Tuorein sisältö

V2.fi betatestasi: Homefront: The Revolution

Matias Puro

19.02.2016 klo 16.45 | Luettu: 4195 kertaa | Teksti: Matias Puro

Omenapiirakan puolesta

Viiden vuoden takainen, Kaos Studiosin kehittämä Homefront oli monelle suuri pettymys. Julkaisija THQ:n ajauduttua konkurssiin tekijänoikeudet vaihtoivat käsiä muutamaan otteeseen, kunnes oikeudet päätyivät Deep Silverille, jonka tuottama Homefront: The Revolution näkee alkukesästä päivänvalon. Esimakua saatiin co-op -pelimuotoa esittelevästä betasta.

US VS. GKR+EMP = FPS/RPG


Amerikan lippu liehuu raunioiden keskellä. Ei, kyse ei ole Yhdysvaltojen uusimmasta Lähi-idän reissusta, vaan hyökkäyksestä Pohjois-Amerikkaan. Lennokkaassa kauhuskenaariossa Pohjois-Korean vallattua eteläisen kaimansa syntyy suuri Korean tasavalta (GKR), jonka piiput kääntyvät kohti kapitalismin emopesäkettä. Yllätyshyökkäyksessä tiputettu EMP-pommi käristää Amerikan sähköverkostot, minkä turvin GKR:n valtausjoukot nappaavat itselleen puolet mantereesta. Setä-Samuli ei kuitenkaan luovu Venice Beachin hiekkarannikoista tai Las Vegasin boulevardeista ilman vastalauseita, joten rivikansalaisten on aika tarttua aseisiin. Tarina ottaa paljon vaikutteita John Miliuksen kasariklassikko Red Dawnista, eikä ihme; Milius toimi myös konsulttina ensimmäisen Homefrontin käsikirjoitusprosessissa. Red Dawnin neuvostoarmeija on päivitetty nykyaikaisempaan uhkaan, mutta muuten Homefrontin maailma huokuu aitoa ahmojen henkeä.


Dambuster Studiosin kehittämä Homefront: The Revolution tapahtuu samassa maailmassa kuin sarjan aiempi osa, mutta suorasta jatkosta ei ole kyse. Eroja on tarpeeksi, ettei pahasti flopannut ykkösosa jatkuvasti kummittele takaraivossa; GKR:n hyökkäyksestä on kulunut jo viitisen vuotta, ja tapahtumapaikka on siirtynyt länsirannikolta Philadelphiaan. Suurimpana erona putkijuoksentelu on vaihdettu avoimempaan pelialueeseen, jossa pelaajalle annetaan vapaus taktikoida sekä lähestyä tilanteita omilla ehdoilla.

Beta-versiosta kirjoittaminen on aina hankalaa hommaa. Lyhyt esivilkaisu ei aina anna kunnollista kuvaa lopullisesta tuotteesta, eikä sisältöä uskalla tuomita suuntaan tai toiseen. Yksi tapa arvioida on kuvailla, miten betassa vietetty aika kului, ja millaisia tuntemuksia sen aikana syntyi. Tämäkään ei tietenkään aina anna parasta mahdollista lopputulosta, välillä kun betassa tarjoillaan tarkoituksellisesti pelin parhaat puolet nättinä pakettina. Toisinaan taas kyseessä on bugien riivaama, lähinnä suuntaa-antava vilkaisu siitä, mitä peli saattaa jonakin päivänä olla. Homefront: The Revolution tippuu auttamatta jälkimmäiseen ryhmään.

Hengitysharjoituksia ja kattoon syljeskelyä



Täysin kiertelemättä tahi kaunistelematta todettakoon, että Homefrontissa viettämästäni ajasta vähintään puolet kului peliseuraa etsiessä, kun V2.fi:n muu toimituskuntakin oli valitettavasti liian kiireinen betan aikana mukaan loikkaamaan. Jos arvioita kirjoitettaisiin jakamalla palstamäärä tasaisesti pelisisällön mukaan, tästäkin jutusta uhraantuisi kappale toisensa jälkeen pulssin lailla sykkivän tähtösen kuvailemiseen, jota pieni latausrinkula ympyröi. Hieno tähtihän kyseessä toki oli, matemaattisesti erheetönkin, mutta puolen tunnin kohdalla yhteysongelmat alkoivat riepoa. Kun ensimmäinen matsini lopulta käynnistyi, ehti peliaikaa kulua noin kolme minuuttia, kunnes taistelutoverini katosi bittiavaruuteen. Tuttuun valikkoon palatessani kuului kevyt huokaus, kun pieni rinkula aloitti jälleen pyörimisensä.

