Lähes kaikilta pelikeräilijöiltä löytyy komeroistaan Commodorea tai Nintendoa, mutta paljon on niitäkin, jotka haalivat hieman kummallisempaa kamaa. Keräilijäryhmä Pelikonepeijoonien Manu otti jälleen kokoelmastaan tutkailtavaksi vähän oudomman laitteen.



Aikakausi 2000–2001 oli ehkä huonoimpia hetkiä hyökätä mukaan kilpailemaan konsolimarkkinoista. PlayStation 2 jylläsi, Microsoftin Xboxia sekä Nintendon Gamecubea odoteltiin innolla ja Segan kohtalostakin olisi voinut ottaa oppia. Se ei kuitenkaan pelottanut kalifornialaista VM Labsia, olihan sen perustajalla kokemusta menestyskonsolista: Atari Jaguarista.

No kyllähän se tiedetään, että Atarin Jaguar floppasi. VM Labsin Richard Millerillä oli uuden firmansa kanssa kuitenkin hyvä pohja-ajatus: vakaa usko siihen, että kohta joka kodissa olisi DVD-soittimia. Jos siihen markkinarakoon ymppäisi pelikonsolin, voisi alkaa rakentaa rahasäiliötä! Tuloksena oli lopulta Nuon, DVD-soittimiin sisällytetty peliteknologia. Jaa että ette ole kuulleet siitä? Ei mikään ihme.

Miller osasi hankkia yhteistyökumppaneita, ja Atarin entisten työntekijöiden lisäksi mukaan houkuteltiin muun muassa Motorola ja Toshiba. “Project X:ksi" nimettyä teknologiaa esiteltiin sekä elokuvastudioille että pelistudioille vaisuin tuloksin, mutta maaliin asti lopulta kuitenkin päästiin. Pelipuolella lippulaivana oli Jeff Minterin Tempest 3000, eli jatko-osa Jaguarille julkaistulle Tempest 2000:lle.

Nuonin tekijöiden haaveena oli todellakin päästä osaksi jokaista DVD-soitinta, eli periaatteessa siinä oli sama perusajatus kuin MSX:llä, Philipsin CD-i:llä ja 3DO:lla – yhteinen alustateknologia, jota hyödyntäisivät monet eri laitevalmistajat ja VM Labs saisi aina oman siivunsa. Nuon-yhteensopivia soittimia saivat kauppoihin asti Samsung, RCA ja Toshiba. Motorola käytti samaa teknologiaa Streamaster-digiboksissaan.

Teknologia ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen eikä saanut lisätukea muilta DVD-soitinten valmistajilta tai pelinkehittäjiltä. VM Labs haettiin konkurssiin vuonna 2001, paketoitiin lopullisesti vuonna 2002 ja pahnan pohjimmainen Nuon-yhteensopiva DVD-soitin rullasi tehtaasta vuoden 2004 syksyllä. Ainakin joidenkin lähteiden mukaan viimeinen niitti oli Disneyn elokuvapuolen kanssa käytyjen neuvottelujen kariutuminen.

Nuonista kerrottiin myös Skrolli-lehden kaikkien aikojen ensimmäisessä numerossa otsikolla “EI NÄIN: CD-i, 3DO ja Nuon”. Siinä Mikko toteaa, että yksi epäonnistumisen syy saattoi olla myös epäselvä brändäys. Pelkkä pieni Nuon-logo DVD-soittimelta näyttävässä DVD-soittimessa ei kertonut ostajalle, että tässä ollaan nyt pelikonsoliakin hankkimassa. Se isoin syy taisi kuitenkin olla aikaisemmin julkistettu PlayStation 2 DVD-asemineen.

Nuonin 3D-kyvyt olivat jostain ensimmäisen ja toisen PlayStationin välimaastosta. Kuvassa Merlin Racing.

Standardin epämääräisyyden vuoksi tarjonta vaihteli. Joissain malleissa laitteen ytimessä sykki aikaisekseen kohtuullisen kyvykäs Aries 3 -siru, joissain taas sen heikompi edeltäjä. Piiri perustui 128-bittiseen nelikanavaiseen, rinnakkaisuutta hyödyntävään VLIW-prosessoriarkkitehtuuriin. Se hallinnoi keskusyksikköä (Nuon MPE 54 Mhz tai 108 Mhz), prosessoi kuvaa ja ääntä sekä osasi erilaisia videoskaalauskikkoja, äänisynteesiä ja kehnoa 3D-peligrafiikkaa. Laitteessa oli 32 megatavua keskusmuistia sekä puoli megatavua äänimuistia, ja videosuorittimessa lisäksi kahdeksan megatavua kuvamuistia.

Rinnakkaistodellisuudessa kaikki olisi voinut loksahtaa kohdalleen. Elokuvateollisuus olisi voinut ihastua lisäominaisuuksia DVD-elokuville tarjoavaan vimpaimeen, mutta todellisuudessa sellaisia elokuvia julkaistiin vain neljä. Yksi niistä oli Planet of the Apes, jossa Nuon-raudalla pystyi mm. zoomailemaan tiettyihin asioihin, katselemaan diaesitystä elokuvan tekemisen vaiheista sekä valitsemaan helpommin, mihin kohtaan elokuvaa haluaa loikata.

Rinnakkaistodellisuudessa peliteollisuus olisi voinut ihastua joka kodin DVD-soittimessa lymyilevään pelikonsoliin, mutta todellisuudessa pelejä julkaistiin vain kahdeksan. Tempest 3000:n lisäksi laitteelle ilmestyi Ballistic- ja The Next Tetris -puzzlepelit, FMV:ltä tuoksuva FreeFall 3050 A.D. -toimintapeli (joka löytyy myös Steamista), Iron Soldier 3 -mechapeli, Merlin Racing -kart-ajelu sekä Space Invaders XL. Tempest niistä rankataan yleensä parhaimmaksi, enkä väitä vastaan. Iron Soldier vedettiin pois myynnistä, koska se ei toiminut joidenkin soitinten kanssa.

Se kahdeksas peli oli ainoastaan Etelä-Koreassa julkaistu tasoloikka Crayon Shin-Chan, joka oli lukittu aluekoodilla monien DVD:iden tapaan. Sitä pystyi pelaamaan ainoastaan Etelä-Koreassa julkaistulla Samsung DVD-N591 -laitteella, jonka mukana peli tulikin. Täyttä varmuutta ei ilmeisesti ole siitä, julkaistiinko Nuon maassa virallisesti vai oliko kyseessä vain koe-erä. Crayon Shin-Chan saattaakin olla siis yksi maailman harvinaisimmista pelikokemuksista.

Eri Nuon-laitteita julkaistiin yhteensä kahdeksan mallia: Pohjois-Amerikassa kaksi Samsungia ja kaksi RCA:ta (jotka eivät tukeneet julkaistuja pelejä) sekä yksi Toshiba. Lisäksi kauppoihin asti ehti kaksi Samsungin laitetta Euroopassa, sekä se yksi edellä mainittu Koreassa. Peliohjaimia oli neljää mallia: Samsungin oma, pari erilaista HPI-nimiseltä valmistajalta (yläkuvassa oleva Nintendo 64 -ohjaimen näköinen vekotin) sekä yksi vähän yllättäen Logitechilta. Kun kaikkien usko projektiin alkoi hiipua, Samsung poisti uudemmista malleistaan (Eurooppa, Korea) peliohjainliitännän. Osaa peleistä pystyi pelaamaan huonosti myös laitteen mukana tulleella kaukosäätimellä.




Kuten monien altavastaaja-alustojen kanssa, Nuonillekin syntyi innokas harrastajajoukko, jonka kädenjälkeen voi käydä tutustumassa mm. Nuon-Dome-sivuston kautta (nuon-dome.com). Laitteelle on julkaistu yli 30 kotikutoista pelituotosta ja harrastajat ovat kaivaneet esiin myös julkaisematta jääneitä prototyyppipelejä. Yksi niistä on Bust-A-Move 4.

Harrastamista rajoittaa muun muassa peliohjainten harvinaisuus. Tätä kirjoittaessa eBaylla ohjaimesta voi joutua pulittamaan jopa enemmän kuin itse laitteesta, jos sellaisia sattuu edes myynnissä olemaan. Kotitekoisesta ohjaimesta on ollut puhetta harrastajapiireissä vuosien ajan, mutta ongelmallista on, että ohjain vaatii erityisen piirin toimiakseen. Toinen mutka on se, että Nuon-laitteista vain tietyillä malleilla (RCA:t, Samsungin N50x:t) voi ajaa homebrew-ohjelmia CD-R-levyltä.

Jeff Minter teki muuten laitteelle muutakin kuin taas yhden Tempestin. "VLM" on kirjainyhdistelmä, jonka jotkut saattavat tunnistaa Jaguar CD:ltä. Virtual Light Machine oli “valosyntetisaattori”, jollaisten kanssa Minter oli leikitellyt jo 80-luvulla. Ohjelma siis loi ruudulle erilaisia psykedeelisiä kuvioita musiikin kuvitukseksi. Sellaisen versio VLM-2 oli sisäänrakennettuna Nuonissa, mutta Nuonille perinteisesti tässäkään ei voitu mennä yksinkertaisesti: jotkut laitteet tukivat yli 150:tä efektiä, toiset taas vaikkapa vain kahdeksaa. Jotkut osasivat reagoida musiikin rytmiin paremmin, toiset huonommin.

Ehkä Nuonin epäonnistumisen syy olikin yksinkertaisesti se, että se oli kamala sotku.

Manu-muisto:
Olin tietoinen Nuonista ja sen epämääräisyydestä jo laitteen julkaisun aikoihin, mutta eipä niitä (ilmeisistä syistä johtuen) koskaan tänne asti rantautunut. Se kyllä vähän harmittaa, ettei tullut haalittua Nuon-ohjaimia silloin kun ne olivat verkkokaupoissa 20–30 euroa.

Kuvat: Blake Patterson / Wikimedia Commons, Manu Pärssinen

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 1/2022
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: https://retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta https://tilaaskrolli.fi