Tuorein sisältö

V2.fi ennakkotestasi: Overwatch konsolilla

Manu Pärssinen

15.04.2016 klo 23.37 | Luettu: 2894 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Verkkoräiskintöjen reipas väriläiskä

Blizzardin Overwatch on tulossa reilun kuukauden päästä kauppoihin ja PC-version betatestejä on pyöritelty jo runsaasti. V2.fi pääsi ensimmäisten joukossa tutustumaan pelin konsoliversioon (testilaitteena oli PS4) sekä ottamaan mittaa riehakkaassa räiskeessä muuta pohjoismaalaista pelilehdistöä vastaan. Tärkein kysymys on tietenkin se, sujuuko Blizzardilta sivupolku verkkoräiskintään? Puolentoista tunnin session perusteella uskaltaisin sanoa ainakin alustavasti, mutta silti merkitsevin äänenpainoin, kyllä.


Overwatchin näkyvin piirre pelimedioissa ovat olleet sen monipuoliset ja erityyppiset hahmot ja ehtipä yksi niistä aiheuttaa myös peppukohun. Hahmojoukko onkin pelin parhaita puolia, jos vain sudenkuopat onnistutaan välttämään. Julkaisussa sankareita (hero) tulee peliin kaksikymmentäyksi kappaletta ja kun jokaisella on omat aseensa, ultimate-erikoishyökkäyksensä, kykynsä ja active-erikoiskykynsä, ottaa aikansa, ennen kuin siitä joukosta itselleen omimman löytää. Blizzardin edustajat tolkuttivatkin toimittajakansalle, että hahmoja kannattaa ehdottomasti vaihdella lennossa sen mukaan, missä tilanteessa oma joukkue on: kannattaako lisätä hyökkäävää tulivoimaa, puolustavaa räimettä, tukitoimenpiteitä vai vahvistaa jämäkkää asemasodintaa. Pelaajan tarvitsee ottaa täysipainoiseen taisteluun haltuunsa siis ainakin puolenkymmentä hahmoa.


Puolessatoista tunnissa ehdin kokeilla noin kymmentä taistelijaa, joista kolme muodostui tässä vaiheessa suosikeiksini: turretteja asenteleva laavanhimoinen kääpiö Thornbjörn, jääseiniä pystyttelevä ja jäädytyspyssyllä ampuva luonnonsuojelija Mei, sekä ehkä kaiken kliseisin, mutta räiskintäpelaajille helpoimmin omaksuttava Soldier: 76, jolta löytyy niin tulivoimaa kuin parannuskykyäkin. Kuten tappelupeleissäkin, varmasti jokaisesta hahmosta löytyy niin hyvää kuin huonoakin, jota pystyy sitten toisella hahmolla hyödyntämään, mutta tämän lyhyen session jälkeen jäi vielä hieman epäselväksi, kuinka tasapainoisia hahmot ovat toisiinsa verrattuina. Jotkut tuntuivat jyräävän alleen heti, kun silmä vältti.


Jyräämisestä puheen ollen, tilaisuudessa tapahtui jotain, jota en kuvitellut koskaan tapahtuvaksi: Noin kahdeksan matsin jälkeen minut ja vieruskaverini vaihdettiin toiseen tiimiin, koska olimme “liian hyviä”. Satunnaisena (ja yleensä alle keskitason) räiskijänä olen melko varma, että hyvyyteni johtui myös pätevistä joukkuetovereistani, sillä tiiminvaihdos johti tällaiseen:



Kun Overwatch saapuu kauppoihin, siinä tulee mukana 12 karttaa. Näkemäni maisemat sijoittuivat muun muassa Hollywoodiin, Japaniin, Venäjälle sekä lännenelokuvan maisemiin. Kartat olivat varsin monitasoisen sekä -puolisen oloisia ja yleensä joka paikkaan pääsi ainakin kahta eri kautta - kiipeilevät ja lentävät hahmot vielä useampaakin. Yhteen ärsyttävään asiaan kuitenkin törmäsin: Kun matsissa kuolee, joutuu ensin katselemaan viitisen sekuntia killcamia ja sitten, melkeinpä välillä peli-innon ja -sykkeen tappavana asiana, joutuu pahimmillaan tallustelemaan spawn-pisteestä puolisen minuuttia, ennen kuin löytää taas toiminnan tuiskeeseen. Ehkä vain kannattaisi olla kuolematta.


Pelitiloista kerrottiin kolmesta: Assault, Escort ja Control, joka on king-of-the-hill -tyylinen tapaus “Overwatch-mausteella”. Jotkut tehtävät saattavat olla myös useamman sekoituksia. Eniten näistä pääsimme pelaamaan Escortia, jossa toinen tiimi työntää kulkuneuvoa (auto, tankki, avaruusalus yms.) pisteestä toiseen kohti maalia ja toinen tiimi pyrkii tätä siirto-operaatiota mahdollisimman paljon estämään. Koetun perusteella tuntui, että etenevä, eli ajoneuvoa puolustava tiimi oli aina vähän paremmassa asemassa, mutta kyllä kerran lopputulos kääntyi toisinkin päin.



Audiovisuaalisesti ja teknisesti Overwatch toimi konsolillakin (ainakin lähiverkossa) tökkimättä lainkaan. Hahmot huutelevat toisilleen iskulauseitaan sekä muita humoristisia huudahduksia ja kaikki on ylilyödyn reippaan animoitua ja värikästä - aina virne suupielessä ja pilke silmäkulmassa. Kokonaisvibasta tulivat vähän mieleeni myös Timesplitters-pelien mainiot mätöt. Yhtään bugia en puolentoista tunnin session aikana havainnut, tosin ei niitä kovin paljon ehtinyt tarkkailemaankaan. Itse en ainakaan jäänyt minkään seinän sisään tai tippunut yllättäen maan läpi.


Sen verran Overwatchin pelaamisesta jäi nälkä - kun kerran hieman pärjäsinkin - että kyllähän sitä vielä uudestaankin haluaa päästä testailemaan. Vielä minulle jäi epäselväksi muun muassa kuinka pärjäisin brasialaisen DJ-hahmon äänipyssyjen tai jääkylmän tappajan Widowmakerin tarkka-ampujakiväärin kanssa.

Blizzard muuten lupasi, että kaikki peliin jatkossa tulevat kartat ja hahmot ovat ilmaisia - ja ilmeisesti niitä on tulossa roppakaupalla. Avoin beta kaikilla alustoilla alkaa 5.5.

V2.fi | Manu Pärssinen
< Pelataanpa: Shutokou... Pelataanpa: Amiga-mu... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti

72513

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova