World of Warcraftin tuore lisälevy lisää peliin pelaajien omat kotitilukset sekä laadultaan hyvin vaihtelevaa tarinaa.


Blizzard on selvästi ollut eräänlaisen kulttuurisodan keskellä jo vuosien ajan, enkä nyt tarkoita sitä, että useat firman johtohenkilöt jäivät kiinni milloin mistäkin arveluttavasta puuhastelusta. Ehei, firman sisällä tuntuu selvästi olevan paljon erimielisyyttä siitä, mihin suuntaan heidän peliensä pitäisi suunnata.

Tämä on näkynyt ja tuntunut World of Warcraftissakin jo vuosien ajan. Pelaajien tyytymättömyys nousi lopulta niin suureksi, että Dragonflight-laajennusta varten firma painoi jarrua ja ilmoitti julkisesti tekevänsä nollauksen. Pienempiä tarinoita, pelaajien elämänlaatua parantavia muutoksia ja filosofinen suunnanmuutos kasuaalimpaa kokemusta kohti.



Tätä riemua ei kuitenkaan kestänyt edes Dragonflightin loppuun ja seuraava lisäosa, The War Within tuntui hyvin kaksimieliseltä kokemukselta. Monia niistä pelaajien elämää helpottavista systeemeistä oli vesitetty niin paljon, että niistä ei enää ollut paljon iloa ja koko peli tuntui kärvistelevän oudossa välimaastossa, jossa kaikki muu kuin Mythic-tason luolastot ja raidit olivat toissijaista puuhaa.

Se seuraava lisäosa on nyt saapunut ja Dragonflight on enää vain pilke peräpeilissä, sillä Midnight tuntuu taas hyvin tyypilliseltä World of Warcraftin lisälevyltä, mikä ei suinkaan ole aivan puhtaan positiivinen juttu




Hei, muistatteko Final Fantasy XIV:n mainion Shadowbringers-lisälevyn, jossa pelaajat heitettiin ulottuvuuteen, jossa valon voima oli voittanut valon ja varjon välisen sodan ja nyt kärvensi koko planeettaa hengiltä? Blizzardin kirjoittajat toivovat kovasti, että ette muista, koska suunnilleen tämä on myös Midnightin tarina. Valon ja varjon sota kulminoituu eeppiseen hyökkäykseen uusittua Silvermoonin kaupunkia ja sen Sunwelliä vastaan. Viimeisenä epätoivoisena keinonaan puolustajat lyövät Sunwellin ylikierroksille ja vapauttavat sen valon voimien korruptoimia olentoja kaikkialle.

Perinteiseen tyyliin se suurempi Midnightin tarina on melkoista jöötiä, mutta mukaan mahtuu onneksi mukavampaakin seurattavaa. Se varsinainen matka 80. tasolta eteenpäin kuluu neljän suuremman tarinakokonaisuuden parissa: pelaajat matkustavat kahteen rinnakkaisulottuvuuteen taistelemaan valon villitsemiä otuksia ja varjomuukalaisia vastaan, minkä lisäksi he pääsevät tukemaan nuorta paladiinia, joka legendaarisen isänsä varjossa kysyy syvällisiä kysymyksiä omasta roolistaan ja koko järjestönsä perusideoista. Lisäksi pelaajat kutsutaan matkalle Zul’Amanin peikkomaahan, jossa yllättäen johtorooliin joutunut nuori peikko yrittää saada uudelleen yhteyden kansansa ikiaikaisiin loa-suojelushenkiin.

Ne kaksi ensimmäistä tarinaa olivat niin jäätävää kamaa, että ”skip cutscene”-nappi joutui alta aikayksikön koetukselle, mutta ne kaksi jälkimmäistä toimivat erinomaisesti. Naurettavan ”koko galaksi räjähtää ja luurangot nousevat haudoistaan”-öyhötyksen sijaan ne keskittyvät pienempiin tarinoihin ja pystyvät näin olemaan paljon henkilökohtaisempia kuin se Midnightin suurempi tarina. Niiden fokus omaa paikkaansa maailmassa etsivissä ihmisissä ja näiden epävarmuuksissa on myös kamaa, joka varmasti resonoi ainakin jossain määrin useimmissa meissä, toisin kuin olevinaan kiehtova draama siitä, tuleeko entinen demoni ja nykyinen valofanaatikko pettämään kaverinsa vai ei. Kuka pystyy arvaamaan? Onhan kyseessä kuitenkin World of Warcraft, joka ei juuri koskaan kerro tarinoita siitä, miten joku tulee valtansa korruptoimaksi tai pettää kaverinsa.




Midnightin varmasti suurin ja toivotuin ominaisuus on, että pelaajien omat asunnot saapuvat vihdoin World of Warcraftiin. Midnightin ostajat saavat pelin kylkiäisenä oman pienen tonttinsa oman osapuolensa asuinalueelta ja voivat sitten lähteä tuunaamaan uutta kotiaan… no, en sano ”mielensä mukaan”, koska se ei ole totta, mutta ainakin sinne päin.

World of Warcraftin näkemys pelaajien omista kodeista on kattava ja täysimittainen, mutta samalla myös monilla tavoin mukavan erilainen kuin esimerkiksi Final Fantasy XIV:ssä, joka on todennäköisesti MMO-kotien kultastandardi, tai ainakin se versio, jonka useimmat pelaajat tuntevat.

Jokainen pelaaja saa hyvin pientä pelin sisäistä korvausta vastaan itselleen pienen kotitilan oman puolensa alueelta. Nämä alueet on sitten jaettu pienempiin jaoksiin, jotka vastaavat tyyliltään puolen suurempia arkkitehtuurisia linjauksia. Näin esimerkiksi alliancen riveissä taistelevat pelaajat saavat alueen, jossa on Night Elfien rakennelmia, ihmisten mökkejä, kultiranilaisten kummitusmetsiä ja niin edelleen. Hieman harmillisesti näyttää siltä, että talon ulkoasua ei voi hirveästi muokata, eli jos sattuu ostamaan tonttinsa vaikka kääpiökadulta, se talo sitten näyttää kääpiötalolta. Ja tietenkään alliancen pelaajat eivät voi asua horden talomalleissa, tai päinvastoin.


Vaikuttaisi siltä, että esimerkiksi killoilla on omat instanssinsa niistä suuremmista alueista, joten satunnaisten urpojen sijaan voi asustella kätevästi kiltakavereidensa naapurissa, mikä oli oikein mainio idea. Sen sijaan näyttäisi siltä, että ainakaan toistaiseksi ei ole mahdollista ostaa koko killalle yhteistä suurempaa kiltahallia, josta halukkaat voisivat sitten vaikka vuokrata omia huoneitaan. Mutta ehkä tulevaisuudessa?

Kun se mökki on hankittu, se pitäisi kalustaa. Kuten kaikki varmasti ennakkoon arvasivat, huonekaluja, maaleja, tapetteja ja muuta tarpeellista tipahtelee nyt palkintoina erilaisista tehtävistä, instanssien pomoilta, maailmaan kätketyistä aarteista ja kaikkialta muualtakin. Tunnustan, että puhkesin nauramaan, kun sain tehtävän, jossa minua kehoitettiin tappamaan 15 vihollisen soturia ja tuomaan näiden päät takaisin, ja saisin sitten palkinnokseni kivan yöpöydän!

Lootin ohella erilaisia koristeita, pusikoita ja muuta tarpeellista voi tietenkin myös craftata, mikä tuntuukin olevan se craftausammattien suurin koukku tällä kertaa, koska hyödyllisten varusteiden hankkiminen niiden kautta on aivan uskomattoman kallista ja hidasta puuhaa. Mutta ei siinä vielä kaikki. Naapurustosta löytyy myös kauppiaita, päivittäisten, viikoittaisten ja kerran suoritettavien tehtävien antajia ja paljon muutakin. Pelaajien asuntoihin on selvästi panostettu merkittävä määrä resursseja ja kehittäjien aikaa, joten toivottavasti vaiva ei ole mennyt hukkaan.


Oman suuren kiltani naapurusto oli kyllä täyttynyt hyvin nopeasti, joten selkeästi monet pelaajat ovat ainakin käyneet lunastamassa asuntonsa, mutta monien kohdalla se tuntui sitten jääneen siihen. Kovinkaan monta taloa ei oltu ainakaan ulospäin tuunattu lainkaan, eikä nopeiden kierrosten perusteella killan ulkopuolellakaan moni ollut tehnyt talolleen hirveästi.

Osittain tämä ehkä selittyy sillä, että systeemi on uusi. Ehkä monilla pelaajilla oli parin ensimmäisen viikon aikana niin paljon muutakin tekemistä, että he eivät ehtineet uhrata talolleen paljon ajatuksia? Tai ehkä World of Warcraftin pelaajakunta on yleisesti valikoitunut siihen suuntaan, että talon tuunaaminen ei paljon kiinnosta, koska siitä ei saa mitään varsinaista pelin sisäistä hyötyä?

Jää nähtäväksi, mutta on nostettava Blizzardille hattua siitä, että ainakin parin päivän perusteella pelaajien asunnot on toteutettu kattavasti ja laadukkaasti. Ehkä ajan myötä samaan ideaan voidaan liittää enemmän mekanismeja niiden menneiden lisälevyjen kertajutuiksi jääneistä sivupuuhista. Miten kivaa olisi vaikka saada herättää henkiin se Pandariassa pyöritetty oma puutarhansa mökin kyljessä? Tai kutsua muita warbandinsa hahmoja pyörimään myös nurkissa ja tekemään askareita, kuin Warlords of Draenorin linnakkeissa?

Ja siinä oli ensimmäinen osa Midnight-katsauksestamme. Seuraavalla kerralla pureudumme niihin pelimekaanisiin juttuihin, eli hahmoluokkien uudistuksiin, addonien valtaviin muutoksiin, sekä siihen jo mainittuun kulttuurisotaan.