Jotakin hyötyä odottelusta sentään oli: tyhjässä peliaulassa pääsi helposti tutustumaan hahmon muokkausmahdollisuuksiin. Roolipelimäisesti pelihahmolle voi valita ulkonäön ja sukupuolen lisäksi taustatarinan, joka antaa pientä plussaa valittuun osa-alueeseen. Tämän lisäksi pelistä löytyy muutamaan kategoriaan jaetut kykypuut, joihin pisteitä upottamalla nostetaan esimerkiksi kestävyyttä, latausnopeutta tai ammusmääriä. Kokemuspisteiden lisäksi pelaamalla kerätään rahaa, millä saa hankittua lisää aseita ja vaatteita. Parempien tavaroiden sekä taitojen hankkiminen on nykyään moninpeleissä enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta Homefrontiin idea istuu rutkasti riviräiskintöjä paremmin. On loogista, etteivät kouluttamattomat vapaustaistelijat muistuta ensi hetkestä lähtien erikoisjoukkoja.

Väijyvät ahmat



Pitkistä odotteluista huolimatta lobbyni alkoi hiljalleen täyttyä ihmisistä. Betaan sisältyi muutamia kenttiä co-opista, pelin ainoasta moninpelimuodosta. Co-op-kampanja on yksinpelistä irrallinen pelimuoto, jossa korkeintaan neljä pelaajaa vapauttavat Philadelphiaa haastavissa kentissä. Tekijätiimin ennakkovaroitukset vaikeustasosta eivät olleet pelkkää mainospuhetta, sillä jopa puolet läpäisy-yrityksistä kaatui jo ensimmäisiin laukaustenvaihtoihin. Sissisota on muutettu oleelliseksi elementiksi pelaamista; GKR:n joukot ovat selvästi kantaväestön sissisotureita paremmin varustautuneita ja monilukuisempia, eivätkä vapaustaistelijat juuri koskaan pääse niskan päälle. Nopeat hyökkäykset, pikainen vetäytyminen sekä vihollisten väijyttäminen muuttuvat nopeasti ainoiksi elinehdoiksi.

Asymmetrinen sodankäynti muuttaa räiskintöjen perusasetelmat päälaelleen. Vaikka Halossa tai Gears of Warissa ihmiskunta onkin alakynnessä, Marcus Fenix ja Master Chief ovat aina kulmiensa kovimpia kundeja, jotka onnistuvat rökittämään näennäisesti ylivoimaiset vastustajat ilman hikeä. Homefront on tässä mielessä raikas tuulahdus genreen. Vaikka kädessäni oleva pyssykkä olisi vaihtunut tehokkaampaan, tai hahmoni oppinut uusia kykyjä, minulle ei koskaan tullut oloa, että olisin noussut vihollisteni yläpuolelle. Tunnelma muuttui enemmänkin sietämättömästä siedettävään, ja hyvä näin.


Homefrontin tapa käsitellä sissisodankäyntiä vaikutti hauskalta sekä uudenlaiselta, mutta tekniset ongelmat iskivät alituiseen vastaan. Kun peliseuraa löytyi ja kenttä lataantui, yhteysongelmat aiheuttivat monesti tökkimistä, joka teki ammuskelusta miltei mahdotonta. Beta tuntui muutenkin teknisesti hyvin keskeneräiseltä: tekstuurit olivat mitäänsanomattomia sekä suttuisia, pelattavuus tuntui keskinkertaiselta, vihollisen tekoäly käyttäytyi ajoittain raivostuttavan typerästi ja ruudunpäivitys takkusi alituiseen hyväksymättömille tasoille. Beta-versio tuntui myös kaatuilevan tiuhaa tahtia. Keskeneräisissä peleissä tekniset viat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta Homefrontin ongelmat olivat niin monilukuisia, että sisällön arvioiminen muuttui monesti mahdottomaksi.

Kaikesta nillityksestä, narinasta ja vinoilusta huolimatta en halua ristiinnaulita Homefrontia pelkän betan perusteella. Jos kaatuilut, takkuilut ja tökkimiset saadaan korjattua julkaisuun mennessä, The Revolutionista saattaa muodostua hyvinkin mielenkiintoinen sekä omanlaisensa räiskintäpeli. Teknisten ongelmien alta paistaa paljon hauskoja ideoita, joten nyt vain pidetään sormet ristissä, että seuraavassa versiossa hyvät puolet saavat enemmän huomiota kuin sarveiskalvooni palanut latausrinkula.

Betakoodin arvioitavaksi tarjosi Xbox.

V2.fi | Matias Puro
< Voita PlayStation 4 ... V2.fi testasi: Jimm'... >

Keskustelut (3 viestiä)

destev

19.02.2016 klo 19.36 2 tykkää tästä

Hetken aikaa etin sitä pirun linkkiä itse artikkeliin, ennenkuin tajusin että se on jo minun edessä. Tähän kun tottuu, niin on vaan parempi!
Jantsa

Rekisteröitynyt 14.12.2011

20.02.2016 klo 09.31 1 tykkää tästä

Youtuben yhden pelailuvideon perusteella tämä oli tyhmennettyä ja ylihelppoa huttua, nyt v2-arvostelija sanoo pelin olevan ihan helvetin vaikea. Jos peli on tosiaan haastava, saattaa tämä tuotos sittenkin kiinnostaa meikäläistäkin
Asko78

21.02.2016 klo 19.17 1 tykkää tästä

Tämä peli on pakkohankinta. Pidin jo ekasta mutta tämän artikkelin luettuani odotan paljon enemmän.

Kirjoita kommentti



Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova