Lainatakseni hieman legendaarista Simpsonien jaksoa: ”pelihiiret ovat vaarassa juuttua paikalleen. Minä vien ne nyt outoon, uuteen paikkaan”. Se ”minä” tässä lauseessa on tietenkin Logitech, mutta muuten allekirjoitan kyllä tuunatun lainaukseni täysin: jo jonkin aikaa on ollut melko haastavaa arvostella pelihiiriä, koska ne ovat juurtuneet niin tehokkaasti paikalleen. Ominaisuudet paketin kyljessä muuttuvat, mutta ne ovat jo vuosien ajan olleet sellaisella tasolla, että käytännön muutoksia on vaikea huomata, ellei lähde tarkastelemaan jotain millisekunnin tarkkuudella otettuja koelukemia.

Nostankin Logitechille hattua siitä, että firma on lähtenyt yrittämään. Heidän tuore Pro X2 Superstrike -hiirensä kun sisältää jotain, mitä en ole aiemmin hiirissä nähnyt: kapasitiiviset napit. Hiiren nappien alta ei löydy mitään perinteisiä kytkimiä, vaan kapasitiiviset sensorit. Paperilla idea voi kuulostaa suorastaan jäätävältä, mutta pitäkää kiinni peruukeistanne: Pro X2 Superstrike on uusi suosikkihiireni.



Pro X2 Superstrike teki minuun välittömästi vaikutuksen. Paketista paljastuu hyvin tyypillisen Logitech-hiiren näköinen peliväline, jonka väritys on hillitty ja mukavan teollinen. Arvosteluun saapui hiiren valkoinen versio, jota on koristeltu suurilla ja selkeillä kuvioilla, sekä mustalla etuosalla. Ilme on tyylikäs ja tuo hyvällä tavalla mieleen jonkinlaisen vielä kehityksen alla olevan testilaitteen, mikä sopii hyvin hiiren hyvin kokeellisen tuntuisiin ominaisuuksiin.


Väritystä lukuunottamatta Pro X2 Superstrike ei yllätä Logitechin moderneihin hiiriin tottunutta fyysisillä ominaisuuksillaan. Päältä löytyvät ne perinteiset napit, hyvin napakasti ja tarkasti naksahteleva rulla, sekä vasemmassa kyljessä kaksi peukkunappia. Oikealta laidalta niitä ei löydy, joten kyseessä on taas kerran vain oikeakätisille pelaajille suunniteltu hiiri. Logitechin perustyyliin hiirestä ei myöskään löydy mitään ylimääräisiä nappeja, joilla voisi esimerkiksi hyppiä DPI-pika-asetusten välillä. Pohjassa on suuri liukukytkin, joka käynnistää ja sammuttaa hiiren, sekä magneeteilla kiinnitetty luukku, jonka sisään hiiren langattoman sensorin voi jemmata kuljetuksen ajaksi.
Pohjasta löytyy lisäksi kaksi suurikokoista liukupintaa, jotka tarjosivat sekä kangaspäällysteisellä pöytämatollani, että Ikean puisella pöytälevyllä, oikein mukavan ja pehmeän tuntuman.

Paketista ei löydy hiiren ohella mitään ihmeellistä. USB-C-kaapelilla ladataan hiirtä, ja lisäksi mukana tulee USB-C-USB-A-adapteri, johon sen langattoman vastaanottimen voi halutessaan kytkeä. Ja siinä se sitten olikin. Hyvin minimalistinen paketti, mutta se on ihan OK, koska se todellinen stara on tietenkin se itse hiiri, joka onkin tällä kertaa hyvin noteeraamisen arvoinen.



Pro X2 Superstrike sisältää tietenkin perustyyliin Logitechin tuoreimman Hero 2 -sensorin, joka kykenee maksimissaan 44 000 DPI:n nopeuteen, 88 G:n kiihtyvyyteen, 888 IPS:n lukunopeuteen ja 1000 – 8000 hertsin lukutaajuuteen. Komeita lukuja, mutta samanlaista on nähty monessa muussakin hiiressä.


Se Pro X2 Superstriken kilpailuvaltti löytyykin napeista, jotka eivät tosiaan sisällä mitään mekaanisia kytkimiä. Sen sijaan nappien alta löytyy kaksi kapasitiivista sensoria. Jos hiiressä ei ole virtaa, kytkimet eivät naksahtele mitenkään, vaan ainoastaan painautuvat hieman alaspäin. Fiilis oli niin outo, että epäilin hetken Logitechin lähettäneen meille vahingossa rikkinäisen hiiren. Mutta kun hiiressä on virtaa, napit heräävät eloon ja tuottavat jännän pehmeän napsahduksen haptisen palautteen avulla.

Kapasitiiviset kytkimet ja haptinen palaute ovat jo itsessään todella erikoinen yhdistelmä, sillä hiiren tuntuma on hyvin persoonallinen. Napit kyllä napsahtelevat tarkasti, mutta niistä saatava palaute on oudon pehmeä. Ei mitenkään epämiellyttävästi, ja pienen totuttelun jälkeen pidin tuntumasta suuresti.

Vielä merkittävämpää on se, että koska kytkimet ovat kapasitiivisia, ne ovat myös hyvin vapaasti säädettävissä. Logitechin kirottu G-HUB-softa antaa säätää nappien aktivointipistettä hyvin laajalla skaalalla, nappikohtaisesti. Jos siis haluaa vaikka, että nappi aktivoituu jo hyvin pienen painalluksen myötä, se on mahdollista. Tai jos haluaa runnoa hiirtään voimalla, sekin on mahdollista. Samaten käyttäjä pystyy itse säätämään, kuinka nopeasti hiiri tunnistaa useita peräkkäisiä klikkauksia, millaisella voimalla haptinen palaute klikkauksesta annetaan ja niin edelleen. Kaikki juttuja, joihin perinteiset mekaaniset kytkimet eivät tietenkään pysty, koska niiden aktivointipisteet ja palautteet on säädetty kohdalleen tehtaalla, eivätkä niitä pysty edes kosmoksen voimat muuttamaan.


Tuunailin itse oman hiireni tuntumaa hetken aikaa ja onnistuin lopulta säätämään nappikohtaiset asetukset, jotka tuntuivat omassa kädessäni parhailta. Tässä kohtaa pääsinkin taas arvostamaan sitä, että asetukset voi tallentaa hiiren muistiin, jossa ne kulkevat mukana ilman softaa, koska Logitechin ohjelmistoa ei ole saataville Linuxille.



Olin ennakkoon hyvin skeptinen Pro X2 Superstriken uudistuksista. Ne tuntuivat vain halvalta markkinointikikalta, mutta taas kerran se pitää tunnustaa, että väärässä olin. Superstrike kun on ensimmäinen iso harppaus eteenpäin hiiriteknologiassa vuosikausiin.

Perusteet ovat kunnossa: hiiri tuntuu kädessä kevyeltä, tasapainoiselta ja mukavalta. Sensori toimii, kuten Logitechin sensoreilla nyt on tapana, erinomaisen luotettavasti. Ei häiriöitä, ei töksähtelyjä, ei mitään outoa. Tasaista ja luotettavaa dataa.

Lisäbonuksena kapasitiivisten kytkinten pitäisi myös olla pitkäikäisemmät ja luotettavammat kuin perinteisten kytkinten, mutta toki se selviää vasta ajan myötä. Vapaasti säädettävä aktivointivoima ja klikkauksen tuottaman palautteen taso ovat niin kova juttu, että on vaikea kuvitella enää ostavani hiirtä, jossa on perinteiset mekaaniset kytkimet.

Logitechin Pro X2 Superstrike saakin siis kaksi peukkua ja mitä lämpimimmän suosituksen. Huikea hiiri, joka kerrankin tarjoaa jotain oikeasti erilaista kuin valtaosa markkinoiden hiiristä.


Logitech Pro X2 Superstrike
Hintaluokka: 190 euroa
Lisätietoja: Logitech