Pitkän historian omaava pelitalo Traveller's Tales on jo lähes 20 vuotta keskittynyt täysin pelikokemusten toteuttamiseen Lego-palikoiden muodossa. Aktiivisimpana aikana markkinoille tuotiin jopa kolme julkaisua vuoden aikana, mutta nykyisellään tahti on merkittävästi rauhallisempi – onhan edellisestä Lego Star Wars -pelin julkaisusta jo yli neljä vuotta. Hyvä näin, koska Batmanista on onnistuttu ajan kanssa luomaan pelikansaa hellivä monipuolinen ja laadukas julkaisu.


Vuosien saatossa olen vähintäänkin kokeillut lukuisia Lego-pelejä. Niiden perusteella osasin odottaa leppoisaa co-op-tasoloikintaa, mutta mitä vielä, uusi Legohan on AAA-luokan toimintaseikkailu. Nuori peliväki on kuitenkin pidetty toteutuksen keskiössä ja peli soveltuu mainiosti jo pienimmille alakouluikäisille. Keski-iän kriisiä potevana pelikonkarina koin pelin varsin helppona ja Lego-viitteet huomioiden hieman lapsellisena, mutta siitä huolimatta erinomaisena seikkailuna ilman että pipo kiristäisi liikaa. Peli on tehty niin isosti ja huolitellusti, että siitä löytyy iloa vähän vauvaa vanhemmasta vaariin.



Pelin tarina alkaa Bruce Waynen lapsuudesta ja siinä kohdatusta menetyksestä. Lapsuutta ei kauaa koeta, kun siirrytään rikollisia kohtaan tunnetun kostonhalun kautta Batmanin syntyyn. Alku Brucen saappaissa toimii tutoriaalina peliin Ras al Ghulin opissa ja varsinainen seikkailu alkaa, kun Batmanin viitta puetaan harteille. Varsinaisessa seikkailussa kohdataan liuta tuttuja konnia ja mieltä lämmittäviä viittauksia Batman-elokuviin ja tv-sarjoihin. Tarina on melko vauhdikas ja yksittäiset pääviholliset käsitellään verrattain nopeasti, minkä vuoksi tarina ei onnistu syventymään mestariteoksi, mutta tarjoaa kuitenkin mukavan pintaraapaisun läpi Batman-universumin.


Seikkailu tapahtuu neljästä saaresta koostuvassa todella laajassa Gotham Cityssä, jossa riittää runsaasti puuhattavaa myös päätarinan ohessa. Laajassa maailmassa liikkuminen onnistuu moottoripyörin ja erilaisten Batmobilien avulla, jotka ovat tilattavissa paikalle aina napin painalluksella. Monesti joustavampi liikkumismuoto on kuitenkin rakennusten yläpuolella tapahtuva sinkoilu koukkulaukaisimen ja viitan avulla.


Varsinaiset tarinakenttien tapahtumat sijoittuvat pääosin normaalisti avoimen maailman ulottautumattomiin suljettuihin sisätiloihin, mutta ulkotilojakin hyödynnetään enenevissä määrin erityisesti seikkailun loppupuolella. Sisätiloihin uppouduttaessa koin monen wau-tunteen, koska tiluksissa ja tasoissa oli rutkasti vaihtelua ja yksityiskohtia. Legokansaa täynnä oleva jättimäinen yökerho, liekehtivä museo ja valtava sirkusteltta miljöinä jäivät erityisesti mieleen. Tehtävien aikana kohdataan vihollisia, ratkotaan legomaisia aivopähkinöitä hyödyntäen sankarien erikoiskykyjä ja mikä melkein olennaisinta, keräillään pelimaailman salaisuuksia. Kerättävien esineiden etsiminen vei välillä salakavalan paljon aikaa, kun olihan se kentän viimeinen puuttuva surffilauta palattava etsimään. Aarteita hakiessa tulee monesti tuhottua tasojen kaikki irtaimisto samaan syssyyn.



Peliä voi pelata hyvin yksin, mutta se on erityisesti suunniteltu kahden pelaajan jaetun ruudun iloksi – nimenomaan jaetun ruudun, verkkomoninpeliä ei ole tarjolla. Pelissä seikkaillaan aina kahdella hahmolla ja erilaisten hahmojen taitoja tarvitaan usein vuoron perään, joten hahmojen välillä tulee melko paljon vaihdeltua yksin pelatessa. Jaetun ruudun pelaaminen, siihen liittyminen ja yksin jatkaminen toimivat todella jouhevasti. Pelasi sitten yksin tai yhdessä, tarina etenee sujuvasti. Tarinaa pelissä esitetään pelimoottorilla pyörivin välivideoin onnistuneen ääninäyttelyn kera. Äänimaailma tukee hyvin pelikokemusta.


Lepakkomiehen lisäksi seikkailu etenee vaihtuvan sivuhahmon kanssa. Mukana pelattavina hahmoina ovat Robin, Catwoman, Batgirl, Nightwing, Jim Gordon ja Talia Al Ghul. Kaikilla hahmoilla on omat erikoiskykynsä ja niitä tarvitaan vaihtelevasti erilaisten puzzlejen selvittämisessä kuitenkin niin, ettei yksittäisessä tarinatehtävässä tarvitse olla jatkuvasti pelattavien sivuhahmojen välillä vaihtelemassa. Erikoiskyvyt tuovat aivopähkinöihin vaihtelevuutta ja samanlaisia pulmia ei syötetä pelaajalle liukuhihnatahdilla, joten yksinkertaisimmatkaan lukon tiirikointihaasteet eivät pääse ärsyttämään. Monia pelielementtejä kohdataan myös vain kertaluonteisesti, esimerkiksi videopeli videopelissä, jotka tuovat mukavasti vaihtelua ja yllätyksellisyyttä.


Eniten toistuva elementti seikkailun edetessä on taistelut. Vastustajia niputetaan melko yksinkertaisin kontrollein; on isku, vastaisku, väistö ja erikoisisku. Taistelumekanismi on myös hieman kankea, joten en näitä Lego-hahmojen yhteenottoja luonnehtisi pelin vahvuuksiin, mutta peli ei onneksi ole jatkuvaa taistelua ja niitäkin tilanteita voi yrittää välttää hiipien. Varjoissa liikkuminen ja vastustajien sieltä yllättäminen onkin mukava vaihtoehto suoralle väkivallalle ja siihen pyrin ensisijaisesti. Pomovastustajat tarjoavat onnistuneesti omaa lisähaastettaan ja vaihtelua taisteluihin, mutta niitä asettui vastaan harmittavan harvakseltaan.



Oheistoimintaa on tarjolla rutkasti. Sivutehtävissä idean kopiointia on kampanjaan verraten enemmän ja toisto alkaa tuntua, jos näitä reilusti ratkoo. Ikäihmisten pelastamisesta ja porttiajohaasteista saa vähän lisätuohta, mutta ei niitä määräänsä enempää välttämättä viitsi suorittaa. Kartan neljän saaren ohella Batmanilla pääsee tutkimaan, laajentamaan ja ehostamaan omaa päämajaansa Batcavea. Siellä onnistuu myös kykyjen tuunaus ja kauppakin on aina auki vaihtelevan valikoiman voimin. Kiva ja varsin laaja lisä muutenkin moninaiseen kokemukseen. Ostettavia ja kenttien suorittamisista saatavia erilaisia asusteita ja värivaihtoehtoja niihin on saatavilla rutkasti, mikä tuntuu ilahduttavan ainakin meidän nuorisoamme ja vaatteet vaihtuvat tiuhaan.


Lopputekstien kohdalla pelikellossani oli takana 20 tunnin urakka. Aikamäärään sisältyi jonkin verran kohellusta ja sivutehtävien koluamista, joten kampanjan pituus melko tarkalla keräilyesineiden etsinnällä vei aikaa noin 15 tuntia. ”Lastenpelille” tuo olisi jo todella laaja kesto, mutta erinomaiselle koko perheen seikkailulle olisi toivonut jokusen tunnin lisämittaa. Laajaa pelimaailmaa ei tunnu hyödynnetyn täysin, joten lisäsisältöpaketin toivossa on hyvä elää.

Batman-universumi on lähtökohtana mainio perusta mistä ammentaa viihdetuotetta, mutta onnistuminen ei ole itsestäänselvyys. Uusin Lego Batman ylittää tässä riman hienosti loistavalla toteutuksellaan ja koko ajan uudistuvalla ja yllättävällä kampanjallaan. Itselleni erityisen hyvän yksinpelin merkki on se, kun tajuaa tarinan lopun häämöttävän ja se alkaa tuottamaan harmitusta ja haikeutta – tämänkertainen Batman-seikkailu aiheutti tuollaisia tuntemuksia. Se on itselleni yksi merkittävä onnistuneen peliseikkailun merkki, jota ei tule vastaan hirveän usein.


Jos muistelee kymmenen vuoden takaisia Lego-pelejä, niin uusin julkaisu on aivan erilainen ja takuulla paras tähän asti nähdyistä Lego-seikkailuista. Toimintatasohyppelyiden kategoriassa Astro Bot on ollut viime vuosien selkeä väripilkku ja omastakin mielestäni tarjonnut erinomaista viihdettä. Lego Batman yltää suureksi yllätykseksi ennakkoluuloihin nähden hyvinkin samalle tasolle, ollen monella osa-alueella jopa parempi. Batmanissa on toki myös se hyvä puoli, että se on saatavilla kaikille nykykonsoleille ja PC:lle, joten alustariippuvuus ei vaikuta pääseekö kokemuksesta nauttimaan. Peleistä innostuneelle 7-vuotta täyttävälle kummipojalle syntymäpäivälahjaa miettiessäni tässä olisi mitä mainioin vaihtoehto.