Insomniac Gamesin muutaman vuoden takainen Spider-Man oli mitä mainioin peli, jolle V2.fi antoi aikanaan täydet viisi tähteä (arvostelu). Alkujaan PlayStation 4:lle julkaistu peli sai sittemmin myös PlayStation 5 -käännöksensä, joka lisäsi peliin säteenseurantaa ja muita graafisia herkkuja.


Tämän jälkeen ei ollut hirveän yllättävää, mutta sitäkin mukavampaa, kun Sony ilmoitti, että Spider-Man tulisi liittymään God of Warin seuraan yhtenä firman yksinoikeuspeleistä, jotka käännettäisiin myös PC:lle.
God of Warin PC-käännös oli erinomaisen hyvä esitys: peli näytti hyvältä, pyöri hyvin ja oli tietenkin sisältönsä puolesta prikulleen samaa tavaraa kuin konsoliesikuvakin. Spider-Manin käännöksestä on kuitenkin vastannut toinen tiimi, hollantilainen Nixxes Software, jonka aiempien töiden listalta löytyy muun muassa ongelmallinen Marvel’s Avengersin PC-versio.

Onko nyt syytä huoleen?



Ennen kun pureudumme teknologiaan, kerrataan nopeasti pelin tärkeimmät perusteet niille, jotka eivät jaksa lukea alkuperäistä arvostelua. Spider-Man on avoimen maailman toimintapeli, jossa Hämis ratkoo New Yorkin ongelmia, tarkemmin sanoen Kingpinin vankilatuomiota seurannutta valtatyhjiötä, jossa pino rikollisjengejä ja superrikollisia yrittää nousta alamaailman huipulle.


Pelin parasta osa-antia on hillittömän sujuva ja riemastuttavan hyvältä tuntuva seittiheiluminen, jonka avulla Hämis liikkuu pitkin suurta New Yorkia. Kun pääsee systeemin kanssa sinuiksi, heiluminen on todella tyydyttävää puuhaa, eikä maahan tarvitse koskea kuin aniharvoin.

Muu peli onkin sitten samaa maata niiden mainioiden Batman-pelien kanssa: vuoroin tapellaan sujuvasti vihollisia vastaan, vuoroin taas hiippaillaan näiden yläpuolella kattorakenteissa poimimassa pahaa aavistamattomia pahiksia pois päiväjärjestyksestä. Pelin edetessä Hämis oppii uusia kykyjä ja saa uusia leluja, joiden avulla alati vaikeammiksi muuttuvat viholliset pysyvät hallittavina.


Kokonaisuus toimii mainiosti ja erityisesti pelin tarina lämmittää Hämis-fanin sydäntä. Mukana nähdään paljon tuttuja hahmoja sarjakuvista ja elokuvista, mutta usein uusissa asiayhteyksissä. Esimerkiksi Peter Parkerin ja Mary Jane Watsonin välinen suhde ei ole mikään tyypillinen teiniromanssi, vaan pari on jo ennen pelin tapahtumia eronnut ja yrittää nyt pysyä ystävinä. Ja toki mukaan on myös tungettu se pakollinen Stan Lee -visiitti.

PC-versio ei lisää sisältöön sinänsä mitään uutta, mutta kasaa kyllä yhteen pakettiin ne alkujaan erillisinä lisäsisältöinä myydyt tarinapaketit, jotka tuovat peliin lisää tekemistä ja myös reippaasti lisää haastetta.
Mutta entä PC-versio? Selviääkö se puhtain paperein?



Koska kyseessä on PC-versio ja erilaisia PC-kokoonpanoja on yhtä monia kuin PC-kokoonpanoja yleensäkin, on syytä mainita, että testailin peliä Ryzen 5600x -prosessorilla ja GeForce RTX 3080 -näytönohjaimella varustetulla systeemillä. Ei siis aivan kirkkainta kärkeä raudan osalta, mutta tehokas kokoonpano joka tapauksessa.


Spider-Manin PC-versio on enimmäkseen toimiva ja laadukas käännös, mutta se ei selviä aivan puhtain paperein. Graafiset säätömahdollisuudet ovat ilahduttavan monipuoliset, mutta valitettavan huonosti dokumentoidut. Se ensimmäinen kosketus graafisiin säätöihin on käynnistysvalikosta löytyvä asetusruutu, joka on vain hyvin karun näköinen Windows-applikaatio. Siellä voi sitten yrittää arpoa, mitä eroa on vaikka kolmella erilaisella skaalausvaihtoehdolla. DLSS on toki monille tuttu, mutta miten se vertautuu FSR 2.0:aan tai IGTI:hin? Mitä eroa niillä on? Minkä valitsen? Kuka tietää! Pelin sisällä olevat säädöt tarjoavat sentään hieman enemmän selityksiä lukuisista vaihtoehdoista, mutta edelleen turhan niukasti. Ai ettäkö tekstuurien filtteröinti pehmentää reunoja suorituskyvyn kustannuksella? No voi jumpe! Ambient occlusion tekee varjoista elävämpiä ja syvempiä? Okei, mutta mitä eroa on SSAO:lla ja HBAO+:lla? Kumpi niistä sopii paremmin juuri minun kokoonpanolleni? Jaa-a.

Tämä on harmillista, koska moni muu moderni PC-peli tarjoaa moninaisille graafisille asetuksilleen paljon kattavammat kuvaukset, joiden perusteella pelaaja voi tehdä perusteltuja vaihtoehtoja ja yrittää säädellä ne kaikki sellaiseen tilaan, jossa peli näyttää mahdollisimman hyvältä ja pyörii mahdollisimman pehmeästi. Nyt säätelyä saa tehdä aika sokkona.


Jos graafisia herkkuja vääntää tarpeeksi kaakkoon, Spider-Manin saa näyttämään hyvältä. Se tukee PlayStation 5 -version tavoin säteenseurantaa ja osa efekteistä onkin suorastaan erinomaisia. Varsinkin välianimaatioissa esimerkiksi Spider-Manin puvun kiiltävistä pinnoista näkyvät heijastukset näyttävät realistisilta ja kauniilta. Toisaalta New Yorkissa liikuttaessa heijastukset ovat usein todella suttuisia ja matalaresoluutioisia, vaikka asetuksille tekisi mitä. Voi olla, että kyseessä on bugi, jota tullaan vielä julkaisun jälkeen tuunaamaan.

Silmäkarkista maksetaan toki myös kova hinta, sillä Spider-Man tuntuu vaativan koneelta paljon. Enimmäkseen peli pyörii kohtalaisen jouhevasti, mutta jälleen New Yorkissa liikuttaessa on havaittavissa ajoittaisia pieniä hidastuksia ja töksähdyksiä, oletettavasti, koska peli ei saa aina streamattua tarpeeksi nopeasti uutta dataa levyltä. Tämän ei luulisi olevan tekniikasta kiinni, sillä Spider-Man oli asennettuna hyvin nopealle SSD-levylle.

En halua korostaa ongelmia liikaa, sillä Spider-Man todellakin on enimmäkseen nätti ja sujuva käännös konsolipelistä, joka oli jo PlayStation 5:llä sujuva ja nätti kokemus. Ei siis voi väittää, että kehitystiimi on varsinaisesti mitenkään töpeksinyt, joskaan ei myöskään yltänyt aivan samoihin sfääreihin kuin ne parhaat PC-käännökset.



Jos Spider-Man on kokonaan pelaamatta, en voi suositella sitä tarpeeksi lämpimästi. Varsinkin jos sattuu jo lähtökohtaisesti fanittamaan Hämähäkkimiestä, pelikokemus on taatusti huikea. Uskon, että viihdyttävä, näyttävä ja sujuva kokemus hurmaa myös sellaiset pelaajat, jotka eivät suoranaisesti vihaa Hämistä ja tämän maailmaa.


Mutta entä jos omistaa jo PlayStation 5 -version? Onko mitään suurempaa syytä hankkia PC-käännöstä? Ei varsinaisesti. Jos pöydän alta löytyy eeppistä rautaa, jolla Spider-Manin saa pyörimään 4K-resoluutiolla ja kaikilla herkuilla sikamaisen nopeasti, PC-käännös voi olla paremman näköinen ja sujuvampi kuin konsoliversio. Mutta esimerkiksi omalla koneellani en olisi välttämättä osannut poimia hirveän paljon yksityiskohtia, jotka näyttäisivät PlayStation 5 -versiota paremmilta. Ja toisaalta kolikon kääntöpuolella PC-versio ei tue DualSense-ohjaimen tärinöitä, jotka ovat metrin verran paremmat kuin ne perinteiset ohjain-pörinät.

Kokonaisuus kuitenkin toimii. Pelasin itse aikanaan Spider-Manin kahteen kertaan läpi – ensin PlayStation 4:llä ja sitten PlayStation 5:llä – mutta silti hurahdin peliin sen verran tehokkaasti, että pääsin jälleen kerran kohtalaisen lähelle lopputekstejä ennen kuin oli aika kirjoittaa tekniikkapuoleen nojautuva arvostelu. Paljon vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta kun peli on tarpeeksi hyvä, minkäs sille mahtaa?



Lyhyesti: Spider-Man on hillittömän hyvä peli ja vaikka PC-versio ei olekaan aivan sillä tasolla, sekin onnistuu enimmäkseen todella hyvin.

Hyvää:

• Jos koneesta löytyy vääntöä, Spider-Man näyttää todella hyvältä
• Seitillä heiluminen on todella sujuvaa ja viihdyttävää puuhaa
• Hyvä tarina
• Runsaasti tekemistä
• Tappelu on toimivaa ja hauskaa
• Paljon viittauksia Hämis-loreen ja -historiaan
• Kaikki lisäsisällöt samassa paketissa

Huonoa:

• Jos koneesta ei löydy vääntöä, Spider-Man ei näytä hirveän ihmeelliseltä
• Kovalla raudallakin peli töksähteli välillä
• Ei tukea DualSense-efekteille
• Kehnosti selitetyt graafiset säädöt