Tuorein sisältö

V2.fi ennakoi: Dark Pictures Anthology: Man of Medan – kauhea laivareissu

Toimitus

28.09.2018 klo 10.00 | Luettu: 2729 kertaa | Teksti: Toimitus

Pimeät kuvat pelottelevat

Kauhupelien rintamalla on nähty viime vuosien mittaan maittavia yllätyksiä, kuten Resident Evil –sarjan onnistunut uudistuminen ja The Evil Within 2:n avoimen maailman kauhistelu. Mutta aina pelien ei tarvitse olla raskainta A-ryhmää. Bandai Namcon ja Supermassive Gamesin ensi vuonna julkaistava The Dark Pictures Anthology: Man of Medan on aivan uuden kauhupelisarjan esikoinen, joka vaikuttaa ainakin ensimaistiaisen perusteella kerrassaan houkuttelevalta askeleelta kauhun ytimeen.

V2.fi tutustui sarjan esikoispeliin Man of Medaniin Bandai Namcon esittelytilaisuudessa Suomen pelimuseolla, ja voi että siitä jäikin kivat kutinat. Lyhyt maistiainen antoi makua kiinnostavalta vaikuttavan kauhuseikkailun alkuvaiheilta.

He eivät tienneet tulevasta. Sen piti olla hauska retki. Kukaan ei osannut kuvitella tulevia kauhuja. Kukaan.... No, niin, tiedätte kyllä, kauhu tuli ja yllätti yadayada...

Man of Medan sijoittuu merellä ajelehtivalle hylätylle rahtialukselle, jolle nousee ryhmä sukellusretkelle lähteneitä hylkyturisteja. Jännittävä piipahdus autiolle laivalle muuttuu kuitenkin astetta jännittävämmäksi, kun jotain menee ilmeisen perusteellisesti pieleen. Ryhmä hajoaa, tilanne sekoaa ja demo alkaa tilanteesta, jossa naispäähenkilömme on joutunut aseistetun miekkosen uhkailemaksi. Kuljeksipa siinä aavemaisen laivahylyn käytävillä, kun miekkonen tökkii takana aseella ja pakottaa eteenpäin, aina vain syvemmälle aluksen uumeniin.


Jukka ottaa ensimmäistä kertaa varovaista tuntumaa laivan saloihin...

Pian meno muuttuu kuitenkin yliluonnolliseksi ja mukaan oli mahdutettu useampikin kohtaus, jossa olisi varmasti hyvin säikähtänyt, ellei olisi pelannut ihmisiä täynnä olevassa valoisassa huoneessa. Suosittelemmekin siis lämpimästi pimennettyä huonetta ja hyviä kuulokkeita, sillä seikkailu oli rakennettu visuaalisesti erittäin taidokkaasti ja tunnelmallisesti. Synkät käytävät valoineen ja varjoineen loivat upeaa kuvaa ränsistyneestä hylystä, ja ensiluokkainen kameratyöskentely dramaattisine kuvakulmineen korosti vaikutelmaa. Tämä yhdistyi taitavasti valolähteiden vähäisyyteen. Alkuvaiheen kävely pyssymiehen edessä tuntui hyvin dramaattiselta, kun ainoa taskulamppu heilui pelaajan takana asemiehen kädessä.

Pelimekaniikaltaan nähty osio oli hyvin rajoitettua eteenpäin kävelemistä ja asioiden tutkimista, jossa alkoi jo tämänkin pätkän aikana välillä kaivata juoksunappia. Mainiona ratkaisuna oikealla tatilla ohjataan pelaajan taskulamppukättä, jolla valaistaan haluttuja paikkoja ja pimeitä nurkkia.

Kokonaisuudesta on toki vaikea tehdä täysimittaisia päätelmiä pelatun pätkän perusteella, mutta tarinankerronta ja tunnelma olivat ainakin kohdallaan. Toivelistalle täytyy silti pistää ylimmäs enemmän enemmän interaktiivista tekemistä ja ovelia juonenkäänteitä - ja tietysti toive siitä, ettei peli taannu kummitusjunamaiseksi putkeksi. Tässä kohtaa on myös vaikea päätellä, että kuinka paljon erilaisilla tehdyillä valinnoilla on vaikutusta koko pelin mitassa. Ainakin Supermassive lupailee, että kyllä niillä vaikutusta on ja “kuka tahansa hahmoista voi kuolla matkan varrella, joten et koskaan voi tietää ketkä selviävät loppuun saakka - vai selviääkö kukaan.”

Jotain jännää tekijöillä on kuitenkin selvästi plakkarissa, sillä nytkin pelistä löytyi outoja käänteitä - jokainen pelikerta oli itse asiassa jollain tapaa erilainen. Yksityiskohdat muuttuivat, vaikka päätarina pysyi entisellään. Sivuhenkilöt liittyivät tapahtumiin eri kohdissa, mikä muutti tapahtumien dynamiikkaa ja dialogia. Tarkkaavainen pelaaja hoksasi yhtäkkiä, että tuo yksityiskohtahan oli edellisellä pelikerralla erilainen. Pimeät nurkat ja taskulampun rajoittunut valokeila saattoivat nekin jättää asioita huomaamatta. Toisella läpipeluulla löysin yllättäen puukon, jolle tulikin myöhemmin käyttöä - sillä näet sai yhteenotossa vielä yhden puolustautumiskierroksen sen jälkeen, kun oli mokannut kaikki QTE-puolustusliikkeet.

Mutta jos arvauksia saa tehdä, niin synkkisantologialla on edessään valoisa - vaiko sittenkin herkullisen synkkä - tulevaisuus. Seikkailut eivät ole täysimittaisen megapelin mittaisia, vaan lyhyempiä, tarinankerronnallisesti tiukkoja paketteja, jotka pystyy nauttimaan kohtuullisessa ajassa. Illassa, kenties parissa? Ja sen jälkeen toisella läpipeluulla tehdään erilaisia valintoja ja ihmetellään, että mitenkäs tämäkin kohtaus oli viimeksi aivan erilainen. Tai mihin monista erilaisista lopuista niiden myötä päädytäänkään.

The Dark Picturesia tähdätään pitkäksi kauhupelien sarjaksi, johon on näillä näkymin visioitu kokonaiset seitsemän peliä. Näistä kolmea työstetään parhaillaan. Eurogamerille tekijät kertoivat kiinnostuneensa 39:stä eri mysteeristä, jotka he haluaisivat muuntaa pelimuotoon. Niiden saapuminen riippunee kolmen ensimmäisen osan menestyksestä.


Kahden eri pelikerran eroavaisuuksia. Kolmannella oli lisää pieniä eroavaisuksia.


Osaa se yllättääkin, vaikka pelin kauhu on enemmän tunnelmallista kuin perinteistä halpaa säikyttelyä.

Antologiaa työstää Supermassive Games, jolla on vankka tausta kauhun ja psylogisesti värisyttävien pelien maailmassa. Until Dawn, The Inpatient ja Hidden Dawn ovat tosin olleet PlayStation 4 –yksinoikeuksia, joten firma astelee Bandai Namcon kanssa aivan uusille, monialustaisille vesille.

Man From Medan julkaistaan vuoden 2019 puolella PC:lle, PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle.

Teksti: Jukka O.Kauppinen ja Manu Pärssinen


V2.fi | Toimitus
< V2.fi haastatteli ja... V2.fi testasi: Adata... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova