten tunnettua, sen kehittämisessä ja markkinoinnissa tehtiin aika kasa arviointivirheitä, ei vähimpänä mainoskampanja "John Romero's about to make you his bitch". Vuosia myöhässä ilmestynyt peli lytättiin liki kaikkialla ja Romero joutui taas ottamaan lusikan kauniiseen käteen. Mies on edelleen tekemisissä pelien kanssa.

Richard Garriott




"Lord British" on itse asiassa amerikkalaisten vanhempien lapsi, mutta eli ensimmäiset vuotensa Isossa-Britanniassa. Tästä tarttuneet puheenparret ansaitsivat hänelle kaveriporukassa lempinimen "British". Lordiuden mies kehitti sittemmin itse, ja onkin kiitettävässä määrin elänyt unelmaansa.

Garriott nousi kuuluisuuteen ja miljonääriksi kehittämällä roolipelejä, joista maineikkain on Ultima-sarja. Kertynyttä omaisuutta hän on käyttänyt mm. lentämällä avaruuteen ja rakentamalla upean Britannia Manor -kartanon Teksasiin. Garriott myös omistaa kaksi Kuun pinnalla sijaitsevaa venäläistä luotainvaunua. Lord Britishin tuorein roolipeliprojekti haki taannoin Kickstarterissa miljoonaa ja sai kaksi.

Phil Fish




Vaikka olisi tehnyt vähemmänkin pelejä, se ei ole este erikoisille maneereille. Vuoden 2013 Kiukkupussi-palkinnon saajaksi vahva ehdokas onkin Fez-pelin kehittäjä Phil Fish. Fish esitti vahvoja näkemyksiään jo Indie Game: The Moviessa, ja lopullisesti hän poltti päreensä koko pelialaan viime kesänä, saatuaan omasta mielestään osakseen niin paljon aiheetonta kritiikkiä. Nyt Fez II on kuulemma peruttu ja Phil jättänyt koko bisneksen taakseen.

V2.fi | Mikko Heinonen
< Lauantai-illan Kevyi... Lauantai-illan Kevyi... >

Keskustelut (4 viestiä)

perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

08.09.2013 klo 17.42 1 tykkää tästä

Näitä visioijia ja erilaisia ihmisiä kyl kaivattais enemmänki. Ihan sen takia, et pelit ei jäis jumittaan tähän "tehdään nyt tollanen ku viimeksikki tehtiin" pyörittelyyn. Vähän sääli nähä et porukka irtisanoo ittensä jostai megakorporaatiosta ja lähtee tekemään omaan firmaan täysin samanlaista peliä ku mitä tekivät aiemmin paremmal palkal ja pienemmil vapauksil.

Melkein toivois et alkais peleissäki näkymään enemmän "directed by" tyyppistä mainostelua ja tuotantofirmat jäis sinne taustalle, eikä enää sit voitais ratsastaa sillä firman nimellä vaikka työntekijät o vaihtuneet ajat sitte... Toisesta Crysiksestä jäi ekaa kertaa mieleen tämä "directed by" joskin nimi jo unohtunut.
fly

08.09.2013 klo 20.38

Hänet unohdit:

Jukka Tapanimäki (11. elokuuta 1961 – 1. toukokuuta 2000) oli 1980-luvun lopussa ehkä tunnetuin suomalainen tietokonepelien tekijä Stavros Fasoulasin ohella. Tapanimäen pelit on tehty Commodore 64 -tietokoneelle, mutta niistä on olemassa käännöksiä myös muille laitteille. Monet muistavat Tapanimäen myös MikroBitti- ja C=-tietokonelehtien peliarvostelijana ja kovatasoisten ohjelmointiartikkelien kirjoittajana. Hän julkaisi vuonna 1990 myös kirjan C-64 Pelintekijän Opas.

Alun perin Tapanimäki oli kiinnostunut mainosgraafikon urasta, mutta reputettuaan Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeissa kahdesti hän hakeutui lukemaan kirjallisuutta. Ensimmäisen vuoden jälkeen, kesällä 1985, hän hankki itselleen Commodore 64:n, ja vaikka hänellä ei ollutkaan aiempaa kokemusta tietokoneista, päätti hän jo parin kuukauden jälkeen ryhtyä pelintekijäksi. Hän lopetti opiskelun ja meni myöhemmin työttömyyskortistoon voidakseen keskittyä ohjelmointiin.

Vuosi 1986 kului Tapanimäellä kokeilujen tekemiseen. Eräs aikaansaannoksista oli Aikaetsivä-niminen laaja Infocom-tyyppinen suomenkielinen tekstiseikkailupeli, johon tamperelainen Triosoft varasi julkaisuoikeudet. Peli mainittiin lyhyesti MikroBitti-lehdessä tuohon aikaan säännöllisesti ilmestyneellä Risto Siilasmaan toimittamalla Commodore sisäpiiri -palstalla, mutta saamistaan kehuista huolimatta Aikaetsivää ei kuitenkaan koskaan julkaistu.

Ensimmäinen Tapanimäeltä julkaistu peli oli MikroBitin numerossa 6–7/1986 julkaistu Monolith, jota seurasi C=lehden numerossa 1/87 ohjelmalistaukseksi painettu Uridium-tyylinen räiskintäpeli Minidium, jonka teosta kerrottiin lehdessä seikkaperäisesti. Monet tietokoneharrastajat seurasivatkin jatkossa Tapanimäen pelintekijäuran kehittymistä hänen omien lehtiartikkeliensa kautta.

Tapanimäen ensimmäinen kaupallinen julkaisu oli Octapolis (1987, julkaissut English Software). Octapolis sisältää sekä tasohyppelyä että avaruusalusräiskintää. Tuohon aikaan kaupallisetkin pelit olivat sen verran pienimuotoisia, että yksi henkilö pystyi tekemään koko pelin. Tapanimäki oli tehnyt Octapoliksen itse musiikkia lukuun ottamatta.

Seuraavana vuonna (1988) ilmestyi Tapanimäeltä Netherworld (pelin työnimenä oli ollut Abyss Zone). Se oli omintakeinen peli, jossa ohjattiin avaruusalusta luolastossa ja kerättiin timantteja. Pelin julkaisijana toimi Hewson-yhtiö, joka käytti pelin kannessa Tapanimäen kasvoja (Jukalta lupaa kysymättä). Pelin musiikista (Commodore 64 -versiossa) vastasi Jori Olkkonen.

Vielä samana vuonna ilmestyi edelleen Hewsonin julkaisemana Zamzara, joka oli varsin tavanomainen toimintapeli, jossa ohjattiin erilaisilla aseilla varustettua sotilasta futuristisessa ympäristössä. Monet toimintapelien ystävät pitivät Zamzaraa mainiona, erityisesti kiiteltiin grafiikan vaihtelevuutta. Peli sai kuitenkin kritiikkiä liiallisesta vaikeudestaan. Charles Deenenin peliin tekemä musiikki sai erikseen kehuja.

Vuonna 1991 ilmestyi vielä Elitestä ja Mercenarysta inspiraationsa saanut, viivoista koostuvaa 3D-grafiikkaa hyödyntänyt Moonfall, jossa ohjattiin avaruusalusta pilotin näkökulmasta. Hewsonin kanssa tehdyistä sopimuksista johtuen peli saatiin julkaistua vasta pari vuotta valmistumisensa jälkeen, ja se epäonnistui kaupallisesti. Julkaisijana oli 21st Century Entertainment (Hewsonin uusi nimi).

1990-luvun alussa Tapanimäki toimi vielä Pelit-lehden ja MikroBitin avustajana. Hän esimerkiksi piti MikroBitissä Konsolaatikko-nimistä palstaa, jossa arvosteltiin pelikonsolien pelejä. Jukka Tapanimäki kärsi sydämen vajaatoiminnasta ja kuoli sydänvaltimon kovettumistautiin toukokuussa 2000.

Pidetään Jukan muistoa yllä.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

08.09.2013 klo 20.46 1 tykkää tästä

fly kirjoitti:
Hänet unohdit:

Jukka Tapanimäki (11. elokuuta 1961 – 1. toukokuuta 2000) oli 1980-luvun lopussa ehkä tunnetuin suomalainen tietokonepelien tekijä Stavros Fasoulasin ohella.


En unohtanut, vaan jätin tarkoituksella pois. Tapanimäki kuuluu enemmänkin Suomen peliteollisuuden tukijalkoihin kuin varsinaisten eksentrikkojen listalle. Hän ei paennut julkisuutta, vaan teki pitkän päivätyön toimittajana peliohjelmoinnin lisäksi.
Astorethein

Rekisteröitynyt 25.09.2011

08.09.2013 klo 20.48

Haluaisin kyllä kokeilla tuota Daikatanaa, sen verran maineikas peli kuitenkin kyseessä, vaikkakin hiukkasen negatiivisessa mielessä. Gamersgatesta näköjään irtoaisi kympillä.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